Mulla on monenlaista keskeneräistä postausluonnosta tuolla odottamassa, mm. koostetta raskausajastani, pojan huoneen sisustusjuttua ja hänen kuulumisiaan, sitä valokuvausaiheista postausta ja vaikka mitä muuta! Nyt tänään on kuitenkin sellainen fiilis, että noihin ei malta paneutua. Nyt on niin sellainen keveä ja keväinen fiilis, että postauskin syntyy ihan fiilispohjalta (tai sitenhän ne kyllä aina oikeastaan syntyvät…). Vauva nukkuu päiväunia, itse kävin juuri suihkussa ja nyt istun tässä kahvikupponen seuranani jättimäiset rullat päässä kynsiäni samalla lakkaillen. Miksi meidän naisten pitää aina muuten tehdä vähintään kolmea asiaa yhtä aikaa? No, joka tapauksessa: tätä iltaa olen odottanut niiiiin innoissani! Tänään suuntaan ravintolaherkuttelemaan 29 naisen kanssa eli voisiko sanoa, että luvassa on vapaailtani noin vuoden tauon jälkeen. Ehkä on jo aikakin?

006

Ainoa mitä jännitän, on vauvan nukkumaanmeno, jos en ole siihen mennessä vielä kotiin palannut… Hän kun on tottunut käymään nukkumaan minun toimiessa ns. nukuttajana. Tiedän, että mies pärjää ilman muuta, siitä ei ole kyse. Mutta eräällä pikkumiehellä on ihan kivasti omaa tahtoa ja jos äiti ei ole paikalla, hän ei taida nukkua ennen kuin uuvahtaa ihan täysin. Eikä ajatus nukkumaan käymisestä itkien kyllä äidin sydäntä lämmitä. Mielenkiinnolla odotan, miten käy! :)

Pitikin muuten kysyä teiltä, missä iässä teidän lapsenne ovat olleet ensimmäisen kerran yökylässä eli siis siten, että kumpikaan vanhemmista ei ole ollut paikalla? Tiedän suositukset: vasta 1-vuotias suositellaan jätettäväksi hoitoon yön yli, mutta onko tuo ollut teillä ajankohtaista ehkä jo aiemmin? Miten meni? :)

019

Tähän viikkoon iloa ja energiaa ovat tuoneet myöskin nuo kuvassa näkyvät narsissit, joita sain alkuviikosta pari kimppua. Niin pirtsakoita! Mahtavaa viikonloppua sulle ja mulle!

 

 

Rakastan hankintojen tekemistä, mutta ehkä jopa enemmän niiden suunnittelemista. On erilaisia hankintoja: arvokkaita, joiden hankintaan käyttää huomattavasti enemmän mietintäaikaa. Sitten on huokeampia hankintoja, joita saattaa tehdä aika pikaisestikin. Jonkin kohdalla pysähtyy miettimään, onko tämä varmasti välttämätön, mutta joihinkin hullaantuu heti alussa niin, että päätöksen tekee melkoisen nopeasti sen suuremmin asiaa pohtimatta. Itselleni tuo hullaantumistunne tarkoittaa aina onnistunutta hankintaa.

Sain tämän aiheen tiimoilta itse asiassa haasteenkin Heidiltä Kuistin kautta -blogista. Kiitos!

”Mikä valaisin, matto, tuoli saa aina sydämesi läpättämään? Et kuitenkaan ole saanut aikaiseksi hankkia sitä, syystä tai toisesta.”  
Alkujaan tämä Sydämentykytyksiä-haaste on lähtöisin Retromoderni-blogista. Haasteessa on siis tarkoitus paljastaa omat sisustushaaveensa ja syyt siihen, miksi niitä ei ole vielä toteuttanut. Tätä aihetta tulikin hieman sivuttua tammikuisessa Vuoden 2014 sisustushankintani -postauksessani. Heti ensimmäisenä läväytän ruutuun tämän täällä jo ainakin kertaalleen nähdyn haavekollaasin (tuttu mm. Haavekollaasini-postauksestani vuodelta 2013):
kollaasi 1

Olen haaveillut Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelemasta K-tuolista iät ja ajat – haaveilu jatkuu edelleen. Woodnotesin Avenue-matto saa aina aikaan ihastuneita huokauksia, mutta sitä vielä mietin ja tuumailen. Lähinnä mietin sen sopivuutta tummaan sohvaamme sekä sitä, kyllästynkö noin voimakkaaseen raitakuvioon… Louis Poulsenin AJ on ikisuosikki vuosien takaa, valkoisena ja pöytämallin versiona. Kaksi tässä kollaasissa keikkuvaa tuotetta kotiutin vuosi sitten: Louis Poulsenin Panthellan sekä HAY:n About a Chairin. Loistohankinnat!

Yksi hieman pienempi haaveeni on muutaman vuoden ajan ollut Eamesin RAR-keinutuoli. Se on keikkunut haavelistallani siten, että välillä se on siellä ja välillä ei. Olen puntaroinut sitä, että kyllästynkö siihen, kun sitä on viime vuosina näkynyt niin hirmuisesti joka paikassa. Ja jos täytyy tuota miettiä, niin puhuuko se jo omaa kieltään? Että jos oikein tarpeeksi jotain tahtoo ja itselleen mielii, niin ei sen kohdalla mieti kyllästymistä ainakaan kovin paljoa. Tuleekohan se silloin edes mieleen… Tämän vuoksi keinutuoli on jäänyt vain haaveilujen asteelle, vaikka sen hankkimiseen on rahatkin olleet jemmassa jo hyvän aikaa. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin oikein mukavalta ihastella sitä muiden kodeissa ja kuvissa! RAR:n rinnalla ihastelen valtavasti Innon Kola Light -keinutuolia.

Secto Designin valaisimet tuntuvat ihastuttavan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Eniten mieleeni on Secto-pöytävalaisin sekä Secto-kattovalaisin valkoisena tai koivun sävyisenä. Tykkään hirmuisesti siitä, miten valo siivilöityy valaisimen raoista niin tunnelmallisen pehmeästi. Näkisin tuollaisen kattovalaisimen helposti ruokailutilassamme! Muuton Stacked-hyllymoduulit hivelevät silmää, mutta niille ei ole toistaiseksi löytynyt tarvetta kotoamme.

Kuvakansiot1-001

Tässä seuraavassa kollaasissa on sitten suht uusia ihastuksiani: Lundian kauniita hyllyjä, jotka näkisin ilomielin työhuoneessani. Ja tuo Artekin kaunotar! Mehiläispesä-valaisin upeassa valkoisen ja messingin sävyssä.

Kuvakansiot1

Näiden lisäksi löytyy vielä vino pino tuoleja sekä ehkä vielä pari pöytävalaisinta lisää… Haaveilu on kivaa ja rentouttavaa; aina pitää olla haaveita! En nyt jaa tätä haastetta kenellekään erityisesti, saa napata mukaansa jos tahtoo!

(Kuvat lainattu FDS.)

 

 

024

Kaikki härvelit tulee testata – voiko niitä antaa vauvalle? Vai olisiko sittenkin parempi, että minä ottaisin tämän omaan käyttööni..?

022

Tämä kattimatti on kyllä niin hupaisa! Hänellä on aivan omat juttunsa, joille saa nauraa tämän tästä. Meillä asustaa kaksi kissaa, jotka pikaisesti katsottuna näyttävät aika samannäköisiltä. Luonteet kuitenkin eroavat kuin yö ja päivä. Vanhempi kissa on tosi kiltti, rauhallinen ja tottelevainen. Sylikissa. Tämä nuorempi taas… Hänen kanssaan saa käydä läpi tunteiden koko kirjon! Hän on nyt viime viikkoina ottanut tavaksi kivan hepulihetken juuri sillä sekunnilla, kun olen saanut vauvan päiväunille ja istahtanut alas. Silloin häntä viedään! Raapii ovia ja ovenkarmia, juoksee päättömästi ympäri taloa, järsii, syö, rapistelee ja kolistelee kaikkea kiellettyä. Ja kaiken hyvän lisäksi juoksee mua karkuun :D. Ja ei, tämä ei johdu vauvasta – tämä on oikeastaan jokatalvinen tapa.

040

029

Vanhempi kissaneiti oli yhtä villi kaksi ensimmäistä vuottaan, mutta nyt 12,5-vuotiaana melkoisen rento. Olen odottanut, milloin tämä miusku rauhoittuisi, mutta toukokuussa tulee mittariin jo kahdeksan vuotta. Meillähän muuten vietetään tämän kissan ja pojan synttäreitä samana päivänä :D. Muita samanlaisia hepuleita saavia kissaeläimiä?