Lifestyle arkistot - Sivu 41 145:stä

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 14.7.2015

Yksi arkinen kesäpäivä

Arkinen, mutta kuitenkin erityinen. Päivä alkoi ihanasti, ei tietoakaan kiireestä! Sain aamulla jäädä nukkumaan yhdeksään (eilen oli miehen vuoro) ja kun mies ja poika tulivat herättämään, tuntui olo niiiin levänneeltä! Kömmin ulos pimeästä makuuhuoneesta ja näin olohuoneen ikkunoista, miten aurinko paistoi kauniisti. Lämpöasteista viis, aurinko on pääasia! Sen jälkeen kipittelin keittiöön ja löysin pöydästä valmiin aamiaisen herkullisine leipineen, appelsiinimehuineen ja hunajameloneineen. Oi että, olipa ihanan värikäs pöytä ja mukava tapa herätä! (Kovat paineet huomiselle, kun on miehen vuoro nukkua ja mulla tuo aamiaishuki :D).

Eilen tosiaan juhlistettiin miehen synttäreitä perheen kesken; pojan isovanhemmat kävivät kakkukahveilla. Tein Soilen vinkistä tuollaisen herkullisen mansikka-vadelma-banoffee -kakun (mikä lie nimensä nyt olisikaan…), tosin muutin sitä hieman. Käytän kesäkakuissa usein noita valmispohjia; nopeus ja vaivattomuus on valttia! Maistuvat tosi hyviltä, joten mausta ei tarvitse tinkiä. Alimmaiseen kerrokseen laitoin banaaniviipaleita ja kondensoidusta maidosta valmistettua kinuskia, päälle reilusti kermavaahtoa ja mansikoita sekä vadelmia. Tein kakun jo sunnuntai-iltana, jotta se ehti maustua jääkaapissa yön yli. Hyvä veto! Jännitin, tuliko liian imelä, mutta vadelmat olivat sen verran kirpsakoita, että peittivät liian makeuden alleen. Herkullinen ja hyvin teki kauppansa!

Mitäs muuta tänään on puuhasteltu? Mies on tosiaan lomalla, joten meillä kaikilla on lomaa 8).
Kun olin herkutellut aamiaisen, hoidin koneella muutamia blogijuttuja ja -sähköposteja. Sen jälkeen aloin valmistautumaan kaupungille lähtöön: fysioterapia odotti! Mies ja poika lähtivät ulos ja minä suuntasin autolleni. Otin samalla mukaan pari juttua, jotka olin aiemmin myynyt Facebook-kirppiksellä. Treffasin ostajat kaupungilla ja fysioterapian jälkeen kurvasin lisäjumppaohjeiden kera takaisin kotiin. Heti saavuttuani mies lähti pelaamaan tennistä ja me jäimme pojan kanssa lounastamaan. Sen jälkeen puheluja vakuutusyhtiöön liittyen siihen autoni lommoon ja sitten poika unten maille. Hetki sitten istuin alas ja herkuttelin mansikkakakun jämät, joita en jaksanut aamupalan yhteydessä syödä. Nyt hörpin cappuccinon pohjia ja kirjoittelen tätä, ehkä ehdin vielä hetken vain olla. Kun poika herää, mies on todennäköisesti edelleen pelaamassa tennistä. Me taidamme sitten suunnata uudelle kaupunkireissulle, sillä en aamupäivällä ehtinyt piipahtaa Askossa. Sitten ruuanlaittoa ja varmaankin kotoilua ja pihahengailua loppuilta!

Mitäs teidän tiistaipäivänne sisältää?

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 13.7.2015

Vinkkejä kameran hankintaan

Saan aina silloin tällöin kysymyksiä, mikä olisi hyvä järjestelmäkamera; mikä kamera kannattaisi hankkia? Tuohonhan on aika vaikea vastata ihan tuosta noin vain, sillä se riippuu niin monesta seikasta. Mitä ja millaisissa olosuhteissa aikoo kuvata, kuinka paljon kuvaa, kulkeeko kamera usein mukana eli minkäkokoinen kamera olisi järkevä hankkia jne. Budjetista nyt puhumattakaan. Itse kuitenkin sanoisin, että ei ehkä kannata ostaa sitä edullisinta vaihtoehtoa, vaan säästää vaikka hieman kauemman aikaa rahaa, jotta saa heti hieman paremman kameran. Nimittäin usein nälkä kasvaa syödessä ja tässä touhussa ehkä nopeastikin, jolloin sinulla on äkkiä uuden kameran hankinta edessä… Mutta näihin yksityiskohtiin sen kummemmin kantaa ottamatta voin kertoa hieman omista kameroistani.

Eniten olen kuvannut Canonin järjestelmäkamerallani. Ostin sen noin nelisen vuotta sitten. Kamera on Canon EOS 550D. Oikein hyvä kamera mielestäni; toki tuon jälkeenkin on tullut jo useita uusia malleja samasta sarjasta. En kuitenkaan usko, että saman sarjan kameroilla olisi mitään todella ratkaisevia eroja. Erot tulevat lähinnä sarjojen välillä: kymppisarja, satassarja (esim. 6D on täysin eritasoinen kamera kuin 60D ja 600D) jne.. Toki tähän liittyy sellainen nollapeli eli jos nollia puuttuu kameran mallista, niin ne löytyvät sitten kameran hintalapusta, heh heh!

Objektiiveilla voi vaikuttaa valokuvaamiseen paljon. Usein objektiivilla on jopa suurempi merkitys kuin kameran rungolla. Kameran mukana tulee yleensä perusobjektiivi, joka onkin ihan hyvä ns. perusvalokuvaamiseen. Sillä varmasti pääsee hyvään alkuun, mutta kuten sanoin, usein nälkä kasvaa syödessä ja jossain vaiheessa kamerallaan haluaa ehkä hieman monipuolisempia kuvia. Perusobjektiivilla otetut kuvat saattavat alkaa ajan myötä näyttämään tylsiltä. Kameran omat asetukset ovat rajalliset eli niillä ei saa aikaiseksi kaikkea mahdollista, mutta objektiivin vaihtamisella saa kuviin taas ihan erilaista monipuolisuutta. Objektiivin valinnassa kannattaa aina huomioida se, millaisia kuvia sillä on tarkoitus ottaa ja valita objektiivi sen mukaan; ei toisinpäin. Tämän vuoksi tähän ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa pätevää vinkkiä: joku kuvaa eniten ulkona ja joku sisätiloissa. Joku kaipailee makrolinssiä, joku laajakulmaa, joku teleobjektiivia jne.

Itse kaipasin kamerani peruslinssin lisäksi valovoimaista objektiivia (eli suuren aukon objektiivia). Niinpä hankin kameraani Sigman 30mm f/1.4 -objektiivin, jonka saa tällä hetkellä hieman alle 300 eurolla; itse maksoin siitä aikoinaan lähes 400 euroa. On kuitenkin ollut jokaisen euron arvoinen, niin kiva objektiivi on kyseessä! Ja tässä todellakin riittää valovoimaa aina f/1.4 aukkoon asti. Hieman huokeampi vaihtoehto tuolle voisi olla esim. Canonin 50mm f/1.8 (hinta tällä hetkellä reilun satasen). Tuokin on oikein valovoimainen objektiivi, suurin ero noissa kahdessa on oikeastaan polttoväleissä. Myös Nikoniin saa vastaavanlaisia objektiiveja, kuten nyt varmasti ihan mihin tahansa muuhunkin järjestelmäkameraan.

Indiedaysin ja Olympuksen taannoisessa yhteistyössä pääsin testailemaan elämäni ensimmäistä kertaa Olympuksen järjestelmäkameraa, tarkalleen ottaen Olympus PEN E-PL7 -kameraa. Ajattelin nyt kirjoitella tästä kamerasta hieman enemmän, kun ahkeraa käyttöä on takana kohta kaksi kuukautta. Aivan ensimmäisenä ominaisuutena kamerassa viehätti sen pieni koko (sekä kaunis ulkomuoto :)), siis jo ennen kuin sain sen käteeni. Hirmuisen kätevä kantaa mukana, sillä pienen lapsen kanssa sitä tavaraa on ihan riittävästi mukana muutenkin. Olen aivan supertyytyväinen tähän uutukaiseeni! Olen useaan otteeseen hehkuttanut miehelle kameran kuvanlaatua ja tulipa kerran jopa tokaistua, että taidan myydä Canonini pois. Mies kuitenkin vastusteli sanoen, että pitäähän sulla olla välineitä. Ja totta, en ole luopumassa Canonistani. Ennen Olympuksen saapumista olin jopa miettinyt Canonin päivittämistä raskaampaan sarjaan, mutta se saa nyt jäädä. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa kuitenkin, eipä sitä koskaan tiedä! Mutta annetaan Canonin jatkaa vielä kesälomailuaan, sillä tämä Olympus tuntuu nyt ihan ykköseltä enkä voi tarpeeksi intoilla tuota kameran pientä kokoa. Pieneen käteeni just hyvä ja miten vaivatonta onkaan kantaa sitä mukana vaikka ja minne (pojan trikoopipon sisällä :D)!

Kameran kuvanlaatu on mielestäni erittäin hyvä. Kuvat ovat tarkkoja ja värit toistuvat upeina. Tässä tulee nyt yksi ero Canoniini: tällä Olympuksella, vaikka otan miten valovoimaisia kuvia, värit eivät tunnu haalistuvan. Yleensähän nimittäin, kun valotusta lisää, värit saattavat haalistua valoisuuden lisäyksen myötä. Ei kuitenkaan tässä ja siitä olen ollut hämmästynyt! Ja erittäin positiivisesti yllättynyt! En tiedä olenko sitten tehnyt vanhalla kamerallani jotain väärin, mutta ihan samalla M-ohjelmalla kuvaan aina ja näin ollen ihan samoja asetuksiakin kameroissa säätelen.

Sain Olympuksen kamerani mukana todella laadukkaan ja valovoimaisen objektiivin. Jos se ei olisi tullut kameran mukana, olisin ostanut sen jälkikäteen. Kyseessä on M.ZUIKO DIGITAL 25mm f/1.8. Ei siis mitenkään radikaalisti eroa Canonin Sigma-objektiiviini nähden, joten voisikin sanoa, että nämä tällaiset valovoimaiset objektiivit on ehdottomasti lemppareitani. Tässäkin makuasia ratkaisee: toinen tykkää oikein valovoimaisista kuvista (kuten minä) ja toinen ei. Eli objektiivin hankintaa kannattaa miettiä siltäkin kantilta.

Seuraavaksi objektiivikseni haaveilen jotain hieman laajakulmaisempaa versiota, mutta alustavasti kun olen hintoja tiiraillut, ei tonni tuohon hankintaan näyttäisi riittävän… Joten ihan heti en ole tuota haavettani toteuttamassa; sen verran isoja hankintoja on jo tänä vuonna tullut tehtyä ja vuoden puoliväli on vasta nipin napin ylitetty! Toki otan jo nyt ilomielin vastaan suosituksia laajakulmaobjektiiveista, joten jos niitä löytyy, niin ei muuta kuin näpyttelemään! :)

Toivottavasti tästä postauksesta sai irti edes jotain vinkkiä näitä asioita pohtiville ja toki lisää saa kysyä, jos mielessä jotain pyörii!

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 7.7.2015

Kaipuu Sardiniaan

Sadepäivä – miten olisi pieni aurinkolomahaaveilu?

Joskus käy niin, että johonkin matkakohteeseen ihastuu aivan sydänjuuriaan myöten. Sille aivan kuin menettää sydämensä, syystä tai toisesta. Minulle kävi niin Espanjan Costa del Solilla joskus 15-vuotiaana ja sen jälkeen olen päässytkin sinne vielä useaan otteeseen. Nyt aikuisiällä tuollainen onnellinen vahinko on päässyt tapahtumaan Italian Sardinian kohdalla. Syksyllä 2010 pääsin lomailemaan tuolla kauniilla saarella. Olin matkalla mieheni, veljeni ja hänen ystävänsä kanssa.

Näiden kuvien maisemat näyttävät niin tutuilta, nämä kuvat on Sardinian saarelta; saaren pohjoisosista. Kahvikupponen kädessäni olen selaillut näitä kuvia Finnmatkojen sivuilla. Oletteko huomanneet, että heillä on aivan upeita lomakohdekuvia? Pelottavaa suorastaan, jos sivuille eksyy; sieltä saa mojovan matkakuumeampiaisen pureman!

Kuvittele aamiainen näissä maisemissa:

Rakastan sekä Espanjaa että Italiaa, en osaa eritellä kumpaa enemmän. Espanja on tutumpi, osaan kieltä, se on kuin toinen kotimaa. Mutta Italia, ei se häviä Espanjalle yhtään. Muutama ystävänikin on italialainen. Kieli on kaunis, maa on kaunis ja monipuolinen. Ja se ruoka – mamma mia!

Olen lomaillut kolmella saarella: Sardiniassa, Sisiliassa ja Mallorcalla. Laittaisin ne tuohon järjestykseen myöskin paremmuudessaan. Mallorca oli pienimuotoinen pettymys, aivan liian turistirysä! En ollut koskaan aiemmin vieraillut sellaisessa ulkomaan lomakohteessa, jossa useassa ravintolassa ruokalistat ovat myös suomeksi. Tiedän, että se on usean matkailijan mielestä hyvä palvelulisä, mutta itselleni se on miinus ja jotenkin lomaa latistava tekijä. Tuolla koin ensimmäistä kertaa myöskin ravintoloiden sisäänheittäjät. Voi megaärsytys! Olenpa aiemmin onnekkaasti valinnut lomakohteeni, kun en ole moisiin ennen Mallorcaa törmännyt…

Sisiliassa lomailimme Trapanissa ja sen ympäristössä; ei mikään kovin suosittu lomakohde ja hyvä niin! Tahdon nähdä lomallani muitakin kuin kotikaupungin kasvoja, kaikella kunnioituksella. Tuo olikin oikein kiva loma: juuri kukaan hotellin henkilökuntaa lukuunottamatta ei osannut englantia, jo siinä on loman tuntua! Ruoka oli kuitenkin Sisiliassa pettymys; asia, jota en vieläkään ole uskoa todeksi… Miten muka jossain Italian sopukassa on ruokaa, joka ei sula suuhun? Tosin olimme lomailleet Sardiniassa ennen Sisiliaa, joten ehkä odotuksemme olivat turhan korkealla. Sardinia nimittäin on sellainen herkkuparatiisi ettei toista! Siinä oikeastaan yksi syy palata sinne: ruoka :D.

Onnistuimme tuolloin heti ensimmäisenä lomapäivänämme Sardinian saarella löytämään ihan helmiruokapaikan ja vieläpä ihan omin avuin, keneltäkään neuvoa kysymättä. Olimme matkalla kauppaan ja jalkaisin kun olimme, kiertelimme siellä täällä. Muistelemme kaikki edelleen noita tuon kyseisen ravintolan ruokia: oli pizzaa, pastaa, spagettia ja muita tyypillisiä italialaisia ruokia. Siis se maku, jopa margarita-pizzassa! Jos siellä ruudun toisella puolen on joku onnekas suuntaamassa Sardiniaan, niin laittakaahan korvan taa Algheron Ristorante Pizzeria Alguer Mia – ette varmasti pety! Tuolla käy eniten paikallisia, joten siitäkin jo tietää, että kyseessä on todellakin käymisen arvoinen paikka. Taisimme syödä tuolla viikon aikana yhtä päivää lukuunottamatta päivittäin, välillä jopa hävetti mennä aina sinne, heh! Halusimme sitten kuitenkin yhtenä iltana antaa mahdollisuuden eräälle toisellekin paikalle – ei olisi kannattanut! Vielä tänäkin päivänä joskus puhelemme, että voi miksi piti haaskata se yksi päivä ja käydä syömässä jossain muualla! :D

Onko siellä muita Sardiniassa käyneitä? Missäpäin saarta olette lomailleet? Jossain vaiheessa saari poistui Finnmatkojen kohteista, mutta nyt näytti olevan siellä taas. On tässä ajatuksen tasolla suunnitteilla lomamatka syksylle 2016 ja tuo voisi olla yksi varteenotettava lomakohde! Sardinia on juurikin niin kaunis miltä kuvissa näyttää: sinistä taivasta, vehreyttä ja kristallinkirkasta sekä turkoosia merta silmänkantamattomiin.