Voi hyvät blogiystävät, mikä viikonloppu onkaan käsillä! NIISK. Onneksi kuitenkin eilen tuli aika tehokkaasti niiskuteltua, joten tänään ja huomenna yritetään vain iloita, ilman sen kummempia itkuja. Ilon ja liikutuksen kyynelissä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta kuitenkin :).

Vuosi sitten olin ollut äiti vuorokauden. Nyt olen ollut äiti vuoden ja vuorokauden. Itse elämämme mullistaneesta synnytystapahtumasta olen kirjoittanut postauksen Erään torstain synnytyskertomusIlman valokuvia ei edes muistaisi, kuinka pieni tuo rakas aarre syntyessään oli. Nyt jo niin ison pojan näköinen, vaikka pienihän hän on vielä pitkään.

126

cats

Aamupäivällä olin pojan kanssa kaupungin äitienpäiväjuhlassa, nammm miten suussasulavaa mansikkakermakakkua saimme herkutella! Poikakin sai pienen maistiaisen. Palanen on toki luvassa myöskin omasta synttärikakusta; voi kuulkaas miten kaunis siitä tuli! Idea oli selvänä mielessäni, mutta toteutus ylitti kyllä odotukset täysin (tilasin kakun, en siis omia taitojani tässä kehuskele :D). Juhlapostausta on luvassa ihan tässä seuraavien päivien aikana, kunhan näiltä kaikilta juhliltamme ehdin.

Pompomit on siirretty pojan huoneesta juhlien keskipisteeseen, ilmapallot on katossa ja kaikki alkaa olla viimeistä silausta vaille valmista vieraiden vastaanottamiseen. Poika on unilla, mies makoilee sohvalla ja minä kirjoitan tätä cappuccino vieressäni jäähtyen. Tänään on pienen M:n päivä, huomenna minun ja muiden äitien. Onnellista juhlaviikonloppua teille kaikille!

 

Vuosi sitten oli suuri päivä. Äitiä jännitti silloin kaikki, tilanne oli niin uusi. Äitiä jännitti, menisikö kaikki hyvin ja ennen kaikkea, olisiko sinulla kaikki hyvin. Kaikki meni silti oikein mainiosti äitin ja isin valtavasta jännityksestä huolimatta. Kun sinä synnyit, isi odotteli ihan lähellä synnytyssalissa, että saisi nähdä sinut. Jälkeenpäin isi sanoi, että nuo olivat hänen elämänsä pisimmät minuutit.
Isi on muuttunut vuoden aikana; isin sanavarastoon on ensimmäistä kertaa ilmaantunut sana ihana. Se on sinun ansiotasi. Isi sanoo sinulle säännöllisesti tietyllä äänensävyllä, että olet M aivan ihana. Silloin äitin sydäntä lämmittää ja joskus äitiä jopa vähän itkettää katsella teitä yhdessä, se on niin kiva ja kaunis näky.

Joskus vietätte aikaa ihan vain miesten kesken, kuten isi sanoo. Ne hetket on teille molemmille taatusti erittäin tärkeitä. Isi keksii aina mukavia uusia leikkejä ja temppuja, ne on sinusta hurjan hauskoja.

013

Muistan kun vuosi sitten alkuillasta sain sinut ensimmäisen kerran syliini. Olit niin pieni! Tarkkailit äitiä pienillä, tummilla silmilläsi. Kummastelit, mikä se tällainen maailma on. Sinua väsytti. Ihastelin kaikille, miten pehmeä ihosi oli. Posketkin aivan kuin pumpulia! Noina päivinä makoilin perhehuoneessamme sinä kainalossani, isi oli viereisessä sängyssä. Isi katseli MM-lätkää, äiti katseli sinua. Äiti ei ole koskaan muulloin kokenut sellaista onnea kuin silloin. Synnytyksestä oli aikaa vuorokausi tai pari, mutta sinun katseleminen sai kaikki kivut haihtumaan. Muistatko, kun silloin kerroin, kuinka rakas ja kallis aarre olet? Olen kertonut sen sinulle siitä asti säännöllisesti. Joka päivä kerron sinulle, kuinka rakas olet äitille ja isille, meille kaikille. Miten olet äitin kallein aarre. Olet aina äitin mielessä ja sinun suloisia, nukkuvia kasvojasi äiti katselee joka ilta ennen nukahtamistaan. Kun olet äitin sylissä, tuntuu kuin palapelin viimeinen puuttuva palanen loksahtaisi paikoilleen. Sovit siihen täydellisesti ja täytät kaikki sylini kolot ja kuopat. Palapeli ei ole kokonainen ilman puuttuvaa palastaan – äitistäkin tuntuu, että jotain puuttuu, jos et ole lähellä.

Sinulla on isin mantelinmuotoiset silmät, äitin pieni nenä ja äitin posket, isin sanoin: isin olematon ylähuuli ja äitin turbo-alahuuli. Silmäsi on niin kauniin siniset, vaikka meillä isin kanssa on vihreät. Vielä ei näy, saatko isin taipuisat vai äitin tikkusuorat hiukset, mutta hiuksesi ovat ihan samanväriset kuin äitillä yksivuotiaana. Vaikka muistutat paljon äitiä ja isiä, olet silti ihan omanlaisesi omine kasvon- ja luonteenpiirteinesi. Olet niin suloinen ja kaunis, aivan täydellinen paketti ♥.

cats

Äiti hokee tätäkin usein, mutta olet todellinen hymypoika! Joka aamu heräät hymyillen, jolloin äitin on heti ihan pakko sinua halia ja pusuttaa. Oletkin elämäsi jokaisena päivänä saanut pusuja kymmenittäin. Olet kova nauramaan ja hekottelemaan, jopa kassaneideille. Et vierasta uusia ihmisiä, olet kovin sosiaalinen ja rohkea. Jopa hieman hurjapää. Äiti joskus tylsästi varoittelee ei niin kovaa, varovasti, ei niin korkealle, mutta se johtuu vain siitä, kun olet niin rakas ja tärkeä etteivät sanat riitä sitä kuvaamaan. Äiti haluaisi pitää sinut turvassa aina, aivan kuten masussakin olit, ihan tuossa äitin sydämen alla.
Olet myös kovin huumorintajuinen ja päämäärätietoinen. Omaat vahvan oman tahdon, juuri kuten tässä elämässä pärjätäkseen pitääkin. Tykkäät silittää kissoja, paijailla nallea (ja onneksi usein äitiä ja isiäkin), keinua, matkia lehmän ammumista ja kellon tiktakkia, järjestellä eteisessä kenkiä, katsella Muumeja, napsutella kielellä, taputtaa käsiä ja äitin ja isin masuja, syödä kaikkia lattian pikkumurusia, tehdä nenunenua, nousta nukkumaan käydessä koko ajan istumaan, sanoa käsipäivää, osallistua kissojen murkinahetkiin, herkutella raejuustolla, katsella itseäsi peilistä ja tehdä hassuja ääniä, uida ja kylpeä, säädellä kodin elektroniikkanappuloita, leikkiä äitin ja isin kanssa piilosta, heittää high fivettanssia, laulaa ja lorutella. Sellainen sinä olet ja niin paljon, paljon muuta.

Onnellista syntymäpäivää, kulta pieni

Rakkaudella, äiti

 

Juhlat lähestyy! Kovasti olen järkännyt itselleni järjesteltävää tulevalle viikolle, mutta järjestin yhteen väliin jotain itsellenikin: kasvohoidon. Ajattelin tänään tehdä pientä to do -listaa joka päivälle, jotta kaikki ei sitten kasautuisi aivan viime hetkille. Tarkoitus olisi, että perjantai-iltana olisi kaikki koristeita myöten valmiina juhlia varten. Näin itse juhlapäivänä ei tulisi hirmuista hoppua, sillä haluan osallistua pojan kanssa kaupungin äitienpäiväjuhlaan siinä aamupäivällä.

Mun pitikin kysyä teiltä muutamia asioita! Yksivuotislahja: mitä olette omillenne hankkineet? Emme ole vielä ostaneet lahjaa, mutta jotain ajatuksia siitä kuitenkin on. Sen haluaa olevan jotenkin erityinen, koska kuitenkin ensimmäinen syntymäpäivä kyseessä. Jotain, joka jää sitten muistoksi pitemmäksi aikaa. Ajattelen, että sitä voisi käyttää myöskin yksivuotiskuvauksessa.

Sitten toinen asia: haluamme painaa pojan käden- ja jalanjäljen paperille ensi perjantaina, kun on hänen varsinainen syntymäpäivänsä. Ajattelin sitten kehystää paperin hänen huoneeseensa. Ideoita, millä väreillä tuon voisi parhaiten toteuttaa? Hieman harmittaa, että se jäi ihan vauvana toteuttamatta, mutta eipä se myöhäistä ole vieläkään! Tuntui niin hirmuisen hankalalta saada vauvan kättä suoristumaan; jo kolmeviikkoisen jalanjäljen piirtäminen vauvakirjaan oli haasteellista…

Sitten yksivuotiskuvauksesta! Mitä pojan päälle? Tytön kanssa olisi kyllä niin helppoa – mekko niskaan ja menoksi! Jotain kivoja farkkuja kaavailen… Täytyy noitakin miettiä ja sovittaa tässä lähipäivinä. Tosin kuvaus meillä on vasta viikon päästä syntymäpäivästä; tilasin valokuvaajan kotiimme. Tuntuu, että studiokuvaus ei nyt miellytä lainkaan – turhan jäykkää ja jotenkin ehkä vanhanaikaistakin. Haluan kuvat kotioloissa, jolloin poika on alusta asti rento ja kuvat siten ehkä luonnollisempia. Voisi parilla eri asulla ottaa kuvia, jotta saadaan vähän erilaisia. Ja eri taustojakin olisi kiva käyttää. Osan voisi kuvata pojan huoneen raitatapetti taustana ja osassa taustana voisi olla vaikka takka polttopuineen. Joissain kuvissa tausta voisi olla ihan rauhallisen valkoinen. Joihinkin kuviin mukaan se yksivuotislahja – varmasti saamme ihania kuvamuistoja!

009

Kuvassa ihanat pienet ystävykset. Tyttö on vain kolme viikkoa poikaamme vanhempi, aivan ihana seurata pienten ystävyyttä näin läheltä! <3

Mutta nyt suunnistan pojan kanssa maitokauppaan, mies kaivaa painepesurin esille ja tekee terassille kesäpesun! Mitäs te meinasitte puuhastella? :)