Mies sai tässä yhtenä viikonloppuna valokuvaajan pestin eikä pesti ollutkaan ihan sieltä helpoimmasta päästä; nimittäin kuvata minua ja kissoja. Kuten ehkä tiedättekin, kissojen kuvaaminen on aika haasteellista. Se on toisaalta myös melko yksinkertaista: joko heitä huvittaa tai sitten heitä ei huvita. Tiesin jo etukäteen, että nuoremman kissamme kuvaaminen kanssani on haastavaa, hänellä täytyisi olla juuri se oikea mielentila puuhaan tai muuten käy näin:
Kaikista yhteiskuvistamme tuli melko vauhdikkaita :). Sylissä tuo tapaus viihtyy vain silloin, kun itse haluaa. On sen verran voimapussi, että pakkosylittäminen ei onnistu, ei millään, kuten kuvasta näkyy… Kissa on tosin sen verran linssilude, että ehkä haluaakin olla valokeilassa ihan vain yksinään..?
Meidän vanhempi kissaneiti on taas valokuvissa sellainen yhden ilmeen kissa. Luulen sen johtuvan ainakin osittain siitä, että en kuvannut häntä niin useasti pentuna, ei siis heti tottunut kameraan, kuten nuorempi kissamme. Vaikka hänellä olisi kuinka ihana ilme muuten, niin kun ottaa kameran esille, hän tekee Chandlerit. Tuohon tuli kuitenkin muutos, kun olimme kuvissa yhdessä, hän minun sylissäni. Kehräsi koko ajan ja nautiskeli, sylikissa kun on.
Tästä yhdestä kuvasta tulikin heti mun lemppari ja halusin jakaa sen myös täällä. Tuo pieni rakas karkurikisulaiseni, niin paljon ollaan yhdessä yli 11 vuoden aikana nähty ja koettu <3. Tuo kuvamuisto on saatava kehyksiin asti.
Olettekos huomanneet, että Indiedaysissa on startannut hauska Ystäväkirja, jossa pääsee tutustumaan meihin bloggaajiin hieman paremmin? Jokainen bloggaaja esittäytyy vuorollaan ja vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin. Minun Ystäväkirja-vastaukseni voit käydä lukaisemassa täältä.
