Lukijan toiveesta jonkinmoista kuvaa kotimme pääsisäänkäynnistä. Otin nämä kuvat viime joulukuussa, mutta koska mikään ei ole muuttunut ja sen sijaan, että olisin käynyt tuolla ulkona näin aamutuimaan hytisemässä, käytän näitä vanhoja kuvia. Vasemmalla näkyy keittiön ikkuna, jota valaisemassa pöytämallin tähti. Oikealla on miehen huoneen ikkuna (jep, se huone, josta täällä ollaan nähty vain vilauksia), sitä valaisee tänäkin vuonna tuo samainen tähti. Tuossakin huoneessa molemmat ikkunat on nurkassa; halusin tähden kuitenkin juuri tähän ikkunaan enkä tien puolelle, sillä tästä sitä on mukava ihastella, kun kotipihaan saapuu ja ovelle astelee.

Sain toisenkin kysymyksen: miltä näyttää, kun pääovestamme astuu ulos? Suoraan ovea vastapäätä on autokatos. Jos taas katsoo hieman viistosti vasempaan, näkee kotikadullemme, naapuritalon kyseisen tien toisella puolella sekä kauempana taustalla häämöttävää metsikköä.

Olisipa yhtä paljon lunta kuin viime vuonna tähän aikaan!

Olin eilen Vesa-Matti Loirin konsertissa, niin kiva kokemus taas! Ja mikä ääni, on siinä Suuri Taiteilija! Kun ilmoille kajahti Varpunen jouluaamuna, alettiin yhdessä jos toisessakin tuolissa kaivaa nenäliinaa taskusta. Itse en ollut ollut yhtä kaukaa viisas ja jouduinkin pärjäämään vesiputouksieni kanssa ilman. Silmiä sain räpytellä myös laulujen Maan korvessa sekä Heinillä härkien aikana, voi niisk. Etenkin tuon jälkimmäisen kohdalla mulla on ollut ihan pienestä asti suuri liikutus; jo pienenä hoin äitille kun hän kyseistä laulua lauloi, että äiti älä laula sitä, etten alkaisi itkemään. Laulu muistuttaa mua kolme vuotta nuoremmasta serkustani, josta tuli vain 16-vuotiaana enkeli lähes koko elämänsä kestäneen vaikean sairauden vuoksi.

Konsertissa mielessä oli väkisinkin tämän päivän rakenneultra ja se varmasti osaltaan herkisti entisestäänkin. Jännittää ihan valtavasti! Millaisia rakenneultrakokemuksia teiltä löytyy? Toivon yli kaiken, että vauvalla olisi kaikki hyvin ja olisihan se ihan kiva myöskin nähdä, polskiiko siellä Miina vai Manu :).