/

 

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma antaa kaikkein parastaan

061

Tuo pieni hymypoikamme on ollut luonamme jo kaksi kokonaista kuukautta <3. Välillä tuntuu, ettei edes muista millaista oli ennen häntä, niin olennaiseksi osaksi elämää hän on muodostunut ja heti perheeseemme sulautunut. Kissat eivät ole osoittaneet mitään mustasukkaisuuden merkkejä tai vastaavaa, ovat aivan kuin ennenkin. Kävelylenkeille lähtevät innokkaina mukaan, eivät ole moksiskaan vaunuista. Nuorempi kisu on usein bongattu vaunujen vierestä joko istumasta tai makaamasta, mutta vain silloin kun vauva nukkuu niissä. Parina kertana jätin vauvan autoon nukkumaan (en tokikaan näillä helteillä, vaan silloin kun oli sitä maaliskuista säätyyppiä touko-kesäkuussa) ja hääräilin itsekin siinä pihalla; silloinkin kisu makoili auton vieressä aivan kuin vartioidakseen pientä. Jopa vanhempi (arempi ja varovaisempi) kisu on kerran varovasti nuolaissut vauvan takaraivoa :D. Eli hänet on nyt molempien kissojen toimesta merkattu omaksi!

062

Niin ihana pakkaus tuo, eihän sitä edes sanat riitä kuvailemaan. Hänen persoonansa erottuu jo selvästi, mm. itsepäisyyttä ja omaa tahtoa löytyy :). Ihme olisi jos ei, kun vanhemmilleenkin sitä on jonkin verran suotu… Aamu-unisena nukkuu yhä eikä ole sen vuoksi vielä kuullut kaksikuukautisonnittelujaan.

Nopeasti hän kasvaa. Välillä kun joku muu pitää häntä, katson aivan silmät suurina miten pitkä hän jo on! Mun pienestä pojasta kasvaa kovaa vauhtia iso mies. Ei ihmekään, niin hyvin ruoka maistuu ja rinnalla oltaisiin mieluusti vaikka koko yö, tosin ihan vain huvin vuoksi ;). Imuote on niin kova ja tehokas, että toissapäivänä ihan parissa sekunnissa imaisi itselleen fritsun ranteeseen, voi voi… Isänsä tuumasi siihen, että jos kaksikuisena saa jo tuollaisen aikaan niin voi hyvänen aika sitä tyttöä, joka joskus… Äiti ei halua moisia vielä edes miettiä :D.

058

On se sellainen vekkuli että! Niin ikävä jo tuota nassua, taidan mennä viereen köllimään. Meillä on tänään kotipäivä – helleterkkuja ja kivaa päivää teillekin!

 

/

 

No nyt on luvattu kesäistä keliä! Sen kunniaksi muutama kesäinen kuva tähänastiselta hassusäiseltä kesältä…

cats

Viikonlopun ohjelmassa olisi hieman pihahommia. Myöskin terassin ajattelimme pestä toisen kerran tälle kesää, nyt lähinnä kastejuhlaa silmälläpitäen. Elän toivossa, että ilma olisi tuolloin suosiollinen terassi-istuskeluun. Mutta jos sataa, niin ainakin katetun terassiosuuden alla voi istuskella ja pöydän ääressä kahvitella. Ajattelin huomenna järjestää myöskin terassikalusteet sellaisella tavalla, jotta ne muodostaisivat mukavan kokonaisuuden. Noissa ylläolevissa kuvissa (ja yhä tällä hetkellä) hieman hajanainen.

Tänään ollaan suunniteltu pienesti kesälomareissuakin. Mahdollisesti saamme ystäväpariskunnasta ja heidän vuoden ikäisestä hurmuripojastaan reissuseuraa! Pienen vauvan kanssahan on helppo matkustaa eikö totta? Eväät kulkevat aina mukana sopivan lämpöisinä ja steriileissä pakkauksissa ja syödähän voi vaikka missä! On sitä tähän mennessäkin ruokailtu mm. huoltoaseman vessassa ja autossa parkkipaikalla. Meidän poitsu on myöskin niin tottunut automatkustaja että! Autossa ei kauan hereillä pysytä :).

Mutta jos nyt ei mihinkään kotikaupunkia kauemmas tulekaan lähdettyä, niin ainakin pienelle riippukeinulomalle lähden, takapihalle!

cats

Onkos teillä kesälomasuunnitelmia vai onko lomat jo lusittu?

 

/

 

Eilen tuo otsikko olisi ollut aikamoinen vitsi, mutta nyt, kiitos teidän avun ja vinkkien!, alkaa näyttää paremmalta! En kuitenkaan nuolaise ennen kuin tipahtaa… Viikonloppuun mennessä juhlatarjoiluihin pitäisi kuitenkin tulla selvyys, mutta helpotuksesta taidan huokaista vasta kastejuhlapäivän iltana :). Toivon vain kovasti, etten ole unohtanut jotain isoa asiaa kokonaan, sen verran tuo eilinen pitopalvelun temppu säikäytti! Tuollainen unohdus voi kyllä olla itselleni täysin mahdollinen, sillä olen viime kuukausina saanut uuden luonteenpiirteen: hajamielisyyden. Mies on löytänyt jäljiltäni juustoja leipälaatikosta ja vaikka mitä muuta. En ole voinut kuin nauraa, tuo on nimittäin niin epätyypillistä mulle kuin vain mahdollista! Olenkin tässä silloin tällöin itsekseni tuumaillut, että musta on hyvää vauhtia tulossa mun veli!

Kutsut on lähetetty, tarjoilupöytä kutakuinkin suunniteltu ja juhlien kukat tilattu. Suolaiset tarjottavat on niin ikään tilattu ja makeiden tilauskin lyödään pian lukkoon. Harmittelin, kun en ehtinyt alkaa suunnittelemaan ja askartelemaan kutsukortteja alusta asti itse, vaan jouduin ostamaan valmiit kortit. Löysin kuitenkin ihan kauniit ja kesäiset versiot, joissa pieni pellavapäinen & kiharatukkainen vauveli makoilee.

007

Kutsukortteihin sopi hyvin kastejuhlamme teemavärit valkoinen, vaaleansininen ja vaaleankeltainen (joista ei kyllä kutsukorttien hankintavaiheessa ollut vielä oikein hajuakaan :D). Kun vauvamme oli syntynyt, eräs ihana blogini lukija kirjoitti mulle kommenttiboxiin Marko Haaviston Pieni lintu -laulun sanat. Ehdin lukea vain muutaman sanan, kun jo itkin täyttä päätä synnärillä vauva kainalossa. Luin laulun loppuun saakka (sen mitä kyyneliltäni näin), mutta kesti pitkään ennen kuin pystyin lukemaan sanat uudelleen. Tuon kyseisen laulun sanat olivat aivan liian liikuttavia ja jotenkin surullisiakin sillä hetkellä, kun raskausaika oli juuri päättynyt. Kuitenkin tuosta tuli mulle jotenkin erityisen tärkeä laulu sanoituksineen, se osui niin sydämeen silloin kun sen sanat ensimmäistä kertaa luin, että halusin sen vuoksi liittää ne myös kastejuhlakutsuun. (Sanat lainattu.)

Pieni Lintu

Mun pieni lintu, vain hetken pitää voin sua kuin omanain.
Näin suojan antaa ja joka paikkaan sua viedä mukanain.
Eikä kulu aikaakaan kun siipesi saat kantamaan.
Kun jo tiedät itse sen, mikä käy parhaiten.

Mun pieni lintu, vain hetken pitää voin sua kuin omanain.
Ja tässä seison sen kaiken ajan kun kaipaat apuain.
Vaan ei kulu kauaakaan kun maailma käy kutsumaan.
Jään ovelleni vaieten, lähtöäs katsellen

hienoon lentoon, hienoon lentoon
sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.

Mun pieni lintu, mun pienet sanat ei sua voi pelastaa.
Kiellän tai lupaan ja silti etees voi tulla mitä vaan.
Kun saisin toivonsiemenen alle sinun siipien,
vois silloin olla huoleton kun aikasi nousta on.

hienoon lentoon, hienoon lentoon,
sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.

Hienoon lentoon, hienoon lentoon
sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.

030

Kutsukortti sisälle, Pieni lintu -laulun sanat ympärille ja hopeanauhalla yhteen. Kuin sattumalta samaa hopeanauhaa tulee päätymään myös juhlien tarjoilupöydän koristukseksi:

091

Villeroy & Bochin kahvikupit olivat kattauksessa vain testereinä, juhlissa käytämme äitini valkoisia Arabian Arctica-sarjan astioita. Tämä siksi, että noita New Wave -kupposia on vain kahdeksalle henkilölle ja mielelläni tarjoilisin kahvit juhlissa samanlaisista kupeista. Lisäksi nuo omat kahvikuppini ovat tuollaisiin juhliin hieman turhan kookkaita: 3,5 dl.

Vaaleansinivalkoiset servetit löytyivät pursuilevasta servettilaatikostani valmiina. Irrotin toisistaan erilleen servetin pinta- ja pohjakerrokset, taitoin ne limittäin ja näin viuhkasta tuli hieman juhlavamman ja kevyemmän näköinen.

084

Pöytäliinapulmakin on ratkaistu oikein mieluisalla tavalla eikä ostoksille sen tiimoilta tarvinnut lähteä. Juhlapöydästä on tulossa kuvia sitten kun se on juhlatamineissa silitettyine liinoineen päivineen!

100

Kastepuvunkin hankimme vauvalle tänään: onko se mallia mekko vai haalari, sen näette jonain toisena päivänä! :)