/

 

Sain saunaan seuraa tehdessäni hieman lauantaisaunavalmisteluja (näistä lisää myöhemmin). Kuviin päätyivätkin perheemme ahkerimmat saunojat. Viihdytäänkö saunassa koska on talvi vai koska on eräs hieman äänekkäämpi asukki täällä tätä nykyä, siitä en ole varma. Ehkä molempia.

043

Kuvan 12-vuotias tykkäsi saunoa kanssani jo silloin, kun asuimme kaksin. Kesken saunomisen raapi kylpyhuoneen ovella, jos olin epähuomiossa jättänyt hänet kylppärin ulkopuolelle… Alimmaisella lauteella oli paras olla, mutta sitten kun tuli liian kuuma, täytyi poistua kylpyhuoneen puolelle aivastusten kera.

Vanhempi kisuneiti viihtyy saunassa enemmän kuin nuorempi, joka on siellä lähinnä ns. jäähyllä. Saa joskus sellaisia hepulikohtauksia, että on pakko laittaa hetkeksi rauhoittumaan. Kylpuhuone tepsii tähän nopeasti; valitsee sieltä aina ylimmän lauteen paikakseen. Näissä kuvissa tuo utelias tuli saunaan vain siksi, koska kuuli sieltä ääniä. Samalla oli pakko moikata kamua, vaikka kamu ei olisi siitä niin piitannutkaan.

070

On se sellainen saunatonttu! Huomaa vanhemman kisun katse taustalta; jotain pahoja mielessä?

cats

Oli tarkoitus postailla saunasta hieman enemmänkin, mutta ne kuvat jääköön nyt seuraavaan kertaan. Nyt vetäydyn perheeni pariin nauttimaan yhteisestä vapaapäivästämme. Lämpöistä illanjatkoa!

 

/

Perjantaiiiii! Jep jep, just se Dingon biisi soi munkin päässä… Vahinko kiertämään! Tai ei nyt oikeastaan voi sanoa vahinko, kyseinen bändi oli yksi mun suosikki teini-iässä (ja ehkä vähän myöhemminkin).

Vauva kävi hetki sitten päiväunille. Hän oppi tänään tekemään sellaista sammakon kurnutusta muistuttavaa ääntä ja teki sitä äsken vielä puoliunessakin :D. Kun hän herää, taidamme käydä pienellä pulkkaretkellä ja sen jälkeen kurvata postin kautta lähikauppaan perjantaisille kukkaostoksille. Olisipa sellaisia oikein monivärisiä tulppaanikimppuja, mutta en ole vielä täälläpäin sellaisiin törmännyt. Katsotaan, mitä ostoskoriin tänään päätyykään!

Mulla on ollut luonnosasteella eräs valokuvausaiheinen postaus ties kuinka pitkään… Sain siitä eilen kivan muistutuksen Suvin postauksesta ja nyt laitankin sen työn alle! Saan aika ajoin valokuvausaiheisia kysymyksiä joko blogikommenttien tai sähköpostin välityksellä, joten nyt Suvin tapaan ajattelin kysyä, olisiko teillä jotain aiheeseen liittyvää mielen päällä? Täysin amatöörikuvaaja olen, joten ajattelinkin noilla kysymyksillä lähinnä omia valokuvaustapojani enemmän kuin mitään yleismaailmallisia, teknisiä ohjeita :P. Postausluonnokseeni olen kirjannut ylös minun mielestäni onnistuneen sisustuskuvan piirteitä, joten teidän mahdolliset kysymykset vastauksineen voisin ujuttaa sen sekaan. Tai sitten riippuen niiden määrästä, tehdä niistä oman erillisen juttunsa. Tästä valokuvausaiheesta olisi kyllä hirmuisen mukava kuulla muidenkin bloggaajien mielipiteitä/ajatuksia, sillä makuja ja tapoja on monia!

045

Muistatteko toissapäivänä, kun kirjoittelin niistä roikkumaan jäävistä askareista? Kahvikoneen puhdistuksen lisäksi yksi sellainen on itselläni valokuvien järjestäminen ja ennen kaikkea niiden sekä muiden tiedostojen varmuuskopiointi! Phuuh… Eilen illalla sain sen vihdoin hoidettua ajan tasalle. Kehtaanko myöntääkään, että edellisestä varmuuskopioinnista oli aikaa kaksi vuotta :/. Aivan katastrofi, jos kaikki kuvat olisivat hävinneet! Nyt lupaan itselleni, että varmuuskopioin valokuvani huomattavasti tiheämmin. Kerran kuussa olisi aika ihanne! Laittaessani illalla kuvat yöksi kopioitumaan ulkoiselle kovalevylle huomasin, että joka vuodesta jää muistoksi noin 10 000 kuvaa. Mitenköhän muilla? Tosin, tuossa määrässä lähes 1/3 on vielä turhia/jollain tapaa epäonnistuneita otoksia. Että siinä seuraava savotta: poistella kaikki turhat! Tämäkin olisi helpompi tehdä jo siinä vaiheessa, kun siirrän ne kuvat kamerasta koneelle… Silloin tuleekin kyllä poistettua räikeästi epäonnistuneet kuvat, mutta monia kuvia samasta kohteesta jää koneelle, kun en osaa/ehdi heti päättää, mitkä säästän ja mitkä hävitän. Miten muuten teillä: ovatko valokuvanne tallessa useammalla kuin yhdellä ulkoisella kovalevyllä? Riittääkö yksi varmuuskopio?

Rentoa viikonloppua kaikille!

 

/

 

Miten jotkut asiat tuntuvat muka niin työläiltä, ettei niitä saa aikaiseksi aloittaa (aina tuntuu keksivän jotain muuta tilalle) ja kun sitten vihdoin tarttuu tuumasta toimeen, on homma hoidettu alle viidessä minuutissa? Kun taas sitä ennen se on ollut niiiin usein mielessä, että ajallisesti tuo viisi minuuttia on rikkoontunut jo useaan otteeseen… Kuulostaako tutulta?

066

Yksi tuollainen pitäisi ja pitäisi -juttu on ainakin minulla kahvikoneen (ja kahvinkeittimen) puhdistus! Se olisi hyvä tehdä säännöllisesti ainakin pari kertaa vuodessa (hieman riippuen siitä, kuinka usein sitä käyttää), mutta voi miten usein se ”unohtuukaan”. Meidän kahvikone on yli kaksi vuotta sitten blogiyhteistyöstä saatu (esitelty Kahvinhimoon…-postauksessani) NESCAFÉ Dolce Gusto Circolo-kahvikone. Mikä ihana kapistus! Niin monet rentoilu- ja taukohetket on tuo kone tarjonnut, että pitäähän siitä huolta pitää. Lähes kaikki vieraammekin valitsevat aina mieluummin kahvikonekahvia kuin kahvinkeitinkahvia. Niinpä aivan säikähdin, kun tuttava sanoi heidän vastaavan koneensa menneen rikki, kun eivät olleet muistaneet suorittaa koneelle sen vaatimia puhdistuksia. Röörit olivat niin tukkeutuneet kalkista, ettei vesi enää kulkenut läpi. Tuo täytyykin nyt pitää mielessä, jotta oma kahvikoneeni ei ainakaan omien toimieni (tai toimettomuuteni) vuoksi rikkoonnu.

076

077

Olen ostanut Gigantista kahvikoneen puhdistukseen tarkoitetun paketin, jonka sisältö hurautetaan koneen läpi: vesisäiliö täyteen vettä ja pussin sisältö sinne. Sitten kuumalla vedellä valutan sisällön pois ja tämän perään vielä kaksi säiliötä pelkkää vettä, jotta aine ei jää koneen sisuksiin. Reilun 15 minuutin vaivaton kikka, kun vain saa aikaiseksi siihen ryhtyä. Täytyypä muistaa tehdä seuraava pesu sitten kevään-kesän kynnyksellä!

cats

Tänään taukohetkeni kahviksi valikoitui mocha. Se on tummapaahtoinen, suklainen kahvimaku, nam! Tuosta mochasta muistuu muuten nykyään aina mieleeni eräs Muumien jakso, jota meillä on ahkerasti katsottu. Siinä primadonna hassulla äänellään tokaisee, ettei hänen päivänsä starttaa ilman kunnon kupillista mochaa… Sama se taitaa olla meillä äideillä!

073

Joy-kynttelikkö saa olla vielä esillä, on se niin kaunis eikä ollenkaan liian jouluinen. Mutta nyt kanat uuniin ja seuraavan blogiaskareen kimppuun; äitini tuli vauvan seuraksi, jotta voin keskittyä erääseen projektiin kaikessa rauhassa. Ovat lähdössä pulkkailemaan. Kivaa keskiviikkoa teille! 

102