olohuone arkistot - Sivu 10 36:stä - All you need is White

Palataanpas tänään olohuoneeseemme ja sen mahdolliseen sohvamuutokseen, josta olen jo hyvän tovin haaveillut! Olen siis haaveillut, suunnitellut, kaavaillut ja vahvasti halunnut uutta sohvaa olohuoneeseemme. Nykyinen ei vain enää miellytä, useastakaan syystä. Tämän nykyisen sohvamme pohjalta olen kirjannut uuden sohvan kriteerit ja ne ovat seuraavat: vaalea sävy (vaaleanharmaa vahvin ehdokas), mukavuus, helppo puhdistettavuus. Jälkimmäinen tarkoittaa siis konepestäviä päällisiä, jotka nykyisessäkin sohvassamme ovat, mutta istuintyynyissä ovat vain niin kireällä, että en ole saanut niitä vetoketjua rikkomatta pois! Tärkeää olisi myös se, että imuri mahtuisi sohvan alle ja tätä ominaisuutta ei nykyisessä sohvassamme kunnolla ole; imuri mahtuu vain sohvan etureunaan. Muita kriteereitä ovat suht siro ulkomuoto sekä mieluiten metallijalat. Saa ehdotella, jos tulee mieleen jokin mukiinmenevä sohvayksilö! :)

Sain yhtenä päivänä idean (tässä kohtaa mies yleensä joko pyörittelee silmiään tai huokaisee äänekkäästi, mutta uskon, että te kuuntelette/luette mielenkiinnolla!), että mitäs jos ostaisimmekin vain kolmen istuttavan vaaleanharmaan sohvan ja toiseksi sohvaksi siirtäisimme valkoisen Kivik-sohvan pojan huoneesta? Nimittäin siinä vaiheessa, kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, sohvalle tulee lähtöpassit eikä sille ole muuta paikkaa kodissamme. Näin saisin valkoisenkin sohvan, mutta miltä näyttäisivät ikään kuin eriparisohvat samassa huoneessa? Onko tuhoon tuomittu idea?

Isompi sohva tulisi nykyisen sohvamme paikalle olohuoneen pitkää seinää vasten ja pienempi valkoinen sohva siten, että siinä istuttaisiin selkä olohuoneen toisia ikkunoita vasten niin, että telkkari jäisi istujan oikealle puolelle (ylläolevassa kuvassa sohva olisi kutakuinkin nojatuolin paikalla). Tätä valkoista sohvaa vastapäätä olisi nojatuoli tai kaksi ja näiden kaikkien keskellä sitten sohvapöytä. Tällainen ajatus mulla nyt muhii mielessäni. Miltä kuulostaa? Mies suostuisi ajatukseen sillä ehdolla, että minä käyttäisin valkoista sohvaa, sillä hän ei mahtuisi makoilemaan siinä kunnolla :D. Itsehän en ole juurikaan kotimme sohvaa viime kuukausina kuluttanut, joten…

Sohvapöydäksi himottaisi jotain pyöreää ja Muuton Around-pöytä tammisena on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden… Sen kaveriksi sopisi pienempi, mutta korkeampi pyöreä pöytä valkoisena ja metallisena – tällainen löytyy esimerkiksi Adealta! Tuo kahden istuttava valkoinen sohva on jo olemassa, samoin Valokki-matto sekä Soihtu-lattiavalaisin. Verhotkin (ja verhotangot) olohuoneesta voisi ainakin kesän ajaksi poistaa kokonaan…

Mitä sanoo raati: olisiko tällainen kokonaisuus hitti vai huti?

Meillä on kiva pieni sisustusbloggaajaryhmä, jonka kesken päätimme aloittaa eräänlaiset sisustusteemakuukaudet. Ideana on, että jokainen toimii halutessaan ”kuukauden emäntänä” antaen jonkin valitsemansa sisustusteeman, jonka mukaan halukkaat sitten postailevat. Ensimmäisen teeman heitti ilmoille Valkoisen Harmajan Suvi ja ajatuksena oli kuvata kodin kotoisin nurkkaus.

Jostain syystä minun ei tarvinnut miettiä tätä juurikaan, vastaus oli heti selvä.

Joskus kymmenisen vuotta sitten kodikkuus ei olisi merkinnyt minulle näin suurta määrää valkoista väriä eikä näin suuria ikkunoita. Omaa kotia suunnitellessa ajatukset alkoivat kuitenkin suuntautumaan tähän suuntaan ja hyvä niin! En enää osaisi kuvitella meille harjakattoista taloa, jossa olisi normaaliin huonekorkeuteen sopivat ikkunat tai kotia, jossa olisi vain vähän valkoista väriä. Jotenkin tästä valkoisen valoisasta, korkeasta, vinokattoisesta olohuoneesta isoine ikkunoineen on tullut meille meidän kotimme sydän. Kodikkuus merkitsee eri ihmisille eri asioita. Tämä kotimme kohta rauhallisine ikkunanäkymineen on myös se kohta, jota jäisin kaikkein eniten kodistamme kaipaamaan, jos tästä joskus pois muuttaisimme.

Tämä vaihtuva maisemataulu antaa paljon. Kuuden vuoden aikana olen usein istuskellut sohvalla ja vain tuijotellut ikkunasta ulos. Näky on kaunis syksyllä ja keväällä, mutta suorastaan taianomainen kesällä ja talvella. Mm. postauksessani Ensilumi näkyy noita huikeita talvimaisemia.

Joskus nurkkaus on käytössä myös siten, että kotia tarkastellaan ikkunoista olohuoneeseen päin. Silloin siinä istuskellessa näkymä avautuu sohvalle ja takkaan päin, keittiön mahdolliset sotkut jäävät näkymättömiin. Nojatuoli on istumakäytössä enimmäkseen silloin, kun meillä on vieraita. Muutoin siinä nököttää lähes poikkeuksetta vanhempi kisuneitinen ja voin kertoa, että ennen näiden kuvien ottamista teippiharja lauloi :).

Kuitenkin eniten iloa tämä kotimme kotoisin nurkkaus tuo, kun sitä katselee sohvalta käsin. Tällöin iloa tuottavat myös ikkunanäkymät ja kuten eräs ystävänikin sanoi, nyt kesällä luonto on aivan kuin samaa tilaa sisätilojen kanssa, kiitos viherkasvien. Sama vihreä jatkuvuus sisällä ja ulkona! Tällä hetkellä nurkkaus on mielestäni myös kalusteiden osalta erittäin onnistunut; hetken kesti löytää siihen kaikki sopivat ja eniten omaa silmää miellyttävät elementit, mutta nyt se on siinä. Kaunis, monien vuosien suosikkilattiavalaisimeni, klassikkojakkara ja mukava nojatuoli. Viherkasvit ja jokunen tekstiili. Pisteenä iin päällä vielä mukavuutta jaloillekin rahin muodossa. Rahi meillä kyllä seilaa pitkin olohuonetta; se on niin kysytty, että niitä saisi oikeastaan olla kaksi!

Mikä on sinun kodissasi se kotoisin nurkkaus?

Mahtavan aurinkoista tiistaita! ♥

Kylläpäs tuo auringonpaiste vaikuttaa kivalla tavalla ja kotielämäkin alkaa taas pikkuhiljaa maistumaan: hitaasti, mutta varmasti. Tämä päivä kun starttasi, huomasin, että mulla on kaksi vahvaa mielihalua: haluan kotiin pionikimpun (juhannusmatkamme aikana nuupahtaneen tilalle) ja haluan maalata ison taulun! Kumpikin ihan toteutettavissa eli ei sentään mitään mahdottomia toiveita ja kumpikin kätevästi kotona viihtyvyyttä kasvattavia tekijöitä. Mistähän Kokkolasta löytyisi tukevaa ja melko laadukasta canvaspohjaa? Mitään satasta en siitä ajatellut maksaa, sillä taulu voi mennä ihan pipariksi, mutta kehysrungon tulee kuitenkin olla suora. Mutkaisiakin kun on vastaan tullut!

Nämä molemmat mielihaluni löytyvät myös tämän seuraavan kodin kuvista, hauska sattuma!

Tosin ihan tuollainen taulu mulla ei ollut mielessäni kuin mikä tämän olohuoneen seinällä roikkuu. Aika helppo muuten toteuttaa tämän kuvien kaltainen – ainakin se siltä äkkiseltään vaikuttaa, mutta usein olen huomannut, että maalaamaan ryhtyessäni jokin helpolta näyttävä toteutus onkin käytännössä jotain ihan muuta!

Omaan tauluuni haaveilen seuraavia sävyjä: valkoista, harmaata, beigeä, nudea, persikkaa, kahta eri vaaleanpunaisen sävyä, vähän keltaistakin… Niin ja ehkä petroolinsinistä tai sitten mustaa pari ripausta. Miten sen sitten saisi näyttämään sellaiselta, että sen haluaisi ripustaa ihan seinällekin asti, on taas toinen juttu :D. Mutta jotain tällaista meidän olohuoneen seinän yksi kohta selvästi kaipaa; juuri näitä sävyjä isossa taulussa!