Tuo vanhempien välinen parisuhde, jota lasten kodiksikin kutsutaan! Tätä postausta minulta on pyydetty ensimmäisen kerran varmaankin jo kaksi vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt seuraakin hieman erilainen postaus mitä täällä olette tottuneet lukemaan! Lähisukulaiset voivat tässä vaiheessa sulkea silmänsä, jos tuntevat myötähäpeää…

Oli aika, kun mietin parisuhteessamme, että miksi toinen ei tee koskaan sitä ja tätä. Miksei huomioi sellaisessa ja tällaisessa tilanteessa. Miksi minä aina joudun järjestämään viikonloppulomat jne. Kunnes sitten oivalsin niinkin yksinkertaisen asian, että miehet ja naiset ovat erilaisia. Minä ja mieheni olemme monissa asioissa erilaisia. Mutta myös monissa asioissa hyvin samanlaisia. Aloin miettimään ja tarkastelemaan hieman tarkemmin tuota puolisoani ja hänen tekojaan. Pikkuhiljaa huomasin, että kyllä hän huomioi ja näyttääkin sen, mutta hyvin käytännönläheisissä asioissa, jotka saattavat helposti mennä ohi.

Kun parisuhteen osapuolista tulee vanhempia, parisuhde muuttuu. Se muuttuu väkisinkin ja hyvä niin. Joskus se saattaa muuttua huonompaan, mutta varmaankin useimmiten, ainakin toivon niin, parempaan suuntaan. Parisuhteen osapuolet eivät enää ole vain mies ja nainen, vaan he ovat myös isä ja äiti. Oman puolisonsa näkee myös toisenlaisin silmin ja riippuu paljon itsestä, mihin suuntaan se näkemys lähtee menemään. Alkaako huomaamaan parisuhteen ja puolisonsa huonot puolet vai onnistuuko keskittymään kaiken härdellin keskellä niihin hyviin puoliin ja uudenlaisen parisuhteen tuomiin mahdollisuuksiin. Meilläkään ei isäksi ja äidiksi kasvaminen neljä vuotta sitten tapahtunut ilman kasvukipuja ja se vaati hieman totuttautumista asiaan. Ja aivan valtavan paljon keskustelua!

Olettaisin, että naisen on helpompi kasvaa äidiksi, koska kasvu alkaa tapahtumaan jo raskausaikana. Miehellä rooli voi olla haastavampi, sillä hänessä ei välttämättä raskausaikana tapahdu mitään ns. hormonaalisia muutoksia, vaan asia iskee tajuntaan vasta, kun vauva lykätään syliin! :D Niinpä miehillä saattaa vaatia hieman kauemmin aikaa totuttautua ajatukseen isänä olemisesta ja se tapahtuu varmaan usein vasta vauvan/esikoisen syntymän jälkeen, pikkuhiljaa. Enää ei voi tuijottaa omanapaisesti asioita, enää ei voi mennä ja tulla kuten itseä sattuu huvittamaan, vaan kaikista asioista täytyy sopia ja täytyy hyväksyä, että menot eivät entiseen malliin ehkä enää ole mahdollisia. Tilanteet vaativat usein kompromisseja ja erilaiset elämäntilanteet vaativat erilaisia ”uhrauksia”.

Itse ehkä vuosia sitten ajattelin, että kukkien tuominen on rakkaudenosoitus, mutta nyt ajattelen eri tavalla. Kuka tahansa voi uhrata muutaman euron ja ostaa kukkapuskan, mutta tekevätkö kaikki niitä käytännön ja arjen rakkaudentekoja? Niitä, joilla on oikeasti tässä elämässä merkitystä ja jotka oikeasti ja sanattomasti osoittavat toiselle, että sinä olet tärkeä minulle? Kun esikoisen vauvavuosi oli rankka ja hän nukkui ainoastaan tissi suussa, ei se häirinnyt miehen yöunia. Hän sai nukkua. Hän nukkui muutaman kuukauden sohvalla, sillä ajattelin sen olevan parasta: näin ikään kuin säästin miehen voimia, jos niitä satuttaisiin tarvitsemaan sitten, kun omat voimani olisivat loppumaisillaan. Viikonloppuaamuisin oli sitten toisin: mies otti (onnekkaasti aamu-unisen :D) pojan hoitoonsa hänen herättyä uuteen päivään ja antoi minun jäädä nukkumaan. Tuota elettä ei kukilla korvattaisi.

Olen oppinut vuosien mittaan sellaisenkin seikan, että mieheni jostain syystä luulee minun odottavan jotain suuria tekoja, vaikka itku meinaa tulla jo siitä, kun näen hänen talviaamuna laittaneen autoni lämmitykseen pyytämättä! ♥ Olenkin välillä ottanut asiakseni kertoa juuri noista pienistä seikoista, jotka tekevät minut hyvin onnelliseksi. Minun sydäntäni lämmittää sekin, kun astelen lauantaiaamuna keittiöön ja näen mieheni nostaneen esille aamiaisastiat myös minulle. Tai kun hän on heti valmis nikkaroimaan työtäni/yritystäni varten erilaisia tuotteiden esittelytelineitä. Vaihtaa autooni kesä-/talvirenkaat tuosta noin vain, kiinnittää tömähdyksessä irronneen auton puskurin moittimatta minua sanallakaan :D, vaihtaa katkenneen narun jättiaurinkovarjoomme, korvaa tarvitsemani kattovalaisimen kattorasiapistokkeen pistorasiapäällä (mikä oikea termi onkaan…) jne.

Olen aina ollut sitä mieltä, että teot puhuvat vahvempaa ja vakuuttavampaa kieltä kuin sanat. Tekoja on paljon helpompi uskoa. Suomalaiset miehet ovat hyvin käytännönläheisiä eivätkä he juurikaan siirappisia lepertele enkä sellaisia lepertelyjä edes kaipaa. En ole itsekään mikään lirkuttelijatyyppi, joten en osaisi sellaiseen suhtautua miehenkään suunnalta, heh! Ehkä siksikin ne nimipäivänä ja ystävänpäivänä saadut kivasanaiset viestit lämmittävät sydäntä edelleenkin niin kovasti ♥. Jos ne olisivat jokapäiväisiä, en osaisi niitä samalla tavalla arvostaa eivätkä ne jäisi yhtä vahvasti mieleen.

Usein törmää siihen, miten miehet ajattelevat naisten olevan niin monimutkaisia ja vaativan kuuta taivaalta eivätkä ehkä sen vuoksi vaivaudu mitään yrittämäänkään, vaikka oikeasti olemme hyvin pienestä ikionnellisia! Toki voi olla poikkeuksiakin, en voi yleistää, mutta tällaisen käsityksen olen tässä elämän varrella saanut.

Neuvolassa ja joka paikassa muistutetaan, että parisuhteesta pitää pitää huolta erityisesti siinä pikkulapsiajan tiimellyksessä! Jos uppoutuu siihen hektiseen elämänvaiheeseen, miettii vain sitä kuuluisaa ”omaa aikaansa”, unohtuu toinen nopeasti ja vuosikymmenen päästä huomataan, että enää ei ole meitä; on vain minä ja sinä ja tiet ajautuvat lopullisesti erilleen. Viimeisen vuoden aikana olen todistanut useamman ystäväpariskunnan eroa ja ne ovat saaneet miettimään omaakin parisuhdetta monelta eri kantilta. Olen enemmän kuin koskaan sitä mieltä, että parisuhteen eteen täytyy tehdä töitä. Säännöllisesti! Mikään suhde, ei varsinkaan parisuhde, pysy hengissä ja hyvinvoivana, jos siihen ei millään tavoin panosteta! Olen myös oivaltanut, että yksi tärkeimmistä piirteistä on säilyttää puolisoonsa hyvä keskusteluyhteys.

Tietenkään koskaan tulevasta ei voi tietää eikä sitä voi kenenkään kohdalla ennustaa, omaan luonteeseeni ei ainakaan kuulu näissä asioissa mikään vaaleanpunaisten lasien läpi romanttisena tuijottelu; täytyy vain elää hetkessä ja tehdä tällä hetkellä mahdollisimman hyviä päätöksiä myös parisuhteen kannalta. Olen tämän reilun 12 vuoden ajan pitänyt kiinni siitä, että käymme säännöllisesti kaksin syömässä, elokuvissa, keilaamassa, prätkäajeluilla tms. Myös kotona on mukava järjestää leffa- tai paljuiltoja lapsen (kohta lasten) käytyä nukkumaan – ei aina tarvitse lähteä kotoa poiskaan! Samalla arvostan sitä, että mieheni ei ole koskaan vaatinut lapsen yökylään viemistä, jotta voisimme lähteä esim. hotellilomalle, sillä hän tietää, että en sitä mielelläni tee. Niinpä olemme hotellilomailleet koko perheen voimin, sillä vielä tulee se aika (aivan liian pian!), kun lapset eivät enää lähde mukaan, joten nyt haluamme nauttia tästä elämänvaiheesta.

Lapsen synnyttyä kahdenkeskisen ajan ja menojen järjestely on toki tuonut omat haasteensa, mutta noista asioista en ole ollut valmis luopumaan. Tässä kohtaa olen yrittänyt vihjailla miehelleni, että hänkin voisi ottaa näitä asioita hoitaakseen, sillä se tuntuisi kivalta, jos näitä pieniä erityisiä hetkiä tapahtuisi joskus sen toisenkin osapuolen aloitteesta. Tässä on siis vielä hieman työnsarkaa jäljellä…

Sen voin kuitenkin helposti myöntää, että lapsemme myötä elämämme ja parisuhteemme on muuttunut monin verroin rikkaammaksi ja antoisammaksi kuin mitä se oli ennen lasta! Jotenkin näen asian sillä tavalla, että lapsen myötä suhteeseen on tullut lisää ja erilaista rakkautta: aiemmin toista rakasti vain puolisona, nyt häntä rakastaa myös lapsensa isänä.

Mitä te olette tästä mieltä? Miten teillä huomioidaan parisuhde ja se toinen puoliso arjen keskellä?

Kyllä nyt on toukokuu antanut parastaan! Rannallakin tuli alkuviikosta käytyä ensimmäistä kertaa tälle kesää ja tuskastelin siellä tämän pallomahani kanssa vessakoppien puuttumista, kunnes hoksasin että niin joo, nythän on vasta toukokuu eikä heinäkuu… Ehkä kaupunki saa anteeksi tämän hitauden ;).

Pallomahan kanssa olen ollut kiitollinen siitä, että hyvin lämpimien päivien välissä on välillä niitä viileämpiäkin päiviä! Ehtii koti raikastua (täällä kun lämpötila nousee turhan korkeaksi paahteisten päivien takia ja olemmekin miettineet lämpöpumpun hankkimista pelkän jäähdytysominaisuuden vuoksi) ja tuntuu, että itsekin saa haukattua tuolloin kunnolla happea. Mitenkään hirmuisen tukalaksi en ole oloani kuitenkaan tuntenut, vaikka kahdeksas raskauskuukausi pyörähtää käyntiin parin viikon päästä. Selkäkin vihoittelee ainoastaan, jos kävelen huonoilla kengillä huonossa maastossa tai liian pitkiä matkoja. Supisteluita olen kokenut jo parin kuukauden ajan ja tämä on jotain, mitä en esikoisen odotusaikana kokenut koskaan – en edes käynnistyspillereillä! :D

Juuri eilen mietin, että tämä raskausaikani on hurahtanut ohi aivan hirmuista vauhtia ensimmäiseen raskauteeni verrattuna! En millään voi uskoa, että reilu pari kuukautta ja saan vauvan syliini ♥. Mies miettii, minkä näköinen veijari sieltä putkahtaa ja tuleva isoveli odottaa vauvaa yhtä innokkaasti ja puhelee pikkuveljestään päivittäin. Silittelee vauvamasua ja jakelee sille pusuja. Toivottelee iltaisin pikkuveljelle hyvää yötä. Ei pieni vauva vielä tiedäkään, mikä kultakimpaleisoveli häntä täällä odottaakaan ♥.

Mitäs teille muille raskaanaoleville kuuluu? Millainen vointinne on ollut? Onko toukokuun lämpö ollut hyvästä vai pahasta? Sen tässä kyllä huomaa, että mitä kuumempi ilma, sitä vähemmän vauva mahassa liikkuu ja se on ajoittain hieman huolettanut. Asiaankuuluvaa kuitenkin kuulemma.

Olen ottanut rennosti aina kun mahdollista, sillä jos liikaa puuhastelee, supistelee ihan koko ajan ja maha on kova kuin kallio. Tämän toukokuun tiesin jo etukäteen olevan rankka, sillä miehellä on ollut paljon ylitöitä ja arki on ollut yksinään minun harteillani. Ensi viikolla kuitenkin helpottaa ja hyvä niin! Jospas sitten pääsisimme takaisin kotiprojektiemme kimppuun, sillä monen asian täytyy vielä valmistua ennen kuin perhekokomme kasvaa. En halua mitään ylimääräistä härdelliä niihin vauvan syntymän jälkeisiin päiviin tai viikkoihin, sillä jo itsessään vauvan syntymä on niin elämää mullistava asia, että haluan pystyä keskittymään yksistään häneen ja esikoiseeni – sen he molemmat totisesti siinä uuden äärellä ansaitsevatkin! ♥

Toukokuun parhaita paloja ovat olleet ehdottomasti työpäivän jälkeiset hetket riippukeinussa jompikumpi kisuista mahan päällä. M on samalla leikkinyt joko meidän tai naapurin pihalla kavereidensa kanssa. On niin ihanaa, että vieressä asuu lapsiperheitä ja lapset saavat leikkiä keskenään tämän tästä! Menorcalle viime syksynä ostamani hellehattu on ollut ahkerassa käytössä ja iltaisin on ollut aivan parasta istahtaa hetkeksi lasiterassin suojaan ja katsella ilta-auringon valaisemaa pihaa. Luonto vihertää nyt niin kauniisti!
Lasiterassilla kyllä kelpaa, siitepölyltä suojassa! Illat ovat saattaneet olla vielä vähän viileitä, mutta lasiterassilla on ollut edelleen lämmin – kiitos koko päivän porottaneen auringon. Tämä on neljäs kesä Lumonin lasitetun terassimme kera ja hankinta on ollut kyllä ihan parhaasta päästä.

Hyvin erikoinen toukokuu on ollut tänä vuonna. Ihan jo siltäkin kantilta, että olemme käyttäneet kesävaatteita todella ahkerasti. Viime elokuussa kirjoitin blogiin, että poika pärjäsi koko kesän läpi vain kaksilla shortseilla, voitteko kuvitella! Nyt tarvittaisiin oikeastaan kahdet shortsit päivässä, sen verran touhukasta on tuo pienten poikien elämä :D. Hän kun on käyttänyt nyt lähes ainoastaan shortseja, on jalat polvista alaspäin myös sen näköiset: aivan täynnä pieniä naarmuja, ruhjeita ja mustelmia… Parit talvella polvista puhki kuluneet housut lyhenivät kätevästi shortseiksi heti alkukesän lämpimiin päiviin!

Eilen illalla popsimme tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita terassin aurinkotuoleissa vielä iltayhdeksältä (äitiinsä tullut marjahirmu!). Mietin siinä samalla, että talvi-iltoina poika olisi ollut tuohon aikaan jo syvässä unessa. Niin ihanaa ottaa ilo irti näistä kesäisistä päivistä ja illoista, sillä koskaan ei tiedä, milloin nämä loppuvat! Kesään kuuluu myös hieman rennompi ote syömisten ja nukkumisten suhteen, vaikkakin pyrin kyllä pitämään edelleen suht samoista rytmeistä kiinni; ne kun niin suuresti helpottavat elämää. Eilen illalla poika nukahti yöunille vasta iltakymmeneltä, mutta heräsi normiaikaan klo 8. Oli aika nuutunutta ilmettä tuossa päivällä, mutta päikkäreille ei suostunut. Tänä yönä varmasti uni maistuu!

Olipas mukava ottaa aikaa ja tulla kirjoittelemaan tänne pitkästä aikaa! Nyt vasta kirjoitellessani huomasin, että tätä ja teitä on ollut oikein ikävä ♥. Ihanaa viikonloppua – minä sukellan terassin kautta saunan lämpöön! :)

Yhteistyössä I Like Me -hyvinvointimessut

Ihanan aurinkoista lauantaita! Meillä on ollut täällä täysi kesä jo muutaman päivän ajan, melkoisen mahtavaa ♥.

Ajattelin tulla vinkkaamaan, että yritykseni MioSa. design osallistuu Kokkolan Kampushallilla pidettäville I Like Me -hyvinvointimessuille reilun viikon päästä sunnuntaina 20.5.2018. Messut ovat yksipäiväiset ja alkavat klo 11 kestäen aina klo 18 saakka. Sisäänpääsymaksua messuille ei ole. Messujen teemana on ”hyvinvointia sisältä ulospäin” ja se toteutetaan usean näytteilleasettajan ja ohjelman myötä.

Aion tehdä messuille ainakin kaulakoruja, äitiyskoruja, avainkaulanauhoja, avaimenperiä, laukkukoruja, pyyhenipsuja, magneetteja… Yritän valikoida mukaan kaikista niitä suosituimpia sävyjä! Ja jos on jokin tietty tuote, jonka tahtoisit messuilta käydä noutamassa – laitahan viestiä!

Nyt olisi siis ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tutustumaan tuotteisiimme paikan päällä – minä kun en juurikaan näitä messuja ole kierrellyt. Kahdesti olen joulun alla ollut joulumessuilla täällä kotikaupungissa, mutta nyt tänä vuonna taitaa jäädä nuo marraskuiset messut välistä elokuisen vauvamme syntymän johdota. Niinpä tämä jää näillä näkymin vuoden ainoaksi mahdollisuudeksi päästä ostamaan tuotteita paikan päältä!

Tuotteemme ovat hyviä ja suosittuja lahjavinkkejä mm. valmistuville (kaulakorut & avainkaulanauhat) sekä opettajille että päiväkodin väelle (mm. avaimenperät)!


Kuvat: @jonna_nordiccitylife & Isabel ja Cecilia / @emmidaily & ZOE

Mutta nytpäs sukellan takaisin MioSa. design -maailmaani ja alan valmistamaan tulevilla messuilla myytäviä tuotteita!

Ihanaa äitienpäiväviikonloppua! ♥