/

 

Äitin työhuoneessa on kamala sotku!, tuumasi hetki sitten työhuoneeni kynnyksellä piipahtanut napero. Että tiistaiterkkuja vaan täältä hallitun kaaoksen keskeltä! Omasta mielestäni tämä sotku ei ole ollenkaan paha, kun vertaa viereiseen (erään naperon) huoneeseen… Mietinkin, että taitaa poika olla ottanut tuossakin asiassa mallia äidistään: käydä kynnyksellä pyörähtämässä ja päivittelemässä! :D

Täällä vietetään hurjan kiireistä ja tapahtumarikasta viikkoa – päivät kiitävät! Tämän viikon jokaiselle päivälle on ollut ohjelmaa tiedossa jo monta päivää etukäteen. Tarvitsee vain pakastimen ovessa nököttävää kalenteria katsoa, niin pysyy kartalla. Tulostin tällekin vuodelle Suvin tekemän kalenterin, joka on parina viime vuotena osoittautunut arjessamme enemmän kuin tarpeelliseksi. Tuollainen koko ajan esillä oleva kalenteri on niin kätevä! Siitä myös mies näkee kaikki menot, vaikkakaan ei niitä siitä koskaan katso, vaan kysyy minulta, jos tarvetta… Olen huomannut, että pojan syntymän jälkeen näinä kotona viettäminäni vuosina kalenteri on ollut täydempi kuin koskaan aikaisemmin!

Huomenna minulla ja M:lla on ihanan erilainen päivä tiedossa, yhteistä laatuaikaa (sitähän ei muuten näin kotiäitinä olekaan :D), sillä lähdemme Ouluun ystävääni ja hänen pientä poikaansa tapaamaan! Ystäväni poika on minun poikaani vain vuoden ja kolme kuukautta vanhempi. Vauva-aikana tuo ikäero oli aika paljon, mutta ei enää! Idea tähän päiväreissuumme lähti siitä, että olen halunnut jo jonkin aikaa viedä poikani junamatkalle ja nyt tähän sitten tuli hyvä tilaisuus. Ikään kuin monta kärpästä yhdellä iskulla! Täällä onkin viimeisen viikon ajan raikunut Pienen pieni veturi tämän tästä ♥.

Junan ikkunasta näkyy myös isomummun talo, jonka pihamaalla poika kuvassa nököttää. Saapa nähdä, ehtiikö sitä moisia ikkunoista tiirailemaankaan, sillä junan leikkivaunu voi olla myös aika mielenkiintoinen paikka! Itse olen matkustellut junalla lukemattomia kertoja, mutta edellisestä junamatkastani onkin nyt useampi (neljä?) vuosi aikaa.

Ystäväni tulee meitä asemalle vastaan, josta kävelemme sitten keskustaan lounaalle. Ajattelin vähän kauppojakin kierrellä, pitkästä aikaa! Jos vain poika viihtyy rattaissa… Täytyy muuten taas kehaista valintaamme: Baby Jogger City Mini 3 -matkarattaat ovat olleet käytössämme reilut pari vuotta enkä pois vaihtaisi! Huipun näppärät laittaa kasaan ja säilöä auton peräluukkuun. Ne saa myös niin nopeasti käyttövalmiiksi, ettei tosikaan! Kulkevat hyvin ja kapeutensa ansiosta ihanteelliset myöskin kauppojen ahtaimmillakin käytävillä. Yhden miinuksen olen kuitenkin keksinyt: niitä on vaikea työntää yhdellä kädellä (meinaavat mutkitella), kun puhuu puhelimessa! :D

Huomenna huristelemme sitten iltajunalla takaisin kotiin. Tällaista laatuaikaa meillä tiedossa siis keskiviikolle ja nyt taidankin mennä jo haalimaan tavaroita kasaan, jotta ei tarvitse aamulla panikoida… Vieläköhän junassa jaellaan niitä lastenlippuja lasten iloksi? Muistan ne edelleen omasta lapsuudestani, joten aika iso juttu taisivat pienelle tytölle olla! Mukavaa illanjatkoa! :)

/

 

Maanantai… Täällä on käsillä päivä, jolloin kaikki menee vähän metsään (ei ehkä mikään yllätys, maanantai kun on). Ei mitenkään radikaalisti, mutta vähän. Juuri sen verran sopivasti, että kaiken joutuu tekemään kaksi kertaa; ensimmäisellä kerralla kun ei onnistu.

Aamulla poika porskutteli unta yli puoli yhdeksään. Olin sopinut äitini kanssa, että vien pojan täksi päiväksi hänen hoitoonsa, jotta voin tehdä töitä. Yleensä lähdemme kotoa siihen aikaan, kun poika vasta heräsi… Vaikka tiesin, että hänen nukkumisensa lyhentäisi työpäivääni minuutti minuutilta, en raaskinut herättää pientä. Hän sai nukkua, kun se vielä pienelle mahdollista on. Yö oli aika levoton ja hän näki kovasti unia, huusi muutamia kertoja ihan ääneenkin.

Kun poika vihdoin heräsi ja pääsimme pikkuhiljaa matkaan ja minä takaisin kotiin, oli kello jo pitkästi yli kymmenen. Ohjelmassa oli muutamia tuotekuvauksia, jotka oli jääneet roikkumaan. Olin niin onnessani, että sain ne vihdoin tehtyä. Kunnes pääsin koneelle ja näin kuvat tietokoneen ruudulla. Osassa suttua, osassa ihmeen sinertävä sävy. Se on näköjään joskus niin tarkkaa tuon luonnonvalon kanssa: onko vähän vai vain pikkuriikkisen hämärää – se muuttaa yksityiskohtaista kuvaa heti! Palasin takaisin olohuoneeseen kuvauspaikoille ja näin tämän karvakasan:

078

Ei motivoinut aloittamaan hommaa alusta, ei sitten pätkääkään! Sen sijaan otin pienen välipalan sohvalle ja istuskelin tovin hiljaisuudessa näkkäriä mussuttaen. Kyllä se tuli taas todistettua; tämä nuorempi katti kuorsaa. Eikä mitenkään ihan hiljaakaan. Silittelin tuota silkinpehmeää turkkia (se on todellakin yhtä pehmeä miltä näyttää!) ja katselin olohuoneen ikkunoista avautuvaa talvimaisemaa.

082

Eilen katsoimme miehen kanssa lähes puoleenyöhön Wallanderia – niin koukussa parin vuoden tauon jälkeen! Oli huippujännittävä jakso, jota kumpikaan ei malttanut jättää kesken. On aivan mahtavaa löytää jotain noin mielenkiintoista katsottavaa! Jotain sellaista, jota ei millään voi jättää kesken. Ei vaikka tietää, että kello on jo vaikka ja mitä. Ei näe eikä kuule muuta kuin sarjan koukuttavat juonenkäänteet. Joskus joku kirja koukuttaa samoin, mutta itse en ole kirjojen pariin ehtinyt vuosikausiin. Niiden aika koittaa sitten taas joskus myöhemmin.

Mietin tässä juuri, että mitäs jos siirtäisin joitain työjuttujani ovelasti pari päivää eteenpäin ja oikaisisinkin seuraavaksi kisun seuraksi olohuoneeseen! Katsoisin digiboxilta jonkin oman ohjelmani ihan kaikessa rauhassa, yksin. Nimittäin olen alkanut epäilemään, että sohvassamme on jokin mysteerinen nappi, joka hihkaisee ”Lastenohjelmiaaa!” sillä samalla sekunnilla, kun peffani osuu sohvaan. Täytyy ehkä testata, miten nyt käy!

P.S. Ihan tosi isot kiitokset edellisen postaukseni vastaanotosta ♥. Voi olla, että jatkan aiheella vielä, mutta sen aika ei ole nyt. Asiat vaativat sulattelua ja muhimista.

/

 

Syksy ja koko loppuvuosi oli niin kiireistä ja työntäyteistä aikaa, että perheemme yhteinen aika (omasta ajastani puhumattakaan) oli hyvin kortilla. Niinpä tämä loppiaisen myötä syntynyt pitkä viikonloppu oli enemmän kuin tervetullut! Tässä viikonloppuna, kuten myös joululomalla, olen hieman paikkaillut noita viime vuoden puolella olleita kiireitä ja viettänyt aikaa perheeni parissa. Olemme viettäneet hyvin rentoja päiviä kotosalla: olemme tehneet paukkupakkasissa pari pikaista happihyppelyä/päivä, polttaneet ahkerasti takkaa sekä löytäneet ohjelman, jota voimme kaikki yhdessä seurata! Hoksasin nimittäin viikolla, että poika tykkää Hauskoista kotivideoista ja niinpä tallensin muutaman ohjelman digiboxille. Torstai-iltana istahdimme sitten kaikki sohvalle kotivideoita tuijottelemaan, viikonloppuherkkuinamme suolatikut. Poika hihkui moneen kertaan todella riemuisan äänekkäästi ja hoki ohjelman aikana ainakin kolme kertaa Minä tykkään tästä, äiti/isi! Sanoin miehelle, että tästä täytyy tehdä tapa; perjantai-iltojen yhteinen ohjelmanumero!

012

Pitkä viikonloppu on saanut aikaan myös sen, että on ollut aikaa lueskella lehtiä. Uusin Avotakka tupsahtikin viikolla juuri sopivasti postilaatikkoon. Olen tehnyt myös erään löydön: löysin Syke-sarjan. En ollut aiemmin siitä kovin paljoa edes kuullut, mutta tällä viikolla innostuin googlettelemaan sitä, kun etsin jotain sarjaa Emmerdalen taukoa paikkaamaan. Niinpä löysin tämän ja täytyy sanoa, että paras kotimainen sarja pitkiin aikoihin! Olen täysin koukussa ja harmittelen, että ensimmäiset kolme kautta ovat jo poistuneet Yle Areenasta. Katselen siis neljättä eli viimeistä kautta ja siitäkin on enää kaksi jaksoa katsomatta :D. Melkoinen maraton ollut siis iltaisin… Mies on katsellut tv:stä omia sarjojaan ja minä kuulokkeet korvilla tabletilta Sykettä. Eilen illallakin katsoin niitä puoli yhteen! Voitteko kuvitella; minä, joka olen nukahtanut viime aikoina lähes poikkeuksetta viimeistään iltakymmeneltä! Katsoimme ensimmäisen jakson miehen kanssa yhdessä, mutta sen päätteeksi hän sanoi, ettei pidä sairaalasarjoista, hahah! Niinpä se päätyi vain minun seurattavakseni. Ihmettelen, miten kukaan tuttu ei ole mainostanut sarjaa minulle… Aivan huippu, suosittelen! Sattuuko joku muuten tietämään, mistä saisin katsottavakseni ensimmäiset kolme kautta? 

Katsoin illalla mm. sen jakson, jossa hoitaja erehtyi luulemaan valkotakin napannutta eläköitynyttä (Alzheimeria sairastavaa) eläinlääkäriä sairaalansa lääkäriksi! Ja kun tämä entinen eläinlääkäri luuli potilasta koiraksi :D. ”Jaa 25-vuotias! No eipä tässä enää taideta mitään tehdä, piikille vain!” Olen yksinäni täällä hihitellyt tuolle kohtaukselle… Harmi, kun mies ei katso sarjaa, niin ei voi jakaa näitä juttuja, mutta onneksi te olette täällä ja teistä varmasti joku muistaa tuonkin kohtauksen? :)

olohuone

Eilen meillä oli tosiaan miehen kanssa vuosipäivä ja kävimmekin ulkona syömässä. Tällä kertaa tosin poika oli mukana :D ♥. Kun hän oli lopettelemassa ruokaansa, kysäisi Saanko minä kohta jäätelöä ja siihen laitetaan nonpalelleja? Ja se keskittynyt ilme, kun söi jäätelöpalloaan niiiiin hartaasti. Siinä me häntä katselimme ja minä mietin, voiko ihanampaa ollakaan ♥.

029

Tänään olisi ohjelmassa kauppareissua ja sänkykaupoilla pyörimistä. Ehdimme loppuvuodesta karsia vaihtoehdot kahteen ja niitä pitäisi nyt vielä vertailla ja testailla. Tuntuu jotenkin niin pöljältä ottaa hyvää nukkuma-asentoa kaupassa! Minä olen tykästynyt näistä vaihtoehdoista kalliimpaan (hintaeroa jopa tonni); en ymmärrä miksi mulle käy aina näin, että valitsen sen kalliimman, vaikka en edes tietäisi hintaa! Nyt täytyy enää kääntää miehen pää, hän kun ottaisi lähes aina sen edullisemman :D. Laatu maksaa -fakta on jo jonkin verran häneen juurtunut, mutta on mulla vielä työnsarkaa! Ei ole muuten helppo homma, kaksi jästipäätä vastakkain, mutta aina kannattaa yrittää… Tavoitteena on kuitenkin laittaa uusi sänky tilaukseen tässä kuussa, nykyinen on tullut meillä tiensä päähän ja lasken jo öitä vaihtoon. Uuden sängyn myötä saamme myös 20 cm lisäleveyttä sängylle, jei! Eivätkä nämä rahat todellakaan hukkaan mene: ihminen viettää sängyssä kuitenkin kolmasosan vuorokaudestaan ja sänky ei kuitenkaan ole sellainen hankinta, jota uusittaisiin parin vuoden välein!

Kaupunkireissun lisäksi meidät on kutsuttu veljeni ja hänen tyttöystävänsä luokse. Huomiseksi olemme kaavailleet pulkkamäkipäivää, kun pakkanenkin on lauhtunut ja lunta satanut yöllä hieman lisää. Aina sitä haluaa tuolle pienelle jotain kivaa järjestää ♥.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teillekin!