/

 

Äitienpäivä. Se oli tänä vuonna itselleni ensimmäinen äitinä. Vietimme äitienpäivää synnytysosastolla kolmen vuorokauden ikäisen poikamme kanssa. Sovimme silloin, että käymme myöhemmin ostamassa tuoreelle äidille jonkin erityisen äitienpäivälahjan. Mietiskelin, mikä se voisi olla; lahjoista suurin kun oli jo sylissäni.
Päädyin tässä kotiuduttuamme kuitenkin miettimään koruja, olisihan se mukava saada päivästä jokin sellainenkin muisto. Niin erityinen hetki tuo kuitenkin elämässä on. Mietin voisiko lahja olla kaulakoru, rannekoru, sormus vai korvakorut… Tykästyin kuitenkin heti ajatukseen kaulakorusta: se on lähimpänä sydäntä ja sopii senkin vuoksi teemaan erityisen hyvin.

Viikko sitten kävimme ensimmäisellä kultasepänliikekierroksella ja jäin silloin miettimään kahta mielestäni kauneinta kaulakoruvaihtoehtoa: Kalevalan lapsikorua sekä Efva Attlingin Baby Luck -kaulakorua. Makustelin vaihtoehtoja kaikessa rauhassa kotona ja huomasin kiintyneeni enemmän tuohon Kalevalan lapsikoruun, se oli niin valtavan kaunis, tosin kuvat eivät tee sille ollenkaan oikeutta! Upean paksu hopeaketju, jossa tuo kauniin herkkä hela on kiinni. Hopeinen hela sinisellä topaasi-jalokivellä. Sellainen lähti tänään tilaukseen enkä malta odottaa sen saapumista! Kiire korulla tosin ei ole, sillä ajattelin ottaa sen käyttöön vasta lapsemme kastejuhlassa.

Kuvakansiot1

Efva Attlingin Baby Luck on kovin kaunis myös ja siinä on koskettavasti ikuisuutta symboloiva merkki. Millaisia muistoja teillä on ensimmäisestä äitienpäivästänne? Entä löytyykö teiltä jokin lapsikoru? Törmäsin muuten netissä keskusteluun, jossa lapsikoruja oli kritisoitu. Tuon kyseisen keskustelun kantana tuntui olevan, että lapsikorut ovat turhia ja niillä vain julistetaan/hehkutetaan äitiyttä ja omaa/omia lapsia. Luin tuota aika hämmästyneenä – miksi tästäkin pitää tonkia esiin jotain negatiivista..? Itse ajattelen tuosta korusta siten, että se tulee olemaan kaunein ja arvokkain koruni; ei välttämättä rahallisesti, mutta kaikilla muilla tavoin. Sen vuoksi ehdottomasti haluankin sen erottuvan symboliikallaan muista koruistani. Ja kun vauva kasvaa eikä enää tarvitse äitiään niin tiiviisti kuin nyt (niiiiiisk), on hän silti aina mukanani, kuten raskausaikanakin <3.

(Kuvat lainattu Kalevala Koru ja Efva Attling.)

 

/

 

Niin kätevä tuo iPhoneni! Hieman reilu vuosi käyttökokemusta – miten ennen pärjäsinkään ilman! Pienikokoinen kamerakin kulkee aina matkassa. Vauvan kanssa tavaraa on mukana enemmän kuin jaksaisi kantaa, joten järkkäri harvoin pääsee mukaan, varsinkaan silloin kun kuljen vauvan kanssa kaksin. Mutta tuon puhelimen myötä kamerakin on usein käden ulottuvilla ja kuvia tulee ikuistettua milloin vain – pieniä hetkiä sieltä täältä. Kuten vaikkapa vauvan suloisia nukkuma-asentoja: eilen tuli uni vielä vaunulenkin jälkeenkin isin mahan päällä, taisipa tulla uni isillekin…

cats1

Kissatkin on aika lahjakkaita mitä tulee tirsojen ottamiseen… Lenkkeilyssäkin ollaan kovin aktiivisia, kuten kuvakollaasin viimeisestä kuvasta näkyy. Pakko silti aina päästä mukaan, ilman muuta! Tuo nuorempi kisu onkin hauska; ennen lenkillä käveli aivan joko minun tai mieheni jalkojen vieressä, nykyään aivan vaunujen vieressä. Välillä täytyy kuitenkin vilkuilla, etteivät ne vain tule päälle… Alaosan tasolle ei ole kuitenkaan vielä uskaltautunut, vaikka tuon kyseisen paikan heti ensimmäisenä Vaunut hankittu (ja testattu)! -postauksessa varasikin.

cats2

Viime päiviin on kuulunut tämän vauva-arjen ohella myöskin eräs kiva merkkipäivä, kahvilassa herkuttelua, kesäkukkien ihastelua sekä mökillä vierailua. Ensimmäinen kuva onkin mökiltä: päämökin yhteyteen valmistuu noin upean kokoinen terassi! Tälle isolle terassille pääsee sitten joko katetuilta sauna- tai keittiön yhteydessä olevalta terassilta.

cats3

Mutta nyt ei ehdi istuskella enempää; pesukone pyöräytti ohjelman valmiiksi ja sen jälkeen kutsuukin sauna! Lokoisaa iltaa – toivotaan pitkiä yöunia, viime yöt olleet hieman niin ja näin…

 

/

 

Aamulla oli aivan ihana nousta ylös, kun vastassa oli niin kaunis ja aurinkoinen kesäaamu! Hieman rikkonainen yö takana, mutta se unohtui jo vauvan aamun ensimmäisiin hymyihin – ne ihastuttaa kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. Niin leveitä virneitä että! Heti aamutuimaan käväisin myöskin pääoven rappusilla pienellä tunnistelureissulla: kuinka lämmin päivä onkaan tulossa, jotta tiedän mitä pukea neuvolareissulle…

Siinä oven avatessani kohtasin ensimmäisenä nämä suloiset hortensiat, mikä ilo silmälle! Selvästikin jokin hyvä haltijatar oli lukenut blogiani ja bongannut toiveeni, sillä eilen pihallemme ilmestyi muutamia muitakin kesäkukkasia :).

047

cats

Miten piha piristyikään noista väripilkuista, puhumattakaan mielen piristymisestä! Lisäkuvia myöhemmin, nyt lähdemme koko perheen voimin ulos vaunuilemaan ja pihamme kesäisempää ilmettä ihastelemaan. Aurinkoista illanjatkoa!