011

Kuvia viime viikon keskiviikolta. Kokkolassa on aina keskiviikkoiltaisin iltatori (joinain kesinä on ollut kahtena iltana viikossa, en tiedä miten tänä kesänä?).

012

Torilla on perustorituotteiden lisäksi myös kirpputorimyyntiä. Tuosta muistuukin heti mieleeni, että varasto olisi taas tälle vuodelle läpikäytävä ja lisätilaa sinne hyllyille raivattava… Kiertoon meneviä tavaroitakin siellä on vino pino! Kunpa vain ehtisi niitä läpikäymään ja sitten miettimään, miten niistä olisi kätevintä hankkiutua eroon. Joka tapauksessa osa lahjoituksena, osa myymällä.

013

022

Eilenkin oli suuntana iltatori! Aurinko sinne houkuttelee ja tietysti toriostokset. Joka kerta mukaan tarttuu ainakin syötäviä, erityisesti kotimaiset mansikat on vakio-ostos. Seuraavalla kerralla kotiinviemisiksi ehkä leikkokukkia!

025

Torilla tuhisi tyytyväisenä eräs ihana valkoisessa pupuhaalarissaan.

017

Kätevä tuo, kun turvakaukalon voi nostaa autosta suoraan vaunun runkoon kiinni eikä vauvan uni häiriinny. Täällä on muuten valtaisat nimipohdinnat käynnissä, huh hikoiluttaa! En olisi uskonut tämän päättämisen näin vaikeaa olevan vai onkohan tässä vain viime hetkien panikointia ilmassa… Meillähän oli kutsumanimi valmiina jo rakenneultrassa ja talven aikana nimeen löytyi myös toinen ja kolmas nimi. Vauvan synnyttyä olen makustellut etunimeä, mutta nimi ei ole vielä ihan 100 % loksahtanut. Näyttääkö vauva siltä, sopiiko nimi vauvan luonteeseen… Entä onko nimi liian pitkä (3-tavuinen)… Maanantaina mieleen juolahti sitten täysin yllättäen aivan uusi nimi, jollaisen olin kyllä kuullut, mutta en omalle lapselleni aiemmin harkinnut. Kolmekirjaiminen, lyhyt ja ytimekäs nimi. Sopii mielestäni hyvin lapsellemme, oikeastaan kuin tehty hänelle, mutta mietimme vielä, onko se liian harvinainen tai erilainen… Yhtäläistä näissä kahdessa nimessä on niiden pehmeys ja suloisuus. Eräs kaverini kommentoi, että molemmat nimet on ihania, tosi kauniita ja kuulostavat reippaan, hauskan pojan nimiltä. Olen samaa mieltä! Pähkäilyt kuitenkin jatkukoon, vielä hetken… :)

 

 

7.5. otin kotona viimeisiä kuvia ennen vauvan syntymää ja yritin olla jännittämättä seuraavaa päivää, jolloin hänen olisi määrä syntyä. Tuolloin muistikortille tallentui mm. tämä kuva nuoremmasta kissastamme, hänet tunnetaan sattuneista syistä myös nimellä terassikissa:

047

Yksi pehmuste ei riitä mihinkään, niitä täytyy olla ainakin seitsemän! Tämä kuva menköön nyt postaussarjani toukokuun kuvasta (vaikka onkin kuvattu ruokailutilan eikä olohuoneen ikkunasta), sillä vauvan syntymän jälkeen mielessä oli hieman muuta ja se toukokuun puolivälin kuva jäi ottamatta :). Ei näyttänyt vielä kovin kesäiseltä toukokuussa! Huhtikuu-postauksestani pääsee kurkistamaan alkuvuoden kuvat.

Kirjoittelen tässä sohvannurkassa vanhemman kisun nojatessa leukaansa polveeni. Vauva makoilee toisella puolella vieressäni torkkupeiton päällä kädet ylhäällä; antoi vihdoin periksi unelle. Voi tuota tuhinaa <3. Näissä merkeissä käynnistyy kesäkuun viimeinen kokonainen viikkomme – mukavaa sellaista meille kaikille!

 

 

Juhannus oli ja meni, ensimmäinen juhannuksemme tällä perhekokoonpanolla. Vauveli ei juurikaan juhannuksen päälle ymmärtänyt, kunhan jakeli suloisia hymyjään sinne tänne; moni kävi rupattelemassa. Juhannusaattoa vietimme mökillä merimaisemissa, tässäpäs muutama kuva:

192

117

031

156

Olimme mökillä aluksi ihan vain kolmisin. Grillailtiin ja nautiskeltiin. Minä valokuvasin (lisää mökkikuvia luvassa myöhemmin!) ja isä & poika olivat ruokalevolla.

171

Aika unelmapaikka tässä sohvalla: muhkea sohva ja merinäköala!

157

cats

Juhannusaatto alkoi pilvisen koleassa säässä, mutta iltapäivää kohti aurinko alkoi paistamaan ja paistoi aina iltaan saakka. Rantasaunan patiolla oli ihana istuskella auringon lämmittäessä. Myös päämökin valmistumassa olevalta terassilta on näin mukavat näkymät:

180

Eilinen juhannuspäivä vierähti vanhempieni luona ja kotiuduimme vasta illalla. Pieni leikkituokio päätti juhannuksenvieton mukavasti.
(Vauva ei siis tosiaankaan valvottanut eilen puoli kahteen eikä itkenyt niistä paria viimeistä tuntia. Emme miehen kanssa edes harkinneet autoajelua keskellä yötä, jotta hän saisi unen päästä kiinni emmekä taatusti nukuttaneet häntä turvakaukaloon, josta nostimme hänet sitten sänkyymme nukkumaan ja kaaduimme itse perässä… )

234-crop

 Muru <3.