Tässäpäs jatko-osa aamuiselle Eläinlääkärireissu Ouluun -postaukselleni. Eläinlääkäri soitti iltapäivällä, kuten eilen sovittiin, ja kertoi kissan verikokeiden tulokset. Niistä ei löytynyt mitään, mikä selittäisi kissan suolistovaivat. Ei löytynyt edelleenkään minkään elimen vajaatoimintaa eikä liikatoimintaa. Trombosyytit olivat ihan hyvällä tasolla; aiemmin arvot olivat selvästi viitearvojen alapuolella (jonka vuoksi ne nyt tarkistettiin), mutta se voi johtua siitä, että silloisen verikokeen taustalla ei ollut sitä kuuluisaa 12 tunnin paastoa… Haiman pikatesti oli ollut negatiivinen eli ei häikkää myöskään haiman toiminnassa. Eläinlääkäri sanoi, että 11-vuotiaaksi kissaksi todella hyvät veriarvot aina hemoglobiinista lähtien (oli ihan viitearvojen ylärajassa, mikä on harvinaista kissalle) – saan kuulemma olla erittäin tyytyväinen niihin.
Nyt sitten jatkamme kissan antibioottia sekä silmävoidetta ja toivomme hartaasti, että ne auttavat. Kyseessä on siis todennäköisesti jokin suolistobakteeri, joka on toisilla kissoilla lievempi kuin toisilla. Muistattekin ehkä, että myös nuorempi kisumme on rupsutellut marras-joulukuussa? Hän on myös aivastellut, mutta täysin satunnaisesti. Näin ollen kuulostaisi loogisimmalta, että kyseessä on jokin bakteeri-/virustauti, joka voi tarttua kissasta toiseen (?) ja on ohimenevää. Toiset vain oireilevat enemmän kuin toiset, samahan se on ihmisillä. Täällä on nyt paikallisen eläinlääkärin ohjeiden mukaan hankittuna kattimukselle lääkkeitä sekä munuaisten vajaatoimintaan (Fortekor) että kilpirauhasen liikatoimintaan (Felimazole), että jos jollakin on tarvetta niin lähtisi edullisesti… :D
Kyseisen oululaisen eläinlääkärin kanssa puhuminen rauhoittaa aina mieltäni, hänellä on taito saada huoli haihtumaan. Aika pian puhelun jälkeen huoli alkaa kuitenkin nostaa päätään, mutta nyt ei auta mennä kuin päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa, että lääkkeet tepsivät! Eläinlääkäri sanoi, että voin soittaa eläinlääkäriasemalle milloin vain, jos on kysyttävää ja viikon päästä hän odottaakin soittoani kissan vointia koskien. Ihanan perusteellista ja välittävää hoitoa, vaikka potilaita on pilvin pimein, arvostan!
En kuitenkaan vielä uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa, joten pienin askelin kissaa hoivaten eteenpäin! Rakkautta & hellyyttä, hellimistä & lellimistä meidän kaksikolta ei ainakaan puutu. Mies on ihan yhtä lailla kissojen pauloissa kuin minäkin ;). Muistan, kuinka suhteemme alkuaikoina mua nolotti, jos satuin puhumaan kissalle miehen kuullen, hahah! Täytyi aina pikaisesti paikata tilanne jotenkin, ettei hän olisi huomannut… No voin kertoa, ihan näin meidän kesken, etten ole ainoa, joka meidän perheessä näille kissoille nykyään puhelee :).
Tuntui muuten erityisen mukavalta, kun eläinlääkäri sanoi, että oli kiva nähdä kissa ja että hän oli mun sähköpostien ja kissan oireiden perusteella odottanut huomattavasti heikompaa tapausta, mutta kissahan oli oikeinkin virkeä pakkaus! (Paniikkipakkaus, itse sanoisin :D.) Mun oma murmelssoni, josta en aio luopua vielä vuosikausiin <3 x 11. Nyt muumilimu kainaloon ja saunaan – illanjatkoja!
