Ihana viikonloppu takana! Monipuolinen ja erilainen. Koin monia oivalluksia, ahaa-elämyksiä sekä muistutuksia tärkeistä asioista.
Eilen vietimme päivän rannalla; mukavaa vaihtelua ja harvinaista tänä kesänä! Jäin vain ihmettelemään, että miten sitä hiekkaa voi olla vieläkin siellä sun täällä! Kotona, autossa, illalla oli sängyissäkin… Vaikka muka niin huolellisesti putsasin kaikki ennen autoon istahtamista! Nyt kun vielä on yksi ihminen enemmän sitä hiekkaa kotiin kantamassa, niin kyllä tuli imurille käyttöä! Haaveilin ihan pikkuisen taas robotti-imurista, mutta sanokaahan sellaisen omistajat; onko ne ihan oikeasti tehokkaita, putsaavatko hyvin joka paikasta? Jos omistaa robotti-imurin, kuinka usein ns. normi-imuria tarvitsee käyttää? Tarvitseekohan lainkaan, mietin toiveikkaana…
Yksi asia liittyi kesähäihin: miten ihanaa (kesä)häissä onkaan! Ja miten kauniiksi juhlapaikka oli erilaisin yksityiskohdin koristeltu. Kaunista ja luonnonläheistä! Onnea vielä tuoreelle hääparille! Kuvassa muuten erittäin herkullinen makea roseekuohuviini:
Viikonloppuna jäin ihmettelemään yhtä erittäin suurta ärsytyksen aihetta liikenteessä; tämän ärsytyksen jaamme miehen kanssa. Autojono liikennevaloissa: miksi siellä aina joku jättää vähintään yhden auton mittaisen välin edellä olevaan? Sitten siinä valojen vaihtumista odotellessa kuroo sitä väliä umpeen noin puolen metrin pätkä kerrallaan. Oi miksi? Miksi ei sitten heti ajeta seuraavan auton perään odottelemaan, jotta jono pysyisi tiiviinä? Takana on ehkä risteysalue, josta kulku estyy juurikin noiden turhien välien takia. ARGGHHH! Ja koska tuollaisia kuskeja näyttää olevan niin paljon niin varmasti täältäkin sellainen löytyy, joten osaisitko vastata tähän ihmettelyni aiheeseen: miksi? :D
Yksi viikonlopun oivallus tai oikeastaan ahaa-elämys koski ruokaa. Söimme eilen perunamuusia jauhelihakastikkeella. Ruoka oli miehen toivomus, kun itse taas ajattelin mielessäni, että ruoka on aika tylsä. Odotukset olivat siis ruuan suhteen matalalla, mutta voi miten ne ylittyivät! Tuollainen peruskotiruoka, jota emme olleet juuri tuona versiona aikoihin syöneet, voi sitten olla valtavan herkullista, oi oi! Perunamuusin ja jauhelihakastikkeen kylkeen maustekurkkuja ja raikas vihersalaatti fetajuustolla, juomaksi iso lasillinen kylmää, rasvatonta maitoa. Todella herkullista ja miten edullista! Miksi sitä niin usein haluaakin tehdä muka jotain monimutkaisempaa/erilaista ruokaa, kun monipuolisesti käytettävän perunan kanssa vaikka mistä saa niin hyvää ja maittavaa vatsantäytettä! Toki liika on liikaa ja vaihtelu virkistää. Yritän muutenkin tehdä nyt aika perusruokia, mutta vaihtelevasti, jotta pojallekin maistuisi. Hänen ruoka-asioistaan voisinkin kirjoitella jonain päivänä ihan oman postauksensa… Mikä on teidän arkiruokaherkkunne? Mitä teillä tänään syödään?
Viikonlopun viimeinen oivallus koski omaa kotia. Kokkolassa paloi viikonloppuna eräs ravintolarakennus, jonka toisessa kerroksessa oli asuinhuoneistoja. Muutama ihminen menetti kotinsa. Tuntuu valtavan surulliselta, ei sellaista osaa kuvitellakaan, kun ei sitä itse ole kokenut. Useimmat varmasti jollain tapaa samaistuvat ajatukseen ja tunteeseen, että koti on maailman paras paikka. Sillä tavoin kotia kyllä arvostaa, mutta arjessa omaa kotia tulee pidettyä jollain tapaa ehkä itsestäänselvyytenä. Kotona herätään aamuisin, kotoa lähdetään töihin ja kouluun, kotiin palataan työ- ja koulupäivän jälkeen ja kotona käydään illalla nukkumaan. Mitä jos tuo koti jonain päivänä puuttuukin? Toki ne ihmiset ympärillä ovat kaikkein arvokkaimpia, eihän näitä voi edes verrata keskenään, mutta kyllä kotikin on hyvin tärkeä. Siispä entistä kiitollisempana omasta kodista tämän viikon pariin!
