/

 

Perjantaista aamupäivää! Onneksi paistaa aurinko, se ehkä jollain tapaa vielä pelastaa tämän päivän tai kyllähän se pelastaa, kun vain päättää niin :). Tätä päivää kun olin odottanut lähes kuukauden, on nyt harmitus aika suuri: tänään olisi ollut äitipoliaika synnytystapa-arvioineen. Olisin myöskin saanut tietää, missä asennossa tuo vauveli tuolla polskii (onko kääntynyt perätilaan?) sekä käynnistetäänkö synnytys etuajassa ja milloin. Aika isoja asioita siis! Nooh, tällä mun tuurilla aika peruuntui lääkärin sairastumisen vuoksi ja siirtyi reippaasti ensi viikkoon. Melkoisen myöhäiseksi menee synnytystapa-arvio, mitä jos synnytys alkaa ennen sitä… Ei oikein tee hyvää tälle mun synnytyspelolleni! Tilanne vaatii kyllä jotain hyvää ruokaa ja laittoman kokoisen karkkipussin FilmTownista, piste. Mitä ihmettä Kokkolan Makuunillekin on tapahtunut? Mihin asti nykyään pitää matkustaa, jotta saa Makuuni-karkkeja (murrr…)?

Psst. Aika mellevä ilme eka kerroksen asukkaalla..?

041

Sitten kissakuulumisia. Teimme eilen eläinlääkärireissun Ouluun tuon maailman reippaimman kisun kanssa <3. Olipa muuten kokemus istua 400 km autossa näillä raskausviikoilla, puuh… Kun saavuimme vastaanotolle, tiskin takaa kuului: minkälainen siellä on vointi ja mietin hetken ihan hiljaa, tarkoittaako hän minua vai kissaa :D. Vastasin kuitenkin sitten kissaa koskien…
Eläinlääkäri totesi turkista onpa kauhian näkönen ja mikroskoopilla näytteitä tutkittuaan ja vakavimmat vaihtoehdot poissuljettuaan päätyi diagnoosina allergiaan. Aiheuttajaa ei tiedä, eläin voi kuulemma yhtäkkiä allergisoitua ihan normipöperöillekin. Kisu sai parilla piikillä lääkkeitä ja seurailemme tilannetta. Soitan eläinlääkärille alkuviikosta ja raportoin, katsomme sitten jatkoa. Kissan turkki kutisee kovasti ja on muuttunut kuivaksi, mutta tähän kuivuuteen on kuulemma hyvänä apuna teidänkin suosittelemanne lohiöljy (sisältää omega-3-rasvahappoja), jota olenkin kissalle jo viikon syöttänyt. Tykkää öljystä ja ottaa puolikkaan teelusikallisen aina halukkaasti ennen päiväruokaa :).

Tässä torkkunurkkaus meidän kissojen makuun: mitä kauempana lampaantalja, sen parempi. Nuorempi ei välitä myöskään torkkupeitoista, siksi sellainen löytyykin lattialta:

055

Eläinlääkäri oli myöskin sitä mieltä, että kissan turkkioireet voivat johtua loppuraskaudestani, koska tämä kyseinen kissa on kuulemma todella herkkä ja varmasti aistii sekä haistaa raskauden. Mun pieni <3. Jännitti eläinlääkärissä taas sen verran, että pääsi jännäkakkakin. Kissa myös normaalia enemmän seuraa mua katseellaan (miestä lähinnä vain jos lähestyy keittiötä) ja tulee aivan koko ajan syliin tai kylkeni päälle makoilemaan. Siis aivan koko ajan – eilen illallakin neljä kertaa eikä ollut miehen sylissä lainkaan, vaikka normaalisti viettää siellä enemmän aikaa. Muuten kissa on pirteä oma itsensä ja ruokakin maistuu, mutta voi kunpa saisin häneltä tuota stressiä poistettua…

Nuorempi kissamme ei edelleenkään ole moksiskaan tilanteesta; karva on pehmeämpää kuin koskaan eikä turkki ole ehkä ikinä ollut yhtä paksu! Hän on muutenkin tyyppinä ihan erilainen. Sellainen, joka elää periaatteella sinä asut talossani vain ruokkiaksesi minua säännöllisesti sekä jakaaksesi haleja ja pusuja aamuisin klo 6-8, muina aikoina satunnaisesti tarpeeni mukaan. Kun taas tämä toinen sitten, kissa, johon mulla on ollut aina ihan erityinen yhteys, jo yli 11 vuoden ajan. Saanko esitellä;

Mentalisti Tigru Karva:

038

Ennustan karvoillani. Karvatilanteeni kertoo, milloin H-hetki lähestyy.

Jäämme jännityksellä odottamaan – jännittävää viikonloppua teillekin! :)

 

/

 

Ja sen myötä hyvästi lippulappuset, joiden tekstin mukaan pakettini on viety postiin (koska se ei mahtunut postilaatikkoomme)! No tästä eteenpäin mahtuu, kaikenmoiset maksikirjeet ja pulleat paketit sun muut, kiitos Stalan uutukaispostilaatikon, jonka otin ilomielin blogiyhteistyön kautta arvioitavaksi vastaan.

Kyseessä on Tapio Anttilan Stalalle suunnittelema postilaatikko, jolle on myönnetty Design from Finland -merkki. Se on valmistettu Ruukin peltikattoihin kehitetystä Pural-pinnoitetusta teräslevystä, joka on hyvin pitkäikäinen, kestävä ja huoltovapaa materiaali.

017

Entinen postilaatikkomme oli pikahankinta Clas Ohlsonilta; valkoinen, peltinen ja liian pieni. Jotain törmäyskolhujakin siihen oli jo syntynyt, varmaankin postiautosta. Laatikko piti hankkia talon viimeistelytöiden ja muuton aiheuttamassa tulipalokiireessä, joten se tarttui kainaloon muiden hankintojen lomassa… Naurettavan pieni koko oli kyllä sen laatikon suurin miinus; laatikko oli matkoilla ollessammekin heti täynnä!

Tätä Stalan postilaatikkoa saa sekä valkoisena että harmaana, itse valitsin lopulta tämän valkoisen ja olen kovin tyytyväinen valintaani. Postilaatikon sävyt sopivat täydellisesti kotimme julkisivun väriin, peukku siitäkin! Kivan ulkomuodon ja koon lisäksi postilaatikossa on monia muitakin hyviä sekä hyödyllisiä ominaisuuksia; itselleni yksi lähes tärkeimmistä tosiaan se, että suuaukko on niin suuri, että myös maksikirjeet sekä pienemmät paketit mahtuvat laatikkoon. Lisäksi voisin kuvitella, että Suomen vaihtelevina vuodenaikoina erittäin hyödylliseksi osoittautuu silikonilla jäätymättömäksi käsitelty lukko!

cats

Postilaatikon mukana tulee keltainen ”Ei mainoksia” –magneetti, joka pääsee meillä heti käyttöön. Ei enää itse kyhäiltyjä Ei mainoksia, kiitos -lippulappusia tai tarroja… Lisäksi tässä kyseisessä postilaatikossa on hauska ”Sinulle on postia” –toiminto, joka ilmaisee, että laatikkoon on tullut postia!

021

011-crop

Postilaatikkoa myydään ihan yleisesti rautakaupoissa (ovh. 139 euroa) ja hintaan sisältyy myös laatikkoon sopiva nimikyltti, jonka voi tilata Stalan verkkosivuilta laatikon mukana tulevalla koodilla. Itse teenkin tuon aivan näillä näppäimillä, jotta saamme laatikon pian paikoilleen!

Täällä totuteltiin aprillipäivän alkajaisiksi taas hieman lumisempaan maisemaan… Juuri eilen äitini kanssa puhelin, että meidän autoissamme ei ole vielä kesärenkaita; no eipä haittaa! Olisikohan nämä nyt tämän talven viimeiset lumet… Aurinkoista aprillipäivää – joko teitä on jekutettu? :)

 

/

 

Huh mikä maanantai! Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisiko, tähän asti olen keskittynyt jälkimmäiseen. Kävin aamupäivällä neuvolassa, ajattelin, että onpa mielenkiintoista nähdä, missä asennossa vauva nyt on. Että jokohan nyt pikkuhiljaa alkaisi löytymään se lopullinen asento. Olin ihan siinä uskossa, sillä semmoista tuntemusta on alkanut olemaan ja on tuntunut siltä, kuin vauva olisi palleasta laskeutunut hieman mukavammille paikoille. (Tai mukavammille ja mukavammille, laskeutumisasennon myötä tuntuu tilalle tulevan ihan kiitettävästi muita oireita…)

Neuvolakortin viimeisimmän kuukauden merkinnät vauvan asennon suhteen näyttävät tältä (asentoa on tarkkailtu sekä neuvolassa että äitipolilla):

21.2. poikkitila
28.2. raivotarjonta
7.3. poikkitila
17.3. raivotarjonta
31.3. perätila?

Kysymysmerkki siksi, ettei terveydenhoitajakaan enää ottanut vauvan asennosta selvää, nauraen sanoi nostavansa kädet pystyyn tämän tapauksen kohdalla. Voi apua… Mahani on niin pinkeä, että käsin tunnusteleminen on kuulemma todella vaikeaa, mutta sydänäänet kuuluivat niin selvinä aivan ylhäältä, että sen perusteella vauveli on taas vaihtanut asentoaan. Kehaisin alkuraskaudessa, että vauva harjoittaa tehokasta tilankäyttöä – no jep, edelleen… Melkoisen vaihtelunhaluiselta pakkaukselta tuntuu! Vai jahkailijaluonne, kuten äitinsäkin? Vauvaa on veikkailtu isokokoiseksi, mutta miten hän sitten liikkuisi ja vaihtaisi asentoaan noin ketterästi..?

1236839_607604959307808_445707_n

Voi on tämä jännittävää aikaa! Loppuviikosta on vielä äitipoliaikakin, saapa nähdä miltä siellä näyttää. Vauvan painoarvio jännittää kyllä valtavasti!

En olekaan kertonut (ehkä ajattelin vaivan siten katoavan…), että vasen ranteeni on kipuillut nyt parisen kuukautta. Mikään kiertoliike ei onnistu, vaan siitä seuraa heti viiltävä kipu. Jos jotain on kivun hetkellä kädessä, se tippuu. Jopa 3-4 kg kissan syliin nostaminen sattuu… Olen melko varma, että kipu johtuu uimisesta: rasitusvamma tai sitten jännetuppitulehdus. En ole loukannut kättä enkä keksi mitään muutakaan, mistä kipu voisi johtua kuin uimisesta. Kivut alkoivat tammi-helmikuussa muutaman uintireissun jälkeen, joten ajankohta sopii juuri siihen. Viime viikolla kävin vielä uimassa, mutta nyt on uimareissut hetkeksi historiaa. Neuvolasta sain tuliaisena lastan ja mietinkin tuossa, että oikea käteni on ainoa raaja, jota tänä raskausaikana ei ole kipsattu/lastattu/paketoitu. Toivottavasti ei tarvitsekaan!

cats

Hoitona on nyt sitten lepo ja lastan pitäminen aina kun mahdollista, sillä se estää ranteen kiertymisen. Myöskin suolavesihaudetta suosittelivat mahdollisen tulehduksen poistoon. Ajatelkaas: mä lähden kuntouttamaan murtunutta koipeani ja saan vaivaksi vastakkaisen puolen rannevamman :O.

Onneksi voi jo sanoa, että ensi kuussa meidän vauva syntyy – huomenna voi jo sanoa että tässä kuussa! Ei enää vastoinkäymisiä, kiitos! Tällä menolla mut saa kääriä päästä varpaisiin kuplamuoviin ja meidän vanhempi kisulainenkin on tämän stressin keskellä kohta karvaton :/. Liian rankkaa, liian rankkaa!