Joskus kirpputoreilta tekee löytöjä, toisinaan taas ei. Jos on oikein etsimässä jotain tiettyä, sitä harvemmin löytää. Tänään käväisimme Ylivieskassa ja siellä pyörähdin pikaisesti Kirppis Ruususessa. Kävin siellä kerran raskausaikana, jolloin tein pojalle kivoja vaatelöytöjä. Tämän ikäiselle lapselle kirppissaalis jää vaatteiden osalta melkoisen heikoksi (ovat usein niin nuhjuisia ja kulahtaneita), mutta löytöjä olemme silloin tällöin tehneet kirja- ja lelupuolelta. Tänään löysin pojalle kivan Nalle Puh -äänikirjan ja itselleni sisustuskirjan:
Täysin uudenveroisessa kunnossa oleva kirja, jonka kaunis kansikuva kiinnitti heti huomioni. Hintalappu 10 euroa sai kuitenkin hieman miettimään; tuntui kovalta hinnalta kirppiskirjasta. Päätin kuitenkin tehdä tämän sijoituksen, sillä kirjan kuvat olivat just eikä melkein makuuni. Olisi niin harmittanut, jos olisin jättänyt tämän hyllyyn… Kotona piti vielä tarkistaa: maksaa uutena näköjään 44,95 € eli ihan hyvän kaupan tein. Olenkin ollut aikeissa myydä olemassaolevat sisustuskirjani, joten ilomielin otan tilalle tämän!
Olemme viime päivinä puhuneet (haaveilleet siis lähinnä) miehen kanssa uudesta talosta… Olen miettinyt pohjaratkaisua; samantapaista mallia kuin tämä nykyinen ainakin olohuoneen ikkunoiden osalta. Pulpettikatto on myös ehdoton. Talo olisi valkoinen puutalo, neliöitä maksimissaan 160 (kuten kodissamme nyt on), mutta makuuhuoneita yksi enemmän; nyt kun niitä on vain kolme. Tätä rakentaessamme emme nimittäin tienneet, että tulisimme tarvitsemaan myöskin työhuoneen, joten nämä nykyiset kolme makuuhuonetta eivät tule riittämään, jos meille jonain päivänä vielä toinen lapsi suodaan.
Tuo neljäs makuuhuone eli työhuone olisi makuuhuoneista pienin. Sen yhdellä seinällä voisi olla kuvan kirjahyllyn tapainen säilytysjärjestelmä:
Ulkoverhouksen tapaan myöskin sisätiloissa pääväri olisi valkoinen. Sisustukseen tulisi nykyistä kotia vähemmän mustaa; uudessa kodissa mustaa olisi ihan vain yksityiskohdissa kuten taulunkehyksissä, pienesineissä jne. Isoja ikkunoita ja paljon valkoista, jonka joukossa jonkin verran vaaleaa puuta sekä vaaleanharmaata. Lattiaan tulisi parketti, jonka olisin mieluusti valinnut jo tähän taloon, mutta mies oli silloin laminaatin kannalla. Keittiö olisi kokonaan valkoinen (tosin välitila vielä mietinnässä :D) ja kylpyhuone joko kokonaan valkoinen tai sitten musta. Jos kylpyhuone olisi valkoinen, sitten isompi vessa olisi varmaankin musta. Tällaisia puhelimme tänään automatkalla, heheh!
Tuo lepakkotuoli tällaisena mustavalkoisena on muuten tosi kiva, olen ihastellut jo pitkään. Myöskin se nahkainen, konjakinruskea lepakkotuoli miellyttää silmää. Tosin sitä en ehkä osaisi omaan käyttööni kuvitella, mutta tuon mustavalkoisen kyllä!
Kodin sisustuksen katseenvangitsijoina toimisivat muutamat valaisinkaunottaret sekä jokunen pitkäikäinen kalustehaave – näistä osa on jo hankittunakin.
Useinhan sitä kuulee sanottavan, että ensimmäinen talo on harjoituskappale, toinen on myyntiin ja kolmas itselle. Voi hyvinkin pitää paikkansa, ainakin tuon ensimmäisen talon kohdalla. Mutta miten ihmeessä ihmiset hennovat jättää sen ensimmäisen rakentamansa kodin? Antaa vieraiden ihmisten muuttaa omaan kotiinsa? Ja ehkä myöhemmin huomata, mitä muutoksia ovat kotiin ja/tai pihaan tehneet… Tämä kun on lapsuudenkodin jälkeen ensimmäinen oma koti (olkoonkin vielä osittain pankin), niin tähän on muodostunut ihan erilainen tunneside kuin aiempiin koteihin. Tosin tätä edeltävästä vuokra-asunnosta pois muuttaessamme oli kyllä viikkokausia pala kurkussa, huh miten rankkaa se oli! Viimeiset tavarat kun haimme, istahdimme lopuksi portaille ihan takit tyhjinä. Itkin vuolaasti ja niin oli miehelläkin suupielet alaspäin. Se tunne, kun piti jättää avaimet tyhjään (entiseen) kotiin ja painaa ovi viimeistä kertaa takanaan kiinni, huh itkettää nytkin, vaikka tuosta on aikaa jo viisi vuotta. Joten voin vain kuvitella miltä tuntuisi lähteä tästä kodista, tämä kun on täysin nollasta itse suunniteltu ja tehty. Tällaisissa tilanteissa toivoisin olevani vähemmän tunneihminen…
Tämä nykyisen kodin rakennusprojekti oli suunnitteluvaiheeltaan erittäin lyhyt: 1-2 kuukautta. Kaikki tapahtui siinä alussa niin nopeasti. Mies onkin siitä asti hokenut, että seuraavan talon suunnitteluun saa käyttää sitten enemmän aikaa. Joten ehkä nyt on hyvä aloittaa? ;)
