Tällä viikolla alkaa taas vauvauinti, lähes kuukauden tauon jälkeen. Saapa nähdä, mitä pieni vesipetomme tuumaa! Äitiä kyllä jännittää tulevat sukellukset jo nyt; miten ovat muistissa yms. Otetaan jonain kertana veljeltäni kamera lainaan, jotta saadaan videokuvaa myöskin veden alta. En malta odottaa! Katsotaan, joskos onnistuisin ottamaan sillä jonkin räpsyn tännekin.

Vauva on kyllä ihana seurattava kaikkien vesitouhujen äärellä (ja toki muutenkin, aina). Kylpyiltojen rutiinit ovat tuttuja: minä laitan hänet hoitopöydälle ja valmistelen kylpyä varten sillä välin, kun mies laittaa kylpyveden valmiiksi. Vauva tietää jo siitä, kun vesi lorisee ammeen pohjalle, mitä tuleman pitää ja käsi menee suun eteen jännitystä hillitsemään! Kun kannan hänet kylpyhuoneen puolelle, hän on todella jännittynyt ja silmät loistaen katselee ammeen ja isänsä suuntaan. Ja voi sitä ilmettä, kun hänet lasketaan lämpimään kylpyveteen! Joskus on pakko ottaa videokamera mukaan noita hetkiä varten. Laskeutuessaan ammeeseen hän aivan kuin pidättää hengitystään, että milloin ollaan vedessä! Sitten istahtaa ammeeseen kylpylelujen ääreen. Joskus kylvetämme hänet poreammeessa, jolloin toinen meistä vanhemmista on mukana vedessä. Tällöin vettä voi laittaa ammeeseen ihan reilusti ja voi mikä määrä kylpyleluja mahtuukaan mukaan! Puoli tuntia hurahtaa kuin siivillä, omassa ammeessa yleensä hieman lyhyempi kylpytuokio. Millaisia kylpyhetkiä teillä?

091

Pojallamme on aina ollut tosi hyvä ja siisti iho. Nyt talvea kohti mentäessä on kuitenkin ilmaantunut joitain kuivia ihoalueita ja rasvaukset ovatkin lähes päivittäisiä rutiineja. Erityisesti jalat tuntuvat kuivahkoilta ja niiden hoitamisen yhteyteen kuuluu luonnollisesti myös jalkahieronta! Olen saanut blogin kautta PikkuVanilja-verkkokaupasta muutamia tuotteita testattaviksi, kuvissa näkyykin osa niistä. Olen tykästynyt mm. näihin BABÉ:n lasten linjan tuotteisiin, joista käytämme shampoota (Extra mild shampoo), saippuaa (Emollient Soap) ja pehmentävää voidetta (Pediatric Emollient Cream). Tuotteet ovat erityisesti kuivalle iholle suunnattuja, käyttämistämme tuotteista saippua ja pehmentävä voide ovat atooppisen ihon tuotteita.

128

Joissain tuotteissa on mieto tuoksu, mutta se ei kuitenkaan ole allergisoiva. Käyttämämme erittäin miedon shampoon tuoksu on mielestäni aivan ihana ja vauvamainen. Itselleni muistui siitä jotenkin heti mieleen vauvan oma, ensimmäisten kuukausien tuoksu. Sen huomatessani halusin vain nuuskutella poikani päätä laittaessani hänet kylvyn jälkeen nukkumaan.

104

Ajattelin muuten tässä samalla antaa vinkin erittäin tehokkaasta vauvan päänahan karstaa poistavasta tuotteesta! Vauvalle alkoi kesähelteillä muodostumaan pientä karstanalkua päänahkaan, yhteen kohtaan karsta oli kovettunut kiinni inhottavasti ja hän raapi kutiavaa päänahkaansa öisin. Verinaarmuissa on infektioriski ja ainahan pienikin karsta kannattaa hoitaa pois. Karstan raaputtaminen kynnellä on mielestäni ehdoton nounou eikä kammalla öljyn avulla raaputtaminenkaan tuntunut kivalta ajatukselta. Niinpä ostin apteekista Ducray Kelual Emulsion, jota käytimme muutamana (ehkä kolmena peräkkäisenä) iltana. Voide levitetään vauvan päähän hieroen ja annetaan vaikuttaa 15-20 minuuttia, jonka jälkeen se pestään shampoon avulla pois. Ei mitään raaputuksia kammoilla tai muillakaan (ehkä pehmeällä harjalla, jos karstaa on paljon?), pelkästään tuo auttoi ja rauhoitti hiuspohjan tehokkaasti. Pari viikkoa tuon jälkeen hiuspohja alkoi taas kutista, toistin käsittelyn ja se oli siinä. Todella vaivaton ja tehokas tuote!

113

Tänään meillä on kylpyilta. Ehkä voisimme taas vaihteeksi täyttää poreammeen ja järjestää vauvalle kivan leikkituokion veden äärelle! Pakkanen paukkuu, parikymmentä pakkasastetta ja minä haaveilen tuolla lumihangessa kierimisestä… Jaa miksikö? Mies on niin intona takan kanssa, että posket tulikuumina täällä kirjoittelen, huh hellettä! Muistin tästä heti viime heinäkuun helteet – kyllä nämä pakkaset voittavat sata-nolla! Leppoisaa loppiaista!

 

 

087

Takana ihanan pitkä viikonloppu – ehdin vaikka ja mitä! Joskus on kiva käyttää hyödyksi ne päivät, jolloin olemme miehen kanssa molemmat kotona ja syventyä sellaisiin asioihin, joihin ei vauvan kanssa kaksin oikein voi. Tai toki voi, mutta se on turhan työlästä… Niinpä otin viikonloppuna työn alle keittiön! Kaikki kaapit ja laatikot tyhjiksi ja kunnon pesut; edellisestä siivouksesta olikin ennätyksellisesti yli vuosi aikaa. Vaihdoin myöskin monien astioiden paikkaa käytännöllisempään suuntaan. Nyt mm. ne eniten käytetyt kahvikupit löytyvät kahvikoneen läheisyydestä ja käytetyimmät astiat aivan astianpesukoneen lähettyviltä, jolloin koneen tyhjennys käy vaivattomammin.

cats

Syksyn mustikoista valmistui herkullinen mustikkasoppa. Täytyy tehdä nyt viikolla vauvallekin oma versionsa, niitä mustikoita kun riittää. Varmasti hyvää puuron kaverina.

089

Iittalan Ego-sarjan valmistus loppui vuodenvaihteessa. En ehkä olisi tiennyt tuota ilman lukijan mainintaa, joten kiitos vinkistä! Hirmuisen monesta paikasta nuo astiat olivat jo loppuunmyyty, mutta sain kuin sainkin täydennettyä omia kahvi- ja teekuppejani. Lisäksi tilasin sarjan lautasia parissa eri koossa. Kyseessä yksi lempiastiasarjani, tosi harmi että valmistus lopetettiin!

063

Uusien astioiden myötä tila laatikoissa meinaa käydä vähiin. Mietinkin nyt noiden beigejen kahvikuppien ja lautasten kohtaloa: pidänkö vai enkö. Olen käyttänyt niitä turhan vähän… Kaappeja siivotessani mietin, että kaikkien astioiden tulisi olla niitä yli-ihania, joita haluaa käyttää koko ajan. Puoli-ihanat astiat vievät vain turhaa säilytystilaa, jos ei niitä usein käytä eivätkä ne tuota iloa. Itse olen sen verran astiafriikki, että haluan arkenakin syödä niistä yli-ihanista astioista, sillä arkeahan tämä elämä suurimmaksi osaksi on! Tosin kyllä meiltä löytyy muutama arkinenkin lautanen juomalaseineen; ovat kulkeneet matkassa jo yli vuosikymmenen. Miten sellaiset eivät muuten koskaan mene rikki? :)

079

cats

Pari laatikkoa jäi vielä vaiheeseen, taidan paneutua niihin vielä tänään. Mutta en nyt, sillä vauva nukkuu päiväunia ja minä vain olen ja laiskottelen! Ihanaa viikkoa – täällä -17, mites siellä?

 

 

Joulua edeltävänä viikonloppuna veimme vauvan ensimmäistä kertaa pulkkailemaan. Oli vihdoin lunta sen verran, ettei tarvinut jään päällä matkustaa. Otin sisältä lämpimän lampaantaljan pulkan pohjalle ja laitoin vauvan pulkkaan – ilmeet olivat näkemisen arvoisia! Pitääkö mun tässä istua… Hieman erosi rattaissa matkustamisesta! Koko ensimmäinen pulkkaretki sujui hiljaisuuden vallitessa, hieman hämmentyneitä katseita ympärille jaellen. Toisella kertaa pulkka oli jo tuttu juttu ja siinä istuttiin ja hihkuttiin käsiä heilutellen! Edelleen hän käyttäytyy pulkassa tuolla tavoin, paitsi silloin kun hieman väsyttää. Silloin hän mieluiten nojailee taaksepäin ja katselee taivaalle. Tai vierellä kulkevaa kissaa.

223

Nyt on pulkkakelit hetkeksi ohi, tiet aivan jääratoina ja nyt iltaa kohti loskassa. On satanut vettä ja nyt iltaa kohti räntää. Eilen pelotti kävellä jopa muutaman metrin matka varastoon! Kun on kerran jalka murtunut (vaikka liukkaat kelit eivät siihen liittyneetkään), niin sen muistaa elämänsä loppuun saakka. Etenkin, jos on samaan aikaan ollut raskaana eikä uskaltanut sen vuoksi syödä kuin erittäin mietoja särkylääkkeitä, muistaa sen kivun melkoisen tarkkaan…

Erehdyin :) kirjoittamaan unikoulustamme tänne viime viikolla. Kuten lähes kaikissa tapauksissa, myös meillä sen hoiti mies. Siihen asti, kunnes minä sössin koko koulun. Tuskin pääsimme edes alkuun… Aloitimme unikoulun tapaninpäivänä päiväunista, hieman tuli itkua, mutta todella nopeasti vauva kuitenkin nukahti molemmille päiväunille. Yöunille meno sujui siten, että kun vauva laskettiin omaan sänkyynsä, hän jutusteli ja leikki siellä ensimmäiset 40 minuuttia. Sen jälkeen alkoi tuskastunut kitinä, jota seurasi itku. Itku ei ollut erityisen voimakasta missään vaiheessa ja sitä kesti alle viisi minuuttia, kuuntelin sitä olohuoneesta käsin. Tuon alle viiden minuutin aikana mies teki syliinnostoja kolme. Kun hän viimeisen kerran laittoi vauvan sänkyynsä, vauva ei aloittanut enää itkua, vaan kääntyi kyljelleen, jolloin mies aloitti tassuttelun eli selän silityksen. Siihen vauva nukahti 2-3 minuutissa ilman itkua.

230

Itse nukuin olohuoneen sohvalla korvatulppien kera. Heräsin kuitenkin yhdeltä yöllä vauvan itkuun, hän herätti tuolloin ensimmäisen kerran nukuttuaan kolme tuntia. Tein sen klassisen virheen, minkä vuoksi äidit olisi hyvä passittaa pois kotoa ensimmäisiksi unikouluöiksi… Tästä lääkärikin sanoi unikoulusta puhuessamme, sanoi myöskin, että äideillä on sen verran univelkaa, että jo se väsymys saa toimimaan itkun lopettamiseksi.

Tuolloin yöllä herätessään vauva ei lopettanut itkua, kuten oli päivällä tehnyt. Otin hänet miehen sylistä omaan syliini, jolloin itku lakkasi, mutta maitohan siinä tuoksui… Koska vauva hamuili kovasti rintaa, palasimme vanhaan. Mulla ei ollut yöllä väsyneenä sydäntä kuunnella sitä itkua, ei yhtään. Vaikka tiedostin, ettei vauva siitä vahingoittuisi millään tavalla. En vain kuitenkaan loppujen lopuksi tainnut olla valmis. Kun otin hänet rinnalle, itkin. Itkin sen vuoksi, koska vauva näytti siinä niin valtavan onnelliselta. Tuo näky mielessäni jaksan nyt vielä toistaiseksi näitä öitä. Asiaa on auttanut myöskin miehen joululomailu, jolloin olen saanut aamuisin nukkua tunnin pidempään ja pääkivutkin ovat pysyneet poissa. Lisäksi tuon epäonnistuneen unikoulun jälkeen ei ole ollut kuin yksi maratonherätysyö, muina öinä vauva on herättänyt 3-5 kertaa.

Menemme nyt päivän kerrallaan eteenpäin omaa oloani ja jaksamistani seuraten. Seuraava suunnitelma on jo olemassa, mutta ei siitä sen enempää. En missään nimessä vastusta unikouluja, uni on niin valtavan tärkeää ihmiselle. Sen merkityksen ymmärtää täysin vain ihminen, joka huonoista unista kärsii. Toki jokainen kokee univelat eri tavalla: yhdelle kahden viikon unettomuus on liikaa, toinen jaksaa sitä kuukausia. Tämän vuoksi kukaan toinen ei oikein voi toisen univelkoja ja siihen liittyviä toimia arvostella.
Täytyy näin yleisesti ottaen muistaa, että vaikka perheessä on vauva, ei se tarkoita sitä, että äiti valvoisi ensimmäisen vuoden. Tuo ei todellakaan ole mikään automaatio eikä sitä tarvitse purematta niellä, jos ei halua. Apua on saatavilla, täytyy vain rohkeasti olla esim. neuvolaan yhteyksissä. He ovat siellä mm. meitä äitejä varten, muistakaamme se. Meidän terveydenhoitaja on aivan ihana ja hänellä on aina neuvoja tarjolla. Joskus pelkkä puhelinkeskustelu saattaa auttaa antamaan uusia näkökulmia asioihin.

225

Mutta nyt takaisin noiden hassujen miesteni pariin! Olohuoneen matolla on menossa tuollainen möyrimis-/treenituokio, jossa vauva on jaloillaan sätkivä puntti. Näyttää nauttivan! :D