/

Tämä lokakuun viimeinen päivä on omiaan pieneen muisteloon! Ajattelin nimittäin kurkistaa hieman taaksepäin ja muistella tekemiäni joulukattauksia aiemmilta vuosilta. Tämän idean sain Facebookin aamulla muistutellessa vuoden takaisista puuhistani: tuolloin vietin työpäivää tehden kattauksia ja valokuvaten niitä!

Ensimmäinen kattaus oli tummanpuhuva, jossa oli tehosteväreinä punaista ja kultaa:

Toinen kattaus oli vaaleampi ja luonnonläheisempi, mutta ei omaan silmääni niin erityisen jouluinen, vaikka pöydällä havuja olikin ja valosarjakin taustalla tuikki:

En yleensä koskaan suunnittele joulukattauksia mitenkään etukäteen, vaan ne syntyvät aattoaamuna aamusaunan jälkeen hetken mielijohteesta. Joskus saattaa tulla pieni kiirepaniikki, kun haluankin pöytään liinan, joka on vielä ihan ruttuinen… Poika puuhastelee isänsä kanssa jotain mukavaa (viime jouluaattona pelasivat tuossa vaiheessa ulkona jääkiekkoa) ja minä hääräilen kattauksen ääressä. Jouluaatto on niin ihania hetkiä täynnä! Se aamupäivä vielä suht hiljaisessa kodissa, kunnes sitten iltapäivän puolella on talo täynnä lämpöä ja puheensorinaa ♥.

Tällä kertaa huvittaa tehdä poikkeus ja suunnitella kattausta jo näinkin hyvissä ajoin, heh! Ajattelin näistä aiemmista kattauksistani poimia ne kivoimmat jutut tämän joulun kattaukseen. Vaikka jokainen kattaus on aina sinä käsillä olevana jouluna tuntunut juuri täydelliseltä, näin jälkikäteen huomaan, että yhtä sun toistakin yksityiskohtaa voisi jättää pois…

Viime vuonna katoin joulupöydän Vanamo Decon tekstiilein* ja kattauksen pääsävyinä olivat valkoinen ja harmaa. Tuolloin pidin muistaakseni taukoa kamerasta ja kuvia tuli taltioitua vain puhelimen kameraan. Kuvasaldoa mm. tuosta kattauksestani löytyy Välipäivien haahuilua -postauksestani. Tykkäsin kovasti kattaustekstiileistä, mutta tänä jouluna kaipaan kattaukseen ehkä jotain punaista!

Vuonna 2015 joulukattauksemme olikin raikkaan punavalkoinen, kuten Punavalkoinen joulupöytä -postauksestani näkyy. Kattaus oli ehkä jopa liiankin raikas ja siitä jäi ikään kuin se joulun tunnelma puuttumaan. Ehkä enemmänkin vain talvikattaus? Ne on kuulkaas tarkkoja juttuja nämä!

Poikani syntymävuonna, jouluna 2014, joulupöytämme näytti tältä (postaus Joulupöydän kattaus):

Ihan kiva kattaus tuokin, mutta ehkä liian valkoinen… Ja ehkä havut joulupöydässä eivät sittenkään ole oma juttuni…

Entäs sitten tulppaanit jouluna – ei, kerta riitti ja tuo testikerta osui jouluun 2012; postaus Kurkistus Joulupäivään. Tulppaanit edustavat minulle kevättalvea, valoisan kauden alkua ja kuuluvat tammikuuhun, kun päivä pitenee. Muutenkaan lemppareiden joukkoon eivät yletä tällaiset joulunpunaiset tulppaanit, mutta pitihän sitä kokeilla! Jouluna on omat, tunnelmalliset kukkansa. Kärkipäässä valkoiset amaryllikset ♥.

Vuonna 2012 ennen joulua vietimme erästä viiden naisen pikkujoulukahvitusta ja silloin tein tällaisen kattauksen, joka on edelleen yksinkertaisuudessaan kovasti mieleeni:

Vaikka kattaus oli hyvin simppeli ilman mitään hörsylöitä, siinä on jotenkin sellaista joulun tunnelmaa, jota tavoittelen tänäkin jouluna! Sen ainakin tiedän, että valkoinen pöytä vaatii ylleen muutakin kuin valkoisen pellavaliinani, koska astiatkin ovat valkoisia. Ehkä pellavaliinan päälle vielä nuo mustat kangastabletit tai sitten jotain punaista… Minulta löytyisi sellainen punavalkoinen, pienen kaitaliinan tyylinen, taidankin kokeilla sitä pöydän keskelle poikittain. Meillä vietetään tulevana viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina pikkujouluja, joten sitähän voisi samalla loihtia jonkin harjoitusjoulukattauksen?

*Saatu osana blogiyhteistyötä.

/

Omasa mehtäsä – kuten täällä Keski-Pohjanmaalla kuuluu sanottavan! Sielläpä vierähti eilinen sunnuntaipäivämme aika tehokkaasti. Tai no itse metsässä emme olleet paria tuntia kauempaa, loppuajan sitten kyläilimme. Metsä on vanhempieni ja sieltä olemme jo yli seitsemän vuoden ajan saaneet takkapuumme. Myös takkamme viereisen puutilan koivuklapit ovat vanhempieni metsästä. Vanhempani ovat tehneet metsään kivan laavun nuotiopaikkoineen ja kylläpäs vain oli lämmin istuskella laavussa styroksipalasten päällä nuotion lämmittäessä nokan edessä! Makkarat siinä paistoimme ja äitini keräsi sammalta loppuvuoden istutuksiin. Nuotion äänissä, hajuissa, lämmössä ja tunnelmassa on ihan oma taikansa.

Mummuanikin kävimme katsomassa ja voi että sai taas nauraa tuolle pikkumiehen hoksaavaisuudelle! Isomummulla on kuulo jo sen verran heikentynyt, että hän ei kuule kaikkia pojan puheita. Aina saan toistaa hänen sanomisensa mummulle. Eilen poika sitten hoksasi mennä aivan mummun eteen puhumaan ja puhuikin erittäin kovalla äänellä :D. Mummu nauroi niiiin makiasti ja lopuksi totesi, että no nyt olisi kuurokin kuullut!

Oli jo pimeää, kun palasimme eilen illalla kotiin, joten takkapuut jäivät vielä peräkärryyn odottelemaan. Joskos ne tänään päätyisivät sitten puuvajaan asti! Olen innolla katsellut joidenkin kuvia ensilumesta ja voi miten kuumeisesti odotan lunta tännekin ♥. Tosin talvirenkaat täytyy sitä ennen ehtiä vaihtamaan… Mutta nyt maanantain puuhia jatkamaan. Minulla on selvästi ollut tänään jonkinmoisia käynnistymisvaikeuksia, saapa nähdä onko ilta yhtä takkuinen :).

/

Huh miten kiireinen päivä tänään on ollut! Pariin otteeseen oli mielessä, että kunhan ilta vihdoin saapuu, niin olen sohvalla asennossa X. Katsoin kelloa puoli kymmeneltä, sitten puoliltapäivin ja yksi silmänräpäys tuosta, niin kello lähestyikin jo puoli kolmea! Oikeasti juoksin pari kertaa täällä kotona tänään, jotta sain tarpeeksi paljon tehtyä :D. Oli viestejä ja sähköposteja sekä blogin että MioSa. designin tiimoilta, tilauksia, uusien tuotteiden suunnittelua, tekoa ja valokuvaamista jne. Itse blogin äärelle en ehtinyt lainkaan, vaikka tarkoitus oli.

Nyt tulin kuitenkin pikaisesti huikkaamaan kuulumiset, että täällä ollaan, vaikka kiirettä pitääkin! Mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Rakastan kaikkia näitä puuhia, joita saan tehdä ja lisäenergiaa tuo lähestyvä joulu ♥. Tänään kuuntelin Michael Bublén joululauluja, sillä niistä vaan saa niin paljon ja hyvää energiaa. Tulee sellainen hirmuisen lämmin olo, jonka varmasti vain toinen jouluihminen ymmärtää. Laitoin samat biisit soimaan myöskin jauhelihakeittoa valmistaessani: mies oli naapuruston pikkupoikien kanssa ulkona, joten sain rauhassa joulumusafiilistellä, heh!

Mutta nyt kun ilta vihdoin saapuu, siirryn olohuoneen puolelle – en olekaan ollut siellä vielä tänään ollenkaan – ja sytyttelen sinnekin kynttilöitä. Lupasin pojalle, että tänään on kylpyilta, joten iltapalan jälkeen sinne siis! Huomenna vietämme M:n kanssa vapaapäivää, joten ei haittaa, vaikka tämä ilta hieman venähtäisikin… Liikaa ei kuitenkaan saa venähtää, sillä odotan sitä illan rauhallista omaa hetkeäni sohvannurkassa ja se on mukava viettää hereillä! Eilen nimittäin uni vei voiton jo kymmeneltä… Jospas tänään jaksaisi valvoa hieman pitempään. Mukavaa ja tunnelmallista syysiltaa teillekin! ♥