Tähän vuodenaikaan kuuluvat mm. upeat iltapäivän auringonlaskut, joita olen saanut jo useampaan otteeseen ihastella olohuoneen ikkunoiden lämpimämmältä puolelta. Tänään taas -16, hui!, mutta niinhän talvella kuuluukin.

001

En kuitenkaan tullut näistä auringonlaskuista kertoilemaan, vaan tuosta lukijatyytyväisyyskyselystä, joka on saattanutkin jo näytöllenne pienenä pop-up -kuvakkeena ilmestyä, kun blogiini olette saapuneet? Kyselyssä kartoitetaan siis lukijoiden tyytyväisyyttä ja sen avulla saadaan tärkeää tietoa paitsi Indiedaysin sisällön kehittämistä varten, mutta myös minä tulen saamaan teidän vastauksistanne koosteen oman blogini osalta! Sitä odotankin jo innolla ja toivoisin, että viitsisitte käyttää sen pari-kolme minuuttia vastaamiseen. Kysely pyörii blogissani noin viikon verran, mutta se ei välttämättä näy jokaisella näyttökerralla, vaan tulee esiin tietyllä rytmityksellä. Yhdelle ip-osoitteelle se näkyy kuitenkin vain kerran, joten älä missaa tilaisuuttasi! Voit vastata täysin anonyymisti; yhteystiedotkin voi kyllä lopussa jättää jos haluaa arvontaan osallistua, mutta pakollista se ei ole (vastaukset käsitellään kuitenkin anonyymisti tästä huolimatta). Osallistuin itsekin tuohon kyselyyn erään lukemani blogin osalta ja kysymykset olivat mielenkiintoisia ihan senkin vuoksi, että voi tutkailla sitä omaakin blogikäyttäytymistään: miksi luen blogeja, mitä asioita pidän blogeissa mielenkiintoisimpina, miten blogit vaikuttavat minuun jne. Indiedaysin toimitus on tehnyt tiivistelmän lukijatutkimuksen yksityiskohdista, voit halutessasi käydä lukaisemassa sen täältä.

003-crop

Täällä on nyt hieman normaalia kiireisempi viikko meneillään ja tehtävälista hipoo pilviä, mutta viikonloppuna on aikaa hengähtää! Silloin on enemmän aikaa blogillekin; juttua luvassa toiveidenne mukaan mm. siitä uudesta huopakorista ja toteutetaanpas eräs todella pitkäaikainen lukijatoivekin, joten pysyhän kanavalla! :) Odotellessasi voit vaikka vastata mainitsemaani lukijatyytyväisyyskyselyyn, kiitos!

 

 

Rentoa sunnuntaita täältä meiltä! Ajattelin näin alkuvuoden kunniaksi koota yhteen jonkinmoisia blogiajatuksia… Nelisen viikkoa sitten alkoi vuosi, jota odotan erittäin jännittyneenä ja innostuneena, mutta sekaan mahtuu myös monenlaisia muita tunteita. Näin vuoden alussa on monista blogeista saanut lukea muutoksista ja mahdollisista uudistuksista blogin sisällön tai toteutustavan suhteen. Itse en osaa sanoa, millaiseksi blogini tästä muuttuu vai muuttuuko miksikään, sillä vuosi tulee muutenkin olemaan niin suuresti aiemmista poikkeava. Aihepiiri tulee toki muuttumaan ja on jo jonkin verran muuttunutkin; tuttujen aiheiden joukkoon liittyi lokakuussa tunniste raskaus ja mitä todennäköisimmin keväällä joukkoon tulee liittymään myös tunniste vauva.

Raskausuutisen täällä jaettuani ja pari raskausaiheista postausta tehtyäni sain kritiikkiä. Tuleeko tämä muuttumaan vauva-/mammablogiksi ja voisinko perustaa vauvajutuille oman blogin ja jatkaa sisustusblogina jne. Kaikkiin noihin lyhyt vastaus on mahdollisesti joidenkin harmiksi ei. All you need is White on ollut puhtaasti sisustusblogi aivan blogin alkumetreillä; aika pian joukkoon alkoi tupsahdella muitakin aiheita. Kuvailisinkin blogiani enemmänkin lifestyleblogiksi ja ehkä se tulee entisestään vauvan myötä korostumaan. Aikani ei riittäisi kahden blogin ylläpitämiseen, joten eiköhän me kaikki tälle yhdelle saitille mahduta :). Tykkään kirjoitella blogia fiiliksen mukaan ja fiilis vaikuttaa kovasti myös kunkin postauksen aiheeseen. Saan silloin tällöin kommenttia, että blogini aihepiiri on kivan laaja, mutta silti rajattu. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muidenkin yleisiä mielipiteitä blogini aihepiiriä kohtaan – kaipaatko mahdollisesti jotain lisää ja mitkä aiheet ovat mielestäsi niillä kärkisijoilla? 

banneri

Muistelen hymyissä suin miten blogini alkuaikoina (ensimmäisinä kuukausina) tuli aika säännöllisesti nurinaa kissajutuista. Kun on allergiaa eikä tuollaiset ärsyttävät laiskimukset muutenkaan kiinnosta jne. Silti, täällä ne kattimatit vain edelleen olla möllöttävät ja laiskottelevat. Uskaltaisin myös väittää, että ovatpa vuosien mittaan keränneet itselleen melkoisen vankan fanijoukonkin!
En ole kissoihin liittyen saanut enää vuosiin negatiivista palautetta, vaan heihin liittyen tulee ihan päinvastaista kommenttia; myös heidän kuulumisiaan kysellään säännöllisesti. Itsehän kirjoittaisin heistä vaikka joka päivä, mutta tiedän ettei kissajutut ihan kaikkien mieleen ole, joten kyllä täällä aiheviidakossa joskus luovia saa :). Pyrin yleensäkin siihen, ettei peräkkäisinä päivinä olisi kovin samankaltaisia aiheita, vaan mielelläni vaihtelen niitä sekä oman että teidän lukijoiden mielenkiinnon vuoksi. Kuitenkin joskus elämäntilanteet vaikuttavat aihevalintoihin (viimeisimpänä vanhemman kisumme sairastuminen), jolloin tietystä aiheesta tulee kirjoitettua useammin. Kun on tuollaisessa tilanteessa sydän koko ajan huolesta sykkyrällä, tuntuu aika kurjalta ja itsekeskeiseltäkin palaute tyyliin ”en jaksa lukea enää näitä kissapäivityksiä…”. En tiedä muista, mutta omalla kohdallani voin todeta, että tämän blogin kirjoittaminen eroaa täysin lehtityöstä, jota voi tehdä aika mekaanisestikin, samoin kuin monia muitakin töitä jos tarve vaatii. Tässä blogihommassa on kuitenkin sydän ja tunteet sen verran vahvasti mukana, että tuntuisi vaikealta kirjoitella kevyesti niitä näitä ja höpötellä sisustusjuttuja, kun ajatukset ja ennen kaikkea se sydän on jossain ihan muualla.

Kuvakansiot1

Mistä syystä sinä luet blogeja? Blogeista varmasti haetaan inspiraatiota ja niiden parissa rentoudutaan, vietetään sitä omaa aikaa, mutta mitä muuta? Oma mielipiteeni on se, että blogit erottaa esim. lehdistä niiden henkilökohtaisuus ja se ihminen blogin takana – pääsee kurkistamaan jonkun oikeaan kotiin ja elämäänkin jonkin verran. Jonkun sellaisen, joka on blogin kautta alkanut tuntua aivan kuin vanhalta tutulta. On kiva käydä kurkkimassa kuulumisia, mitä hänelle tänään kuuluu jne. Tuossa mielestäni juuri se punainen lanka: aiheet blogiin kumpuavat bloggaajan omasta elämästä ja sen tapahtumista, muuten blogi jäisi mielestäni melko hengettömäksi ja persoonattomaksi. Se omaelämälähtöisyys tuo blogiin juurikin sen henkilökohtaisen tunteen ja myöskin erottaa blogit toisistaan. Yritän tällä sanoa mm. sitä, että mielestäni olisi kerrassaan omituista, jos en kirjoittaisi täällä esim. vauvastamme vaan sulkisin niin suuren osa-alueen elämästäni kokonaan blogini ulkopuolelle. Sillä faktahan on se, että blogi elää minun mukanani eikä toisinpäin ja siinä missä elämä, myös blogin lukijakunta on muuttuvaista. Blogini sivupalkin Kuukauden keskustelluimmat -palkkia on myös mielenkiintoista seurata: top kymppiin mahtuvat ja eniten keskustelua aiheuttavat juurikin nuo kissa- ja vauva-aiheiset jutut :).

Kollaasit

Se millä tavoin vauva tulee täällä näkymään, jää nähtäväksi. Aika luonnollista on kuitenkin se, että mitä lähempänä h-hetki on, sitä enemmän vauva-aihe blogissani korostuu; näin ehkä myös hänen syntymänsä jälkeen. Elämäntilanne on täysin uusi, joten silloin ei välttämättä paljon sohvatyynyille mielessä sijaa jää. Pyrin kuitenkin siihen, että kun elämä uutena perheenä alkaa tasaantua ja rutinoitua, alkaa blogissakin näkyä eri aihepiirit tasapainoisemmin. Luulen, että blogi tulee silloinkin olemaan tärkeä kanava sille omalle ajalleni ja omille jutuilleni, ei pelkästään äitiaiheisille jutuille.

Olen saanut viestejä myös siitä, että toivottavasti ehtisin päivittää blogiani yhtä tiuhaan tahtiin vauvan synnyttyä. Toki toivon sitä itsekin, sillä blogini kaikkinensa on mulle tärkeä, mutta luonnollisesti perhe menee aina etusijalle. En osaa ennustaa, millaista elämä vauvan kanssa tulee olemaan, koska en ole sitä ennen kokenut, joten en voi antaa mitään lupauksia päivitystahdin suhteen. Mahdollisesti alkuaikoina uuteen elämäntilanteeseen ja toisiimme totutellessa päivitystahti voi olla nykyistä harvempaa, mutta tämäkin jää nähtäväksi.

012

On ollut aivan mahtavaa jakaa täällä teidän kanssanne monenlaisia asioita ja toivon, että voimme jatkaa samalla tyylillä jatkossakin. Oli asia sitten sisustamiseen, kissoihin, vauvoihin, arkipäiväisiin juttuihin tai matkustamiseen liittyvä – saan näistä hetkistä paljon iloa elämääni. Tuokin tuki, jota blogini välityksellä kissamme sairastuttua annoitte – arvostan sitä ihan liikuttumiseen asti. Monista lukijoista on tullut ahkeran kommentoinnin ansiosta aivan kuin vanhoja tuttuja, joiden viestit ilahduttavat suunnattomasti. Usein tulee ajateltua, että mitähän teille kuuluu… Joskus yhtäkkiä tulee mieleen, että lukija X:stä ei ole kuulunut hetkeen; mitähän hänelle kuuluu..? Sitten kun hän jonain päivänä jättää kommentin, ilahtuu sitä ihan valtavasti ja tekee mieli hihkaista ”just tällä viikolla mietin sua!” ja olenpa varmasti joskus hihkaissutkin. Samoin mietin usein teitä, jotka olette kertoneet olevanne myös raskaana ja erityisesti teitä, joiden laskettu aika osuu lähelle omaani. On niin mukavaa olla samassa tilanteessa teidän kanssanne! Iloitsen valtavasti myös siitä, miten uudet lukijat ovat löytäneet blogini äärelle, mutta myös siitä kun huomaan, ettei jokin pitempiaikainen lukija ole jättänyt blogini seuraamista, vaikka elämäntilanteet eivät samankaltaiset enää olekaan.
Johonkin tämä pitkä tekstini täytyy päättää ja se on hyvä tehdä tähän: olen sanonut tämän ennenkin, mutta arvostan sitä edelleen päivittäin ja suuresti: mun blogilla on mieletön lukijakunta, te olette mielettömiä!

 

 

Nyt näitä kissojen kuulumisia, joita ehditte jo kyselläkin! Täällä ei hirmuisesti näinä talvisina pakkaspäivinä tapahdu: lepoa, murkinointia, ikkunasta ulos tuijottelua, lepoa, ulkoilua, murkinointia ja sitä rataa… Molemmilla, etenkin nuoremmalla kisulla, on näin talvisin tapana patsastella olohuoneen ikkunassa heti aamuruuan päätteeksi. Se on siis päivän ensimmäinen tuijotussessio, niitähän on useampia! Siinä alkaa usein sitten unettaa oikein kunnolla, jonka jälkeen onkin mukava puoliunessa kömpiä johonkin kivaan paikkaan koisimaan.

032

Joskus käy kyllä niinkin, että siinä hieman piristyy ja huomaakin tahtovansa ulos!

036

Kuten eilen kirjoitin, lenkit ovat näillä pakkasilla lyhyitä. Tarpeet lähimetsikköön ja vipinää kinttuihin!

045

Vanhemman kisun taidonnäyte siitä, kuinka sukkelaan kaikki tapahtuu (siinä ei kuvaajakaan perässä pysy, kun ollaan jo valmiita!):

048

Joskus vanhempi kissa jää hieman pitemmäksi aikaa metsikköä nuuskimaan, joten siinä odotellessa on käytävä päästämässä toinen jo sisälle lämpimään. Keittiön ikkunasta sitten katsotaan tarkkana kuin porkkana maija myöhäisiä:

052

Ulkoilun jälkeen pientä lämmittelyä, sen jälkeen vatsantäytettä ja sitten (taas) sitä tuijottelua:

063

Nuoremman kisun mielestä mahtuisivat kyllä samaankin ikkunaan, mutta vanhempi kissa on jo vuosia sitten tehnyt selväksi, ettei ole mikään suuri kissojen ystävä :D. Mielellään siis pientä etäisyyttä, vain ihmiset päästetään lähelle.

066

Onneksi löytyy omatkin ikkunat! Mies tuumasikin yhtenä päivänä, että senhän takia noita ikkunoita noin monta tuossa onkin. Hmm… Vaikka hänellä insinöörinä onkin huomattavasti parempi matikkapää kuin mulla, niin pikaisesti laskin, että 4 ikkunaa, 2 kissaa; 2 kissaa puuttuu?

072

Kissapotilaamme kuulumisia: antibiootit hän on ottanut aamuisin hienosti, niin reipas. Soitin maanantaina, kuten olimme sopineet, Oulun Lemmikkiin ja eläinlääkäri kehotti jatkamaan antibioottikuuria vielä toisenkin viikon. Juuri kun olin mielessäni ehtinyt iloita, että lääkkeen tyrkyttämisen viikko oli ohi, niin pätkähtikin perään vielä toinen :). Samaan aikaan antibiootin kanssa kissa saa maitohappobakteerijauhetta.

Lämmitti niin mieltä tuo Lemmikin palvelu: ajanvarauksessa tunnistivat meidät heti kissan nimestä <3. Pyysivät soittamaan jälleen ensi maanantaina, jolloin on taas pienen tilannekatsauksen paikka.

Nyt kun antibioottikuuria (kissa sai eläinlääkärin vastaanotolla myös piikillä pitkävaikutteisia antibiootteja, muistaakseni 2-3 piikkiä) on takana 1,5 viikkoa, on oireet hävinneet lähes kokonaan. En voi uskoa tätä ja olenkin ollut täällä aivan onneni kukkuloilla! Vielä en uskalla hirmuisesti asiaa kuitenkaan tuulettaa, sillä tämä on ollut niin pitkä prosessi jatkuvine takapakkeineen… Mutta tällaista olen laittanut merkille:
kissa ei enää näytä siltä, että silmät pullistuvat päästä kun joku lähestyy keittiötä ja muutenkin ruokahalu on normalisoitunut. Ei hotki ruokaansa eikä syödessä kuulu enää ihmeellisiä röhkimis-/pärskimisääniä, hän ei myöskään enää yritä kaverin murkinakipolle, vaan oma annos riittää hyvin. Eilen tapahtui myös sellainen juttu, jota ei olla kuukausiin nähty: sain olla keittiössä ihan yksinäni ilman lattiatason kissaorkesteria!
Ilmavaivoja ei ole enää juuri nimeksikään, aivastelukin ihan satunnaista. Maha silti vielä jonkin verran lorisee, jonka vuoksi eläinlääkäri määräsi tuon toisen antibioottiviikon. Hän ei kummastellut mahan lorinan jatkumista, sillä alkutilanne oli kuulemma ollut niin paha. Öistä läähätystä ei ole enää ollut lainkaan eikä hengityskään tihene mitenkään kovin merkittävästi iltaa kohti, se on kuitenkin aavistuksen nopeampaa öisin kuin päivisin. Siinä missä vielä jokin aika sitten vetäydyttiin iltakymmenen aikaan kodinhoitohuoneeseen yksin nukkumaan, niin nyt siihen aikaan raavitaan kynsillä kiipeilytelinettä peppu iloisesti heiluen :). Yritettiinpä toissailtana siihen aikaan jopa uloskin!

074

Vilkkuluomet ovat edelleen esillä, mutta nyt kissan ollessa täysin hereillä niitä ei enää niin selvästi näy. Aiemmin peittivät puolet silmistä! Tuntuisivat siis olevan vetäytymään päin? Näyttäisi myöskin siltä, että mun murmelille niin ominainen silmien tuike on palannut, olemuksessa on ihan erilaista virkeyttä ja leikkisyyttä eikä hän halua koko aikaa vain nukkua <3. Tässä tätä kirjoittaessani kierteli sohvatyynyjen päällä ja hyökkäsi yhteen sohvatyynyrakoon – ei ole moista hetkeen nähty!

Voisihan tässä toki ilmoille pari voimasanaa päräyttää, nimittäin jos alkaisi vatvomaan sitä, kuinka kissa olisi voitu hoitaa kuntoon noin sadalla eurollakin lähes tonnin sijaan, mutta mitäs se hyödyttäisi… Valitettavasti kissaa ei täällä tutkittu tarpeeksi huolellisesti eikä kiinnitetty huomiota siihen suolistoon, vaikka nimenomaan niitä oireita yritin painottaa. Mutta, ainoana tavoitteenamme oli saada kissa terveeksi ja nyt olemme lähempänä sitä kuin koskaan. Tulipahan nyt samalla otettua kolmen eläinlääkärin luona verinäytteitä ja tutkittua perusteellisesti, ettei minkään elimen liika- tai vajaatoimintaa ainakaan toistaiseksi ole havaittavissa. Monia tuhansia kilometrejä elämässään reissannut kissa teki tässä samalla myös elämänsä pohjoisimman reissun: Ouluun :).

Aika hyvin siis täällä voidaan nyt ja yläilmoihin huikkaan hartaan toiveen, ettei tässä enää takapakkia tulisi! Ihanaa torstaipäivää!