Vuoden vaihtuessa on mukava hetkeksi pysähtyä ja koota mennyttä vuotta mielessään. Aivan erityisen mieluista se on silloin, kun kirjoittaa blogia. Tykkään lukea näitä tämäntapaisia koosteita muiden blogeista, toivottavasti tekin. Kokosin tähän postaukseen merkittävimmät tapahtumat viime vuodelta, kuvituksena sekalaisia kuvia samaisen vuoden varrelta.
Olen tehnyt tällaiset vuosikatsaukset joka vuosi; viimeisimmän, jossa muistelin vuotta 2012, löytää Niin paljon mahtui taas vuoteen tähän… -postauksestani. Samaiseen postaukseen olen koonnut linkit myös vanhempiin vuosimuisteloihin, jos joku haluaa nekin käydä lukaisemassa.

Kun mietin kulunutta vuotta 2013, meinaa ihan hengästyttää. Mietiskelin vuoden vaihtuessa, millä sanalla vuotta kuvailisin eikä mieleeni tullut mitään muuta kuin tyhjentävä sanapari huh huh – sekä hyvässä että pahassa, mutta huomattavasti enemmän kuitenkin hyvässä. Vuosi piti sisällään suuria muutoksia sekä työelämässä, blogielämässä että henkilökohtaisessa elämässä. Rohkein päätökseni taisi olla pitkästä, vakituisesta työsuhteesta irtisanoutuminen, voi että miten se kannatti! Huomasin, että jotain on todella pielessä, kun aloin näkemään painajaisia ja nukkumaan levottomasti. Tuohon merkkiin havahduin ja tiesin, että nyt viimeistään on toimittava. En voi sanoin kuvailla, miten oikea päätös se oli ja miten koko elämä alkoi sen ansiosta näyttää ihan erilaiselta – en edes muistanut, että elämä voi olla tällaista! Tuo viimeinen lause taitaakin olla eniten käytetyin lauseeni kuluneena vuonna :).

Kuvakansiot1

Kun tuo päätös oli tehty ja vanhasta lopullisesti irtauduttu, oli aika blogimuutoksille ja sen myötä blogini siirtyi syyskuun alussa Indiedays-portaaliin. Portaalibloggaamisesta puhutaan paljon, jostain syystä usein ne huonot puolet tuodaan räikeimmin esiin. Omaan kokemusta portaalibloggaamisesta reilun 1,5 vuoden ajalta ja omalle kohdalleni tämä sopii siinä missä muutkin bloggausmuodot – päätän edelleen itse kaikki postausaiheeni ja postaustahtini, myös blogini ulkoasun olen saanut itse päättää (tähän vihdoin luvassa jonkinmoisia muutoksia tämän vuoden aikana!). Ainoa asia, mihin en itse vaikuta, on blogini mainospaikkojen myynti.

Kuvakansiot1

Samoihin aikoihin blogimuuton valmisteluiden kanssa tapahtui taustalla suuria. Saimme tietää pienestä ihmisestä, joka sisälläni oli alkanut kasvaa. En ikinä unohda sitä hetkeä, jolloin tein raskaustestin. Se oli maanantai-iltapäivä ja olin alkanut aavistella asiaa jo edellisestä torstai-illasta lähtien. Sitä niin tuntee oman kehonsa! No, vasta maanantai oli päivä, jolloin testi kannatti tehdä, joten odotin sinne asti. Mietin kuumeisesti, mistä apteekista testin ostaisin, jotta en törmäisi tuttuihin :D. Muistan aina sen sekunnin, kun huomasin sen toisen punaisen viivan ilmestyvän tikkuun koko ajan vahvempana ja vahvempana – jo ennen kuin olin ehtinyt laskea sen kädestäni vaikutusaikaa odottamaan! Koko ajan tuntui siltä, että asia tapahtui jollekin toiselle, mutta jostain syystä minäkin olin paikalla, heh. Silmiäni räpytellen tuijotin ja tuijotin, mutta kyllä se toinenkin viiva siinä oli ja pysyi. Täysin sama juttu seuraavana aamuna. Siinä se sitten oli, luotettava tulos kaksikin kertaa ja niin alkoi meidän oman pienen salaisuuden pitäminen.

Kuvakansiot1-001

Elokuun loppu ja koko syyskuu meni varoessa puheitani ja jännittäessä, milloin möläytän asian jollekin… Voi miten vaikeaa oli salata asia omilta vanhemmiltani, tuntui etten voinut katsoa heitä silmiin! Olin varma, että äiti näkisi asian pelkästään kasvojani katselemalla. Vaikeinta oli Mallorcalla, jossa sain jännittävän, monta tuntia kestävän vuoristoajelun päätteeksi raskaudesta johtuvan huimauskohtauksen ja kaaduin portaissa. Kaaduin suorilta jaloiltani jalkojeni päälle murtaen pohjeluuni ja venähdyttäen myös toisen jalkani. Kyllä teki mieli soittaa vanhemmilleni rakkaaseen koti-Suomeen ja itkeä mulla on jaloissa jotku vammat ja kaiken lisäksi odotan vauvaa… En kuitenkaan sitä tehnyt, sillä en halunnut huolestuttaa heitä enempää kuin oli pakko. Pohjeluun murtuma selvisi vasta Suomeen palattuamme, jolloin rohkaistuin röntgenkuviin usean lääkärin vakuutettua, että se on vauvalle turvallista lyijyliivisuojausten ansiosta. Mallorcalla olin niin shokissa, että en tajunnut edes pyytää ultraa vauvan voinnin tarkistamiseksi, joten sekin tehtiin vasta Suomessa. Vauvan voinnista huolestuinkin kunnolla vasta jälkikäteen, kun olimme olleet Suomessa jo jonkin aikaa ja kävinkin sitten muutamassa ylimääräisessä ultrassa tuon huoleni vuoksi. Huojennus oli aina suuri, kun näki pienen touhuavan innokkaasti kohdun turvassa. Serkkuni sanoja lainatakseni: vauva oli selvästi päättänyt pysyä matkassa mukana.

Kuvakansiot1

Kauan odotettu yhteinen aurinkolomamme muuttui täysin erilaiseksi, mitä olimme ajatelleet, mutta sellaistahan tämä elämä on: ennalta-arvaamatonta. Tietysti hieman harmitti, sillä olimme ajatelleet lomaa viimeiseksi kahdenkeskiseksi lomaksemme hetkeen (pariinkymmeneen vuoteen? :D)… Tokihan se sitä olikin, mutta aivan erilaisissa tunnelmissa. Onneksi huumori kantoi tuonkin ajan ja kipujen yli ja saimme lomasta todella hauskoja ja erilaisia lomamuistoja, joita muistelemme nauraen vielä pitkään!

Kuvakansiot1

Vauvauutisen salaaminen tuntui vaikealta myös tämän blogin kirjoittamisen kannalta. Täälläkin vaistomaisesti varoin sanojani… Ilmeisesti epäonnistuin jonkin verran, sillä aika moni oli uutiseni jo etukäteen aavistanut. Kerron sulle salaisuuden… -postaukseni on omasta mielestäni blogini vuoden 2013 postauksista se ikimuistoisin. Kävin itsekin sen nyt tämän lähes kolmen kuukauden jälkeen kommentteineen lukemassa ja kyyneleethän siitä seurasivat. Tuon postauksen jälkeen huokaisin kuitenkin helpotuksesta: nyt asia oli kerrottu julkisestikin eikä sitä tarvinut salata enää keneltäkään.

Kuvakansiot1-001

Tämän kilometrin pituisen postauksen loppuun haluan lausua kiitokset teille blogini lukijoille. Kiitos tähänastisesta seurastanne ja vierailuistanne blogissani! Ymmärrän ja tiedän, että aina ei jaksa tai huvita jättää merkkiä itsestään eikä täällä mitään kommentointivelvollisuutta olekaan, mutta silti ne teidän jättämät positiiviset sanaset ilahduttaa ja sykähdyttää aina ihan suunnattoman paljon! Ne inspiroivat ylläpitämään tätä blogia ja palaamaan tänne päivä toisensa jälkeen. Olipa kyseessä sitten pitkäaikainen, uskollinen lukija tai uudempi, vastikään blogini äärelle löytänyt lukija, on aina yhtä mahtava tunne kuulla teistä. Joten, kiitos että olet siellä!

 

 

Hyvää alkanutta vuotta! Missä merkeissä teidän vuotenne vaihtui?
Meillä vaihtui ihan niin rauhallisissa merkeissä kuin olin ajatellutkin. Iltapäiväisten päiväunien jälkeen aloimme valmistautumaan iltaan ja ensimmäisenä suuntasimmekin vanhempieni kanssa lasten ilotulitusta katsomaan :). Sieltä matka jatkui mökille miehen vanhempien ja miehen veljen perheen seuraan; mökillä saunottiin, syötiin ja herkuteltiin sekä ammuttiin raketteja. Koko ajan mun mielessä kuitenkin oli, miten kisuliinit pärjää kaksistaan kotona, koska painelivat ensimmäisten paukkujen raikuessa peräkanaa peput matalina sängyn alle <3. Niinpä mökiltä lähdimmekin hetkeksi kotiin. Olimme lähtiessämme kääntäneet kaikki mahdolliset sälekaihtimet kiinni, jättäneet valoja palamaan sekä laittaneet popin soimaan. Heti ovesta sisään tullessamme kissat tulivat makuuhuoneesta meitä vastaan, nauratti niiiin paljon koska radio pauhasi juuri sillä hetkellä Sini Sabotagen biisiä, jossa laulettiin mm. näin: sä oot tääl vaik sun pitäis olla nukkumas MIKS älä anna sen vaivata kun me halutaan bailata kun me halutaan bailata a-a-a-a-a-a älä anna sen vaivata kun me halutaan bailata!

Koska totesimme, että kissat pärjäävät omien pyjamapartyjensa kanssa niinkin hyvin, lähdimme heidät ruokittuamme vielä ystäväpariskunnan luo, josta suuntasimme vuodenvaihteen ilotulitusta katsomaan. Sen jälkeen kotiin ja uni tulikin aika pian :). Saapa nähdä, millaisissa merkeissä otetaan uutta vuotta vastaan vuoden päästä!

2013-01-01

Vuoden ensimmäinen päivä käynnistyi täällä pitkään nukkumisella (mistä tätä unta riittääkin, huh!) ja hitaasti heräämisellä. Heräsin kymmeneltä, jonka jälkeen siirryin ainoastaan olohuoneen sohvalle jatkamaan unia :D. On kyllä niin ihanan levännyt olo nyt! (Ainakin päikkäreihin asti :P.)
Kun sain silmäni kokonaan auki, karsimme enimpiä joulujuttuja kodista pois. Ikkunatähdet jäivät vielä, saavat ollakin paikoillaan loppiaiseen asti. Joulukuusi on karsittu koristeista, se pääsee iltasella autotallin välikatolle säilöön. Olen kyllä entistä tyytyväisempi päätökseeni ja haluuni aloittaa joulufiilistelyt ajoissa, koska muuten tämä joulukausi olisi niin auttamattoman lyhyt! Nyt kun joulun tunnelmasta on saanut nauttia tarpeeksi pitkään, on siitä myös valmis hyvillä mielin luopumaan.

Olen alkanut luonnostelemaan jonkinmoista koostetta viime vuoden merkittävimmistä tapahtumista, täksi päiväksi se ei kuitenkaan ehtinyt vielä valmistua. Nyt jotain välipalaa ja sen jälkeen jatkan jutun parissa! Sen verran jo tiedän, että pitkä siitä tulee… Kannattaa ehkä varata jotain evästä viereen, kun alatte sitä lukemaan :). Ihanaa pyhäpäivää kaikille! Tämä on oikein sellainen elokuvaa toisensa perään -päivä vai mitä!

 

 

On tämä erikoinen talvi! Lunta (tai räntää) sataa vain juhlapäivinä kuten jouluna ja nyt uudeksi vuodeksi… Eipä siinä mitään, ihan kiva näinkin!

Meidän vuosi tulee vaihtumaan rauhallisissa merkeissä. Ensimmäistä kertaa ikinä mietin, olenkohan edes hereillä kun vuosi vaihtuu ;). Jossain vaiheessa suuntaamme mökille, jossa sekä miehen vanhemmat että miehen veljen perhe ottavat uutta vuotta vastaan. Haluan kuitenkin olla myös kotona kissojen seurana, raukat pelkäävät pommeja eniten yksin ollessaan <3. Yksi ilotulitus on nähtävä; onneksi kaupunki järjestää perinteiseen tapaan lasten ilotulituksen alkuillasta, jotta ei tarvitse väkisin puolille öin sinnitellä… Itse emme mitään pommeja osta, isot tähtisadetikut ovat riittäviä.

081

Isot kiitokset teille jälleen neuvoistanne, tällä kertaa raskausajan närästysongelmaan, josta mainitsin postauksessani Joulun kaunein kimppu. Nyt täytyy vähän hurrata: hurraa! Nimittäin nukuin koko viime yön ilman mitään ikäviä tuntemuksia; en hetkeen muista samanmoista yötä. Yöllä kolmen aikaan piti kuitenkin herätä ja tutkiskella, että onko nyt ihan totta ettei mua tosiaan närästä :D.
Erona aiempiin öihin oli se, että olin syönyt illalla kulhollisen luonnonjogurttia. Maidosta ei ole juurikaan apua ollut, piimää en saata juoda enkä viiliäkään kovin mielelläni söisi. Mutta onneksi on herkullinen luonnonjogurtti! Ennen raskautta söin lähes päivittäin turkkilaista jogurttia (tunnetaan ehkä paremmin Partaäijänä…), mutta alkuraskaudessa jouduin hylkäämään sen: se alkoi maistua jotenkin kummalliselta. Jätin sen siis suosiolla pois miettien, että toivottavasti se maistuu taas viimeistään ensi kesänä. Todennäköisesti närästys vielä palaa, jolloin täytyy varmaan turvautua neuvolalääkärin suosittelemiin reseptilääkkeisiin, mutta sitä ennen iloitsen tästä luonnonmukaisemmasta menetelmästä! Luonnonjogurtti on nyt pysyvästi muuttanut jääkaappiimme.

091

Joulua en ole vielä riisunut kodista lainkaan, mutta huomenna tuntuu olevan sen aika. Uusi vuosi on aina mukava aloittaa ns. puhtaalta pöydältä; joulu, niin ihana kuin se olikin, kuuluu sitten jo menneeseen vuoteen. Muutaman tunnelmavalon jätän, valoa tämän pimeyden keskelle kuitenkin tarvitaan.

Mutta pitemmittä puheitta:

Mukavaa & turvallista vuodenvaihdetta sekä iloa & onnea vuoteen 2014 toivottaen,
Satu

064