Nyt näitä kissojen kuulumisia, joita ehditte jo kyselläkin! Täällä ei hirmuisesti näinä talvisina pakkaspäivinä tapahdu: lepoa, murkinointia, ikkunasta ulos tuijottelua, lepoa, ulkoilua, murkinointia ja sitä rataa… Molemmilla, etenkin nuoremmalla kisulla, on näin talvisin tapana patsastella olohuoneen ikkunassa heti aamuruuan päätteeksi. Se on siis päivän ensimmäinen tuijotussessio, niitähän on useampia! Siinä alkaa usein sitten unettaa oikein kunnolla, jonka jälkeen onkin mukava puoliunessa kömpiä johonkin kivaan paikkaan koisimaan.
Joskus käy kyllä niinkin, että siinä hieman piristyy ja huomaakin tahtovansa ulos!
Kuten eilen kirjoitin, lenkit ovat näillä pakkasilla lyhyitä. Tarpeet lähimetsikköön ja vipinää kinttuihin!
Vanhemman kisun taidonnäyte siitä, kuinka sukkelaan kaikki tapahtuu (siinä ei kuvaajakaan perässä pysy, kun ollaan jo valmiita!):
Joskus vanhempi kissa jää hieman pitemmäksi aikaa metsikköä nuuskimaan, joten siinä odotellessa on käytävä päästämässä toinen jo sisälle lämpimään. Keittiön ikkunasta sitten katsotaan tarkkana kuin porkkana maija myöhäisiä:
Ulkoilun jälkeen pientä lämmittelyä, sen jälkeen vatsantäytettä ja sitten (taas) sitä tuijottelua:
Nuoremman kisun mielestä mahtuisivat kyllä samaankin ikkunaan, mutta vanhempi kissa on jo vuosia sitten tehnyt selväksi, ettei ole mikään suuri kissojen ystävä :D. Mielellään siis pientä etäisyyttä, vain ihmiset päästetään lähelle.
Onneksi löytyy omatkin ikkunat! Mies tuumasikin yhtenä päivänä, että senhän takia noita ikkunoita noin monta tuossa onkin. Hmm… Vaikka hänellä insinöörinä onkin huomattavasti parempi matikkapää kuin mulla, niin pikaisesti laskin, että 4 ikkunaa, 2 kissaa; 2 kissaa puuttuu?
Kissapotilaamme kuulumisia: antibiootit hän on ottanut aamuisin hienosti, niin reipas. Soitin maanantaina, kuten olimme sopineet, Oulun Lemmikkiin ja eläinlääkäri kehotti jatkamaan antibioottikuuria vielä toisenkin viikon. Juuri kun olin mielessäni ehtinyt iloita, että lääkkeen tyrkyttämisen viikko oli ohi, niin pätkähtikin perään vielä toinen :). Samaan aikaan antibiootin kanssa kissa saa maitohappobakteerijauhetta.
Lämmitti niin mieltä tuo Lemmikin palvelu: ajanvarauksessa tunnistivat meidät heti kissan nimestä <3. Pyysivät soittamaan jälleen ensi maanantaina, jolloin on taas pienen tilannekatsauksen paikka.
Nyt kun antibioottikuuria (kissa sai eläinlääkärin vastaanotolla myös piikillä pitkävaikutteisia antibiootteja, muistaakseni 2-3 piikkiä) on takana 1,5 viikkoa, on oireet hävinneet lähes kokonaan. En voi uskoa tätä ja olenkin ollut täällä aivan onneni kukkuloilla! Vielä en uskalla hirmuisesti asiaa kuitenkaan tuulettaa, sillä tämä on ollut niin pitkä prosessi jatkuvine takapakkeineen… Mutta tällaista olen laittanut merkille:
kissa ei enää näytä siltä, että silmät pullistuvat päästä kun joku lähestyy keittiötä ja muutenkin ruokahalu on normalisoitunut. Ei hotki ruokaansa eikä syödessä kuulu enää ihmeellisiä röhkimis-/pärskimisääniä, hän ei myöskään enää yritä kaverin murkinakipolle, vaan oma annos riittää hyvin. Eilen tapahtui myös sellainen juttu, jota ei olla kuukausiin nähty: sain olla keittiössä ihan yksinäni ilman lattiatason kissaorkesteria!
Ilmavaivoja ei ole enää juuri nimeksikään, aivastelukin ihan satunnaista. Maha silti vielä jonkin verran lorisee, jonka vuoksi eläinlääkäri määräsi tuon toisen antibioottiviikon. Hän ei kummastellut mahan lorinan jatkumista, sillä alkutilanne oli kuulemma ollut niin paha. Öistä läähätystä ei ole enää ollut lainkaan eikä hengityskään tihene mitenkään kovin merkittävästi iltaa kohti, se on kuitenkin aavistuksen nopeampaa öisin kuin päivisin. Siinä missä vielä jokin aika sitten vetäydyttiin iltakymmenen aikaan kodinhoitohuoneeseen yksin nukkumaan, niin nyt siihen aikaan raavitaan kynsillä kiipeilytelinettä peppu iloisesti heiluen :). Yritettiinpä toissailtana siihen aikaan jopa uloskin!
Vilkkuluomet ovat edelleen esillä, mutta nyt kissan ollessa täysin hereillä niitä ei enää niin selvästi näy. Aiemmin peittivät puolet silmistä! Tuntuisivat siis olevan vetäytymään päin? Näyttäisi myöskin siltä, että mun murmelille niin ominainen silmien tuike on palannut, olemuksessa on ihan erilaista virkeyttä ja leikkisyyttä eikä hän halua koko aikaa vain nukkua <3. Tässä tätä kirjoittaessani kierteli sohvatyynyjen päällä ja hyökkäsi yhteen sohvatyynyrakoon – ei ole moista hetkeen nähty!
Voisihan tässä toki ilmoille pari voimasanaa päräyttää, nimittäin jos alkaisi vatvomaan sitä, kuinka kissa olisi voitu hoitaa kuntoon noin sadalla eurollakin lähes tonnin sijaan, mutta mitäs se hyödyttäisi… Valitettavasti kissaa ei täällä tutkittu tarpeeksi huolellisesti eikä kiinnitetty huomiota siihen suolistoon, vaikka nimenomaan niitä oireita yritin painottaa. Mutta, ainoana tavoitteenamme oli saada kissa terveeksi ja nyt olemme lähempänä sitä kuin koskaan. Tulipahan nyt samalla otettua kolmen eläinlääkärin luona verinäytteitä ja tutkittua perusteellisesti, ettei minkään elimen liika- tai vajaatoimintaa ainakaan toistaiseksi ole havaittavissa. Monia tuhansia kilometrejä elämässään reissannut kissa teki tässä samalla myös elämänsä pohjoisimman reissun: Ouluun :).
Aika hyvin siis täällä voidaan nyt ja yläilmoihin huikkaan hartaan toiveen, ettei tässä enää takapakkia tulisi! Ihanaa torstaipäivää!