/

Heinäkuu lähestyy loppuaan ja ajattelin tehdä pienen yhteenvedon ja koota tähän muutamia tämän kesäkuukauden lemppareitani! Heinäkuu oli täysin erilainen kuin aiemmat, yleensä nimittäin tähän aikaan vuodesta on koettu helleaalto jos toinenkin… Itse en hellettä kaipaa, mutta aurinkoa olisi voinut näkyä enemmänkin. Mutta jos säät ovat mitä ovat eikä niihin vaikuttaakaan voi, täytyy hyvät puolet löytää muista asioista ja sehän on helppoa!

Heinäkuussa on herkuteltu tuoreilla marjoilla, oi että! Erityisesti minä ja poikani emme voi ohittaa marjakojuja ostamatta jotain… Yleisimmin mukaan tarttuu mansikoita, vadelmia ja herneitä – niitä mussutamme niin että napa paukkuu! Kirsikat minulta jää yleensä ostamatta, sillä en tykkää, kun sisällä on kivi eivätkä kirsikat suussani maistu juuri miltään. Joskus täytyy aina testiksi ostaa ja todeta juu ei, en maista mitään :D. Näinpä tuoreet marjat ja mansikkakakku pääsevät tälle listalleni!

Vuoden ympäri se päivän yksi kahvihetki on minulle erityinen, se katkaisee päivän aina kivalla tavalla ja siitä kupposesta nautitaan eikä sitä hörpätä ohimennen. Näin kesällä nämä hetket ovat erityisiä, sillä ne tulee usein nautittua ulkona joko taivasalla tai lasiterassilla!

Viimeisin lempparijuttuni tässä kuussa ovat nämä ihanat kengät, jotka ostin eilen Vaasasta (kiitos vinkistä Sinä!). Kenkäpari maksoi 15 euroa, mutta koska kahdellakympillä sai kaksi paria, ostin näiden suloisten vaaleanpunaisten lisäksi mustat. Eilen pojan kanssa puistoon lähtiessäni sujautin nämä kengät jalkaan ja ihana pieni herrasmieheni tokaisi Sulla on hienot kennät äiti! ♥

Heinäkuun kohokohtiin pääsee myös kesäloma ja sieltä ennen kaikkea oman perheen kanssa vietetty aika ja yhdessä tehdyt lomareissut. Tämän kuvan otin Kuopion kanavaristeilyltä; laiva oli juuri lähtenyt satamasta ja se pikkasen jänskätti niin, että täytyi ihan tuolia puristaa. Kuva tuo mieleen ihania lomamuistoja! ♥

Yksi heinäkuun lemppareitani oli uusi kello! Sain yhteydenoton Daniel Wellingtonilta ja valitsin uudeksi kellokseni tämän upean klassisen kaunottaren: Classic Petite Bondi*. Kellossa on valkoinen nahkaranneke ja kauniit, ruusukultaiset metalliyksityiskohdat. Pari muutakin kellovaihtoehtoa jäi vielä mieleeni pyörimään…

Sain ilahduttaa myös miestäni hänen heinäkuisena syntymäpäivänään! Juuri kun olimme nousseet synttäriaamiaispöydästä, toi lähetti paketin kotiovellemme. Ihan täydellinen ajoitus! Mies valitsi kellonsa toki itse, mutta jälkikäteen mua niin huvitti, sillä kellomme ovat hyvin samanlaiset; miehellä vain valkoiset kohdat mustina :D. Hänen valintansa oli upea Classic Sheffield*. Ja kyllä, olen testannut hänen kelloaan salaa omaankin ranteeseeni ja voipi olla, että sitä joku joskus lainaa…

Tässä vielä tällainen vertailukuva kelloistamme. Upeasti sopii ruusukulta mustankin kanssa!
Se, miksi oma käteni näyttää ehkä hieman omituisen vääntyneeltä johtuu siitä, että käytän oikeasti kelloa oikeassa kädessä, mutta koska oikeassa kädessä oli kamera, täytyi kello laittaa vasempaan ja se on minulle hieman luonnotonta :D.

Daniel Wellington tarjoaa blogini lukijoille – 15 % alennuksen kaikista tuotteistaan koodilla WHITE15. Koodi on voimassa 31.8.2017 saakka ja valikoimaa pääsette kurkkimaan täältä. Kannattaa pitää tämä mielessä, jos esim. kellohankinta on ajankohtainen!

Itse ostin vuosien tauon jälkeen viime kesänä uuden rannekellon. En raaskinut panostaa, vaan pihistin (eipä olisi taaskaan kannattanut…). Ihmettelin, kun siitä oli jo nyt patteri loppunut ja vaihdatin pari viikkoa sitten uuden. No eipä toimi edelleenkään, joten ei olisi voinut parempaan saumaan tämä uusi kello saapua!

Nyt ulos aurinkoon – suloista sunnuntaipäivää teillekin!

*Saatu blogin kautta.

/

Moi vaan tännekin! Täältä loman keskeltä istahdin tänään koneelle hetkeksi töitä tekemään ja ajattelinpas samalla tulla täällä blogissakin pyörähtämään. Olemme harrastaneet pientä kotimaan matkailua viime päivinä ja viikon sisällä olemme yöpyneet Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Kuopiossa, josta kotiuduimme eilen. Koko reissu oli aika lonkalta toteutettu eli yhtäkään yötä emme olleet etukäteen varanneet, sillä emme olleet suunnitelleet reittiäkään etukäteen. Aika tyyristä on kyllä lomailla kotimaassa, etenkin jos haluaa yöpyä hotellissa! Kallein yö oli Tampereella: lähes 200 euroa autopaikan kera.

Tampereella kävimme asiaankuuluvasti Särkänniemessä. Ostimme pojalle rannekkeen, mikä oli hyvä veto: näin hän pääsi samaan laitteeseen vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin, jos joku oikein mieluinen löytyi. Saimme jonkin päähänpiston, että mennäänpäs porukalla Tukkijokeen; se on kiva laite, sinne voimme mennä kaikki yhdessä! Alkumatka sujui ihan iisisti ja selostimme M:lle kaikenmoista kyseisestä laitteesta. Pienen mäen jälkeen sanoin, että kohta tulee vähän isompi mäki, jolloin edestäni kuului En mää halua isoon mäkeen. Hmm… Tiedättekin varmasti, että se mäki ei ole mikään kovin pieni ja alas kun tulimme ja läpimäriksi kastuimme, pienin itki ja me isommat nauroimme. Tosin oma nauruni oli lähellä muuttua itkuksi, sillä en yhtään muistanut, että siinä oikeasti kastuu aivan täysin. Kuin saavista vettä kaataen! Reunoilla seuranneet ihmiset nauroivat – vahingonilo on paras ilo! Kirsikkana kakun päällä olimme halunneet oman vaunun, sillä olimme aikeissa ostaa meistä räpsäistyn kuvan lomamuistoksi. En yhtään muistanut, missä kohtaa kuva otetaan ja hyvä niin, tulipahan ainakin aitoja ilmeitä ja kyllä sille kuvalle onkin naurettu! Poikani katsoo kuvassa järkyttyneenä ja silmät lautasen kokoisina mäen alaosaan, itse nauraa kikatan hermostuneena ja mies ottaa takanani suht rennosti; ei ollut varmaan vielä hoksannut mitä tuleman pitää… Poika tuumaili jälkikäteen, että se mäki oli niin hurja! Uusinnasta ei kuitenkaan ollut puhetta…

Tampereelta oli aikomus suunnata Kuopioon, mutta matkalla päätimme jäädäkin yhdeksi yöksi Jyväskylään. Takapenkkiläinen tuntui nimittäin sen verran väsähtäneeltä, että parituntinen autossa riitti. Hänen ei tarvinnutkaan pitkään hereillä matkustaa, kun jo saavuimme Jyväskylään. Siellä nopeasti hotellin ravintolaan syömään ja sitten hotellihuoneen sängylle Haloo Helsingin Ruisrockin keikkaa seuraamaan. En olekaan tainnut kertoa, miten suuri Haloo Helsinki -fani pieni poikani on ♥. Lempparibiisi taitaa olla Hulluuden Highway ja sitä jammataan niiiiin rankasti!

Meillä oli tuuria, sillä koko lomamatkamme ajan paistoi aurinko! Pari sadekuuroa taisi tulla, yksi Särkänniemessä, mutta muuten paistoi ja lämmintä riitti. Halusin Kuopiossa jollekin pienelle risteilylle ja päätimmekin lähteä puolentoista tunnin kanavaristeilylle. Vinkkinä, että nämä liput saa usein hotellista edullisemmin kuin itse risteilyn järjestäjältä! Esim. meidän lippumme maksoivat 18 euroa/hlö (lapsi ilmainen), mutta hotellista ostettuna hinta oli 12 euroa/hlö. Laivasta näimme aivan upeita taloja ja vapaa-ajan asuntoja (toisessa kuvassa Kuopion tuomiokirkko eli ei liity risteilyyn):

Viimeinen kuva on otettu loman keskeltä: pieni väsynyt matkustaja ♥. Lapsi, joka yleensä aina haluaa kävellä itse, oli usein ihan ilomielin menossa rattaisiin :D. Oli kiva huomata, miten hyvin lapset oli hotelleissa huomioitu ja toki tämä on myös seikka, joka osaltamme vaikuttaa hotellivalintaankin. Iso plussa myös paikalla olevasta maskotista; eilen aamiaisella nähty Onni Orava kruunasi loman! Sitä piti jonkin matkaa seuratakin, vaikka tikkari oli jo saatu, heh!

Kuopio on kyllä niin ihana kesäkaupunki että! Myös Original Sokos Hotel Puijonsarvi osoittautui tosi kivaksi hotelliksi. Varasimme sieltä tilavan superior-luokan huoneen omalla saunalla, kyllä kelpasi ♥. Hotellin leikkitila oli poikamme mieleen ja erääseen leikkitilassa olleeseen peliin jäimme miehen kanssa ihan koukkuun…

Mutta nyt nuo mansikkalitrat jääkaapissa huutelevat sen verran voimakkaasti, että ei se auta kuin ryhtyä lättyjen paistoon! Mukavia kesäpäiviä teillekin! :)

/

Täällä lomasta nauttimista, mites siellä?

Tässä kun hieman perheeni kanssa lomailen, niin blogikin on aika ajoin melkoisen hiljaa, sillä ajattelin pitää tietokonettakin kiinni useita päiviä. Kyllä sitä sitten taas syksyllä ehtii koneella istumaan, pitkästä talvesta puhumattakaan… Olemme olleet menossa siellä sun täällä, eilisen vietimme mm. Oulussa. Poika vietti riemukkaat kolme tuntia Kempeleen Leon Leikkimaassa (niin kiva paikka ja ennen kaikkea siisteyteen kiinnitetty huomiota!), mies kävi prätkäliikkeessä ostoksilla ja minä sain kännykkäni kameran korjattua. Kun ilta koitti, olimme Sokos Hotel Arinan sängyissämme aika lailla asennoissa X!

Kännykkäni kamera rikkoontui viikko sitten pudottuaan epäonnisesti soralle ja vaikka kännykkä on kovien kuorien suojassa, ei kameran linssin suojana ole mitään… Niinpä siihen sattui juuri joku kivi osumaan ja linssi oli entinen. Voi että mua harmitti! Yksi suuri syy siihen, miksi vuosi sitten Samsung Galaxy S7:n ostin, oli sen hyvä kamera, joten sanomattakin on selvää, että kännykän laadukas kamera on käytössäni tärkeä. Se kun oli kaputt, oli mennä sormi suuhun. Vaati omituisten sattumusten vuoksi kaksi reissua Ouluun, mutta nyt se toimii kokonaan uuden kameran voimin, jei!

Välillä täytyy käydä kuitenkin kotonakin. Täytyy pestä pyykkiä, hoivailla kisumisuja, suunnitella seuraavia päiviä ja reissuja sekä kuten kuva ehkä tarpeesta jo kertookin: leikata nurmikkoa!

Tänään kotimatkalla keksin, että käydäänpäs mutka Särkillä ja käväistään viime kesältä tutussa Liikennepuistossa. Tuolloin poika ei uskaltanut vielä autoilla ajella, mutta nyt asia oli toisin! Liikennepuistossa on sekä polku- että sähköautoja; meidän pikkumiestä kiinnostivat vain sähköiset versiot. Hienosti hallitsi autoa kolmevuotiaaksi ja pysähteli välillä jopa liikennevaloihinkin. Ei sen niin väliä, vaikka siellä muuten hieman englantilaisittain ajeltiinkin, kunhan osasi väistää muita! Puolen tunnin ajoaika maksoi kuusi euroa ja tiesin jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, että se 30 minuuttia ei tule riittämään mihinkään… Niinpä ostimme perään vielä toisen puolen tunnin ajon ja silti, kun ajoaika päättyi, raikui ilmoille katkera itku. Miksi kaikki hyvä loppuukin aina aikanaan! Ihan sydäntä särki, kun toinen niin ressukkana isoja kyyneleitä vuodatti, mutta elämässä vain tulee näitä pettymyksiäkin vastaan… Eipä sille mitään mahda. Autossa mutustetut mansikat auttoivat jonkin verran asiaa, mutta vielä hieman ennen kotipihaa piti pettyneenä tokaista Mää haluan sen vihreän auton kotiin! Mää haluan! Onneksi kivat naapurinlapset saivat pian murheen väistymään.

Mutta nytpäs lähden tästä iltapalaa valmistamaan! Ja jatkan tätä lomasta nauttimista – on tää aika mahtavaa ♥. Me ei lomalla juurikaan kelloa katsota eikä stressata, jos ruoka- ja uniajat hieman venyy… Tärkeintä on, että kaikilla on kivaa! Aurinkoisia lomaterkkuja! :)