Muutama kukkakuva lauantaita sulostuttamaan!
Meidän koti on ihanan täynnä kukkia taannoisen syntymäpäiväni johdosta. Kiva katsella kimppuja eri huoneissa! Naistenpäivän tulppaanikimppu oli jo parhaat päivänsä nähnyt, joten katkoin tulppaanit jättiruusujen kera Muuton Crushed-kulhoon. Tuli aika kiva ja juhlava (vaikka tulppaanit eivät enää parhaimmillaan olekaan)!
Hempeitä sävyjä, juuri kevätaikaan sopivia! Nyt päivän puuhasteluihin – kivaa lauantaita!
Eilen pojan päiväunien aikana tartuin maalipensseliin. Valitsin valkoisen ja mustan lisäksi erilaisia sinisen, mintun ja lilan sävyjä ja aloin sutimaan! Tällainen siitä syntyi:
Tuli ihan kesäfiilis tuosta taulusta, kun laitoin nuo heinät sen viereen. Ehkä hieman turhan kirkas sävyiltään tästä tuli, mutta ihan hauska kokeilu! Ja mikä parasta: en köyhtynyt tuosta juurikaan ja aina voi maalata päälle, jos/kun tuo alkaa kyllästyttämään. Tulisi aika kaunis sellaisestakin, kun näitä sävyjä yhdistäisi puhtaisiin mustaan ja valkoiseen hieman graafisemmin!
Mainitsinkin eilen Kun isi lomailee… -postauksessani, että nyt kun olemme miehen kanssa molemmat kotona, pojan rytmit ovat jostain syystä ihan sekaisin ja hän käy aivan kuin ylikierroksilla. Hetki sitten sain nukuttaa häntä tunnin! Aivan yliväsyneenä huusi niin, että hyvä kun sai henkeä vedettyä… Yritin kaikkea: puhua rauhallisesti, välillä jämäkämmin ja välillä lempeämmin, silittää, laulaa, hyräillä, olla ihan hiljaa jne. Toinen huutaa puoliunessa tonne ja näyttää olohuoneeseen. Kun sanon, että nyt nukutaan, aivan kirkuu päätä puolelta toiselle heilutellen. Kumpi tuossa on parempi vaihtoehto: antaa lapselle periksi ja skipata päiväunet vai kuunnella huutokonsertti, kunnes lapsi nukahtaa omaan nyyhkytykseensä? Tuollaisen episodin jälkeen tuntee itsensä kyllä melko huonoksi äidiksi :(.
Olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka eivät pidä tuosta otsikon yhtälöstä tai heidän mielestään tuollaista komboa ei yksinkertaisesti ole. Kuulutko sinä tähän joukkoon?
Viime vuosina olen oppinut paljon omasta sisustusmaustani ja tavastani sisustaa. Joskus tämä on tapahtunut ns. sisustusmokien kautta, mutta ei tietenkään aina. Ja mitä varmemmaksi oma maku ja tyyli muodostuvat, sitä vähemmän mitään mokiakaan pääsee syntymään. Tosin en tiedä onko tuo sisustusmoka hyvä sana kuvaamaan asiaa, sillä yleensähän ne toteutushetkellä tuntuvat hyviltä ratkaisuilta. Maku saattaa kuitenkin vuosien saatossa muuttua, joihinkin juttuihin kyllästyy jne. Niiden ns. sisustusmokienkin avulla omasta maustaan oppii kuitenkin aina uusia asioita, joten eihän se turhaa ole lainkaan!
Itse tykkäsin vielä muutama vuosi sitten runsaammasta ja koristeellisemmasta sisustustyylistä kuin tänä päivänä. Olen kuin huomaamattani pelkistänyt kotiamme viime vuosien aikana, mutta vielä olisi ehkä jotain edessä. Silti täysin minimalistiseen tyyliin en halua pyrkiä, vaikka en tavaravuoria ympärilleni tahdokaan. Tykkään siitä, että näen ympärilläni kaunista, olivat ne sitten käyttöesineitä tai tekstiilejä. En halua tyhjiä pöytäpintoja, vaikka ne joskus kuvissa viehättävätkin. Maailmassa on niin paljon kaikkea ihanaa ja kaunista, miksi en katselisi jotain niistä kotonanikin?
Kaikenlaisia tämänkaltaisia ajatuksia herätti tämä hillityllä ja minimalistisella tyylillä stailattu asunto, jonka kuviin eilen törmäsin. Ja vaikka tämä tosiaan on vain stailaus, on toki olemassa tämänkaltaisia oikeita kotejakin. Selasin kuvia yksi kerrallaan alaspäin kuola valuen. Jotenkin virkistävän erilaista, tällaisiin koteihin harvemmin törmää!
Erityisesti tätä olohuonenäkymää jäin tuijottelemaan pitemmäksikin aikaa – jotenkin todella ihastuttava!:
Mutta osaisinko elää noin? En. Ehkä joskus opiskeluvuosina olisin voinut asua tuolla tavoin ja olisin ehkä näin jälkeenpäin ajatellen halunnutkin sisustaa opiskelija-asuntojani noin, mutta silloin sisustustyylini oli vielä runsaampi…
Mitä ajatuksia teillä heräsi – viehättääkö tämänkaltainen sisustustyyli?
(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)