Koko ajan sata rautaa tulessa, vähintään. Välillä oikein hengästyttää ja tulee tunne, että mistä päästä tätä vyyhtiä oikein aloittaisi purkamaan. On kotiprojekteja, blogijuttuja, pojan synttärivalmisteluita – näiden normiarkitouhujen lisäksi. Sitten on tuo aarteeni, jonka kanssa ei niin vain tehdäkään. Kaikki menee hänen ehdoillaan ja aikaa on oikeastaan vain silloin, kun hän nukkuu päiväuniaan (kuten nyt). Mutta silloin ei voi mitään kovin meluisaa tehdä, sillä äkkinäiset äänet saavat hänet heräämään. En ole totuttanut häntä nukkumaan hiljaisuudessa, vaan asia on aina ollut näin. Hänen nukkuessaan kuuluu aina musiikkia, usein myös pyykkikone pyörii tai kuivausrumpu kuivaa. Nuo ovat kuitenkin tasaisia ääniä, mutta alahan repimään niitä kattiloita ja paistinpannuja esille niin itku siitä seuraa! Usein valitsen sitten rentoutumisen tai bloggailun; onhan tämäkin oikeastaan yksi tapa rentoutua.

Tänään yksi pieni tuunausprojektini sysähti eteenpäin, jännä nähdä lopputulos illemmalla! Asiaan liittyy kesä ja terassi, näette lopputuloksen myöhemmin. Vaikka nautinkin valtavasti siitä, että saan olla pojan kanssa kotona, on tuollaiset omat jutut ja pienet projektit tärkeitä myöskin. Miettiä välillä muitakin juttuja kuin äitiyttä ja lapsia, se on mielestäni virkistävää. Sitä myöskin tämä blogi on minulle tässä viimeisen vuoden aikana tarjonnut, joten kiitos, että olette siellä!

Kuvituksena aivan ihanan, pienen ja tunnelmallisen kodin kuvia, jotka löysin tässä yhtenä päivänä. Valoa, valkoisuutta, kodikkuutta ja niin hurmaavia yksityiskohtia!

Välillä päivisin mietin tuon joka paikan koluavan pikkumieheni seurassa, että miten muut äidit saavat mitään tehtyä? Tuskin kukaan leikkii lapsensa kanssa päivän jokaisena hetkenä? Jos näin on, kuka ne kotityöt hoitaa ja milloin? Milloin/miten saatte ruuan tehtyä :D – päiväunien aikanako? Meillä kun nuo kunnon päiväunet on olleet kuvioissa vasta parisen kuukautta, en millään luopuisi tästä hetkestä ja viettäisi tätä lieden ääressä… Monenlaiset kotityöt kyllä hoituvat pojan kanssa/seurassa, mutta kokkailu on erittäin haastavaa. Saan sata kertaa juosta keittiöstä milloin mihinkin ja siltikin hän ehtii vaikka ja mitä aina eteisen pikkukivien syömisestä vessaharjojen tutkailuun. Nyt muutaman viikon säntäilyn jälkeen ymmärrän äitejä, jotka hankkivat esimerkiksi sen kävelytuolin, jotta saavat hetken hengähtää ja jotain välttämätöntä siinä samalla tehtyä. Mitään vinkkejä jakoon? Loppuuhan tämä säntäily joskus?

Aivan mahtava auringonpaiste valtasi tämän tiistai-iltapäivän! Aloin jo haaveilemaan paljusta… Pakko kaivaa talviteloilta ja testikylpeä viimeistään ensi kuussa! Vietimme aamupäivän vanhempieni luona, olivat ostaneet pojalle oman keinun terassille. Pappa antoi aika kovat vauhdit; äitiä hirvitti, mutta poika vain kikatti! Yksi keinu on matkalla meidänkin terassillemme, taitaa saapua jo tänään. Näistä sekalaisista mietteistä – aurinkoista päivänjatkoa!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)