/

 

Täällä on pieni ongelma. Tai oikeastaan en tiedä onko se kovin pienikään, kun sen temppuilun vuoksi tämä blogikaan ei päivity… Vuoden päivät ajatuksena on ollut hankkia itselleni parempi läppäri: isompi, tehokkaampi, nopeampi. Merkkinä Apple on ollut aika selvä jo siitä lähtien, kun hankin iPhoneni lähes kolme vuotta sitten. Lisäksi käytöstä löytyy myös iPad Mini, joten olisi siinäkin mielessä käytännöllistä jatkaa Omenaperheellä. Nyt viime viikkoina hankinta on todellakin tullut ajankohtaiseksi, sillä tämänhetkinen Samsungin kaunis valkoinen läppärini on tehnyt omituisia temppujaan jo useampaan otteeseen, joten pelkään, että on vain ajan kysymys, milloin se ei enää käynnistykään. Tuo pelko vauhdittikin suunnattomasti sitä varmuuskopiointihalukkuuttani tässä taannoin… Lisäksi tästä koneestani on tullut niiiiiin hidas että! Joudun tämän tästä turvautumaan miehen läppäriin eikä sellainen säätäminen kyllä pitemmän päälle toimi.

089

Olen nyt lähinnä puntaroinut, olisiko tuleva läppärini MacBook Air vai MacBook Pro ja minkä tuumaisella näytöllä: 13.3″ vai 15.4″. Liikkeessä hyöriminenkään ei oikein tuonut varmuutta tuuma-asiaan, joten hankinta on jäissä sen vuoksi. Pienempää puoltaa monikin asia, mutta mietin, riittääkö se varmasti… Tosin 2000 euroa isommasta yskittää aika kovastikin!

Mies on alkanut hoputtamaan tätä läppärihankintaani; hokenut, että kyllä sä nyt kuule tarvitset uuden läppärin jne. Olen tässä viime aikoina kirppistellyt aktiivisesti – myyjän roolissa. Joulun jälkeen iski joku vimma siivota kaappeja ja karsia tavaraa. (Karsintaa riittäisi kyllä edelleen…) Esim. jos joku kynttilälyhty on ollut kaapissa kaksi vuotta käyttämättömänä, ehkä se on siellä myös seuraavat kaksi vuotta? –> Uuteen kotiin! Viime viikonloppuna tehdessäni taas yhden kaupan mies tuumasi myytkö noita tavaroita jotta voit ostaa sen läppärin? Ei meinannut mun naurusta tulla loppua! :D :D :D Aika monta parin euron kippoa saisi myydä? Ehkä hän on sitten vain aika hyvin sisäistänyt mun ajatuksen, että kun jotain hankkii, on hyvä jostain myös luopua… ;)

094

Nyt MacBook Air:n tai Pro:n onnelliset omistajat; puheenvuoro on teidän! Kertokaa ihmeessä kokemuksianne! Vai tulisiko tähän loppusuoralle kilpailemaan kenties vielä jokin muukin merkki?

 

/

 

Heipparallaa! En ehtinyt eilen blogiin ollenkaan, mutta onhan se päivä tänäänkin! Eilen olin vauvan ja vanhempieni kanssa koko päivän isomummolassa ja illalla saimme vieraiksi vauvan toiset isovanhemmat. Mukava startti uudelle viikolle! Tästä tuleekin oikein sosiaalinen viikko; samaan tapaan kuin alkoikin. Tänään tapaan pitkästä aikaa lounaan merkeissä erästä ihanaa ystävääni ja torstaina meillä on vauvan kanssa treffit kymmenen (kyllä, luit oikein!) muun äidin ja vauvan kanssa! En tunne heistä ketään, joten kieltämättä jännittää hieman… Hauska nähdä, miten vauva reagoi kymmeneen muuhun vauveliin, joiden ikähaarukka on 1kk-1v. Pieniä taaperoita hieman säikkyy (erityisesti poikia; ovat sen verran äänekkäitä ja liikkuvaisia), joten saapa nähdä mitä reaktioita vauvat herättävät. Tuleeko treffeistä meidän osaltamme tosi lyhyet, heh, jää nähtäväksi!

027

Poitsu oppi toissalauantaina tanssimaan; valitsi oikean viikonpäivänkin tuolle! Nyt sheikataan useita kertoja päivässä ja nykyään tanssin kaverina kuullaan jo pientä lauluakin – kyllä meidän miehen kanssa kelpaa! Pään pyörittäminenkin on nyt oikein kivaa puuhaa ja sitä tehdäänkin tämän tästä. Nämä kuvat olen ottanut lähes kuukausi sitten ja kun vertaan tähän hetkeen niin ohhoh, kylläpäs on hiukset kasvaneet! Kohta saisi niskaan vaikka miniponnarin!

054

Muistatteko pojan ja nuoremman kisun kaverikuvat loppuvuodelta? Ne ajat alkavat olla nyt hetkeksi ohi, sen verran vauhtia ja kovia otteita alkaa olla… Vanhempi kisu on ollut kaukaa viisas eikä ole tehnyt lähempää tuttavuutta oikein missään vaiheessa, mutta nuorempi, kuten tiedämme, on useitakin kertoja. Nyt hänkin on jo huomannut vauhdikkaasti heiluvat kädet ja silmiä siristellen hipsii ohi… Silti aivan kuin ymmärtää, että kyseessä on vain pieni ihminen ja liikkuu vauvan lähellä kuin hidastetussa filmissä :D. Ja voi miten pettyneitä itkuja usein kuullaan, kun kissa ei jääkään vierelle rutistettavaksi. Pelkkä kissa-sana saa päivittäin hymyn huulille ja usein kädet heiluen hihkutaan, kun kissa tulee näköpiiriin. Ihanaa seurattavaa! Poika on oppinut kissojen nimetkin jo. Huomaan sen siitä, että kun puhuttelen kissoja nimiltä, vauva silmäilee heti lattiaa ja etsii kissoja katseellaan. Osaa usein etsiä noita leppoisia kavereita sohvaltakin… Ei siis ole jäänyt huomaamatta häneltäkään, että kissat nu(o)kkuvat aika usein!

052

Aivan hirmuisen usein näinä päivinä tulee radiosta Jenni Vartiaisen Minä sinua vaan. Varmasti jokaiselle tuon kyseisen laulun sanat merkitsevät jotain, kun sitä oikein kuuntelee. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, sanat jotenkin pysäyttivät. Niistä muodostui itselleni heti kovin tärkeät enkä voi enää kuunnella laulua ilman kyyneliä. Sanat tuovat heti mieleen tuon pienen poikani ja niiiiin usein olen tuota biisiä tippa silmässä laulanut – milloin auton ratissa, milloin keittiössä ruuanvalmistuksen yhteydessä.

… Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan…

Toivottavasti hän tietää ja tuntee sen ihan jokaikinen päivä ♥

scarf

 

/

 

Kohta taas yksi viikko lopuillaan ja uusi alkamaisillaan. Viikot kuluvat kyllä hurjaa vauhtia! Äitiyslomaani on jäljellä enää noin viikko, sen jälkeen siirrytään hoitovapaalle (vai mikä lie sen virallinen termi olikaan). Siirsin muutaman viimeaikaisen arkipäivän hetken Instagramistani tänne. Viime päiviin on mahtunut pinsettiotteen treenaamista, matkaaamista isomummolaan täysissä talvivarusteissa ja sitten taas leikkimistä sisätiloissa täysissä kesävarusteissa. Harvinaista näin tammikuisilla -20 pakkaskeleillä, mutta koska takkamestari joskus hieman innostuu niin…
Ja kissoista niitä perinteisimpiä: lekottelutuokioita, mitäs muutakaan!

Kuvakansiot1

Viikkoihin mahtuu monia arkipäivän ilonaiheita ja -hetkiä; pienistä asioista se ilo lopulta löytyy! Kuten herkullisesta mannapuurosta ja mustikkasopasta vauvauinnin jälkeen, taukokahvista, välipaloista ja tunnelmoinnista.

Kuvakansiot1-001

Kissat tarjoilevat monia päivän piristyksiä! Tässä allaolevassa kollaasissa esimerkiksi usein toistuva aamuinen jono hoitopisteelle. Sinne tullaan norkoilemaan, kun vauvan kanssa heräämme uuteen päivään. Korissa istutaan kysymysmerkkinä minkäs raitapuvun mulle tänään puet… Vauvan lelut kelpaavat matikaisillekin, esim. pehmokuutioihin tarttuu hyvin kynnet!

Kuvakansiot1-002

Mukavia hetkiä on myöskin pienet sisusteluhetket kotona, kuten viime viikolla makuuhuoneen stailaukset. Tai jonkin keväisen esille ottaminen, kuten kuluneella viikolla portaille ilmestyneiden Iittalan Origo-pellavakeittiöpyyhkeiden. Puhumattakaan herkuttelutuokioista jälkkäreiden tai tunnelmallisen kynttiläillallisen muodossa. Kurvasimme eilen miehen kanssa Kalajoen Pihvitupaan illalliselle, olipas mukava viikonlopun kohokohta! Tuollaiset piristävät niin kovasti; jo etukäteen niitä odottaa ja fiilistelee viikon mittaan. Mutta olipa ihana tulla sieltä kotiin vauvan luokse, ikävä ehti siinä neljän tunnin aikana kyllä jo iskeä! Vauvan kuulumisia luvassa enemmän huomenna alkavalla viikolla, nyt täytyy mennä nostamaan kohoamassa ollut leipä uuniin paistumaan. Kotoisaa sunnuntai-iltaa!