Missäs merkeissä teidän palmusunnuntainne on startannut? Täällä ei ole trulleja näkynyt, sillä meilläpäin trulleillaan vasta lankalauantaina. Ollaan vietetty rauhallista kotiviikonloppua; nautiskeltu tulppaanikimpuista, mietiskelty kodin sisustusta (mutta ei jaksettu tehdä asialle mitään) ja sen sijaan lakkailtu kynsiä :D.

cats

Mielessä on ollut myös tuleva kesä, siitä tulee varmasti niin erilainen kuin aiemmista kesistä! Tuskin muutosta osaa vielä tässä vaiheessa kuvitellakaan, niin suuri mullistus on edessä. Olo on sen(kin) suhteen todella odottava ja onnellinen. Myöskin kiitollisuutta on ollut ilmassa, sillä vauvamme on tällä viikolla saavuttanut masussa täysiaikaisuuden.

cats

Eilen saimme ystäviä kylään ja lämmitimme paljun ensimmäisen kerran tälle vuodelle; olihan se mahtavaa tällaisen talven mittaisen tauon jälkeen, oi että! Se tunne, kun sinne lämpimän höyryävään veteen laskeutuu ensimmäisen kerran – se on niin ainutlaatuista, vaikea kuvaillakaan. On tuo palju kyllä yksinkertaisesti helmi!

En tiedä johtuuko eilisistä paljuiluista vai mistä, mutta tänään on ollut melkoisen veto pois. Olen torkkunut tämän tästä ja siis mitä tämä hikoilu on?! Vilukissalle melkoisen vierasta tällainen ei-hellesäässä hikoilu :D. Ylähuulen päällä tämän tästä mukavat hikiviikset…

Mies osti yhtenä päivänä savusiikaa, sai heti pari pikkukerjääjää jalkojensa juureen. Etenkin vanhempi kisu tapitti silmää räpäyttämättä ylös pöydälle. Eihän tuollaisia nassuja voi vastustaa, joten muutamat maistiaisethan tuosta palkinnoksi saivat ja näin taas seuraava kerjäämiskerta on varma! :D

cats

Kisun turkin tilanne on edelleen sama: kaljuja kohtia siellä täällä, mutta kutinaa ei ole enää kovinkaan paljoa. Soitin nimittäin perjantaina eläinlääkärillemme ja hän määräsi apteekkiin muutaman päivän pillerikortisonikuurin kutinaa poistamaan. Koska iho kutisee, kissa nuolee sitä eikä uusi karva pääse kasvamaan… Toivotaan, että tämä(kin) tauti olisi pian ohi! Kissa on onneksi muuten ihan normaali käytökseltään, mutta tuo turkki… Mies onkin antanut hänelle uuden lempinimen: kaatis (surullisen erehdyttävästi muistuttaa kaatopaikkakissan ulkonäköä :(, voi mun kaunista murmelia).

Mutta nyt lähdemme koko perheen voimin pienelle palmusunnuntain happihyppelylle! Voisin kyllä kävellä vaikka kuinka, mutta nämä liitoskivut argghhh! Kävely on kipujen vuoksi välillä melkoisen pingviinimäistä ja usein tuntuu, kuin jalat olisivat kiinni vain kahdella lonksuvalla ruuvilla… On tämä näiden hikoilujen kera melkoisen hehkeää aikaa! :D

 

 

Viime maanantai oli aika jännittävä päivä kuten Neuvolassa-postauksestani ilmi käy, mutta tämä päivä kyllä ylitti senkin! Huh miten jännittävää aikaa, ei meinaa perässä pysyä :). Olin ajatellut kuvaavani teille tänään hieman vauva-aiheisia juttuja, mutta aikeeksi jäi.

Olen lauantaista asti kärsinyt vaihtelevasta pääkivusta, joka viime yönä yltyi melkoiseksi ja valvoin sen vuoksi suurimman osan yöstä. Aamupäivällä kipu oli poissa ja puuhastelin kotona hyvillä mielin pyykkiä pesten. Pääkipu kuitenkin palasi puolenpäivän aikoihin ja mittasin sitten mielenkiinnosta verenpaineenkin. Sellaiset lukemat, että pienen googlettelun jälkeen soitin oitis neuvolaan. Myös pientä palleakipua on viikonlopun aikana ilmennyt tai oikeastaan lähinnä kirvelyä pallean kohdalla, lyhytkestoista sellaista. Näiden lisäksi vauva on tuntunut tänään poikkeuksellisen vaisulta, vaikka liikelaskennassani liikkeiden määrä täyttyikin. Monenlaista raskausmyrkytykseen viittaavaa oiretta, joka luonnollisesti neuvolassa otettiin vakavasti. Neuvolassa verenpaine oli kuitenkin vain vähän koholla, ei hälyyttävästi, mutta se mikä siellä aiheutti huolta, oli vauvan melkoisen korkea syke, joka ei tuntunut laskevan vaikka kuinka vaihdoin asentoa.

Niinpä sain samantien lähteä synnärille tarkistukseen. Mies lähti samaan aikaan töistä ja saavuimme sairaalaan lähes yhtä aikaa. Hieman huuli pyöreänä pyörin siellä aulassa, kun lääkäri huikkasi oletteko tulossa synnyttämään? Olin aivan kauhuissani (en ole valmis!!!) ja tokaisin vain alahuuli vapisten, että toivottavasti ei… Lähes itkin siellä kun pelotti niin, mutta ystävällinen ja rauhallinen kätilö sai olon pian rauhalliseksi. Puolisen tuntia mittailtiin/tutkailtiin vauvan sydänkäyrää ja luojan kiitos siihen ilmaantui sitten vaihteluakin ja syke laski kuten pitikin. Hetken kuluttua myöskin päivystävä ylilääkäri saapui huoneeseen tekemään lisätutkimuksia. Pääkipuni oli lakannut, verenpaineet olivat vähän koholla, mutta mikään ei enää viitannut raskausmyrkytykseen: oireet suljettiin yksi kerrallaan tutkien pois. Verikokeet lääkäri halusi myöskin ottaa varmuuden vuoksi, mutta kaikki arvot olivat niissäkin normaalit. Aivan loistavan huolellista työtä, mitään ei kyllä jätetty sattuman varaan!

039

Vauvan asento tarkistettiin samalla, pää oli nätisti alhaalla, jei! Mutta edelleen kovin korkealla se on eikä vieläkään kiinnittynyt… Sisätutkimuksen tehtyään lääkäri totesi ettei olla lähelläkään synnytystä, voi apua. Mähän olen sanonut (varmasti täälläkin), että tämä bebe viihtyy masussa vähän turhankin hyvin eikä varmasti tulisi ulos ennen juhannusta, jos häneltä kysyttäisiin :D.

Painoarviokin saatiin: 3,2 kg näin parisen viikkoa ennen laskettua aikaa. Ei ollenkaan liian iso, sanoi lääkäri ja huokaisin helpotuksesta varmaan niin, että kuului viereiseen huoneeseen asti. Tietenkään nuo ei ole täysin tarkkoja lukuja, ne on arvioita, mutta silti huojennuin kyllä tuosta tiedosta. Kuulemma keskivartaloltaan pyöreähkö vauva, mutta sellainenhan vauvan tulee ollakin :D. Synnytystapa-arvion siirsivät ensi viikkoon, joten sitä odotellaan sitten taas hieman kauemmin… En olisi taaskaan sen huoleni keskellä hoksannut kysyä sukupuolesta, mutta lääkäri itse kysyi tiedämmekö sen. Niin auliisti esitteli siellä kivespussejaan… Toinen helpotuksen huokaus: ei mene garderoobbi uusiksi viime hetkillä! Nauratti valtavasti, kun lääkäri kertoi erään isän kysyneen poikansa kivespussit ultrassa nähtyään, että onko tuo sydän (kieltämättä aika sen mallinen!). Lääkäri oli hymyillen todennut, että voi sen niinkin ajatella :). Pojat, pojat…

055

Onneksi luotin vaistooni ja lähdin neuvolaan tutkituttamaan tilanteen! Lääkärikin sanoi, että loppuraskaudessa pitkittyneeseen pääkipuun ja kohonneeseen verenpaineeseen tulee heti reagoida. Jännitin typerästi alkuun, että luulevat mun varmaan synnytyspelkoisena kuvitelleen nämä oireeni pettyneenä siitä viime perjantain peruuntuneesta ajasta, mutta eipä nämä mitään kuvitelmaa olleet. Nyt entistä tarkempaa itsetutkiskelua ja oitis sairaalaan, jos jotain ilmaantuu. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin lääkärin mukaan hyvä ja vauva voi erinomaisesti.

Voi pieni poikani mun miten säikäytit! Taidan siirtää vauvan sängyn jo meidän makuuhuoneeseen kissojen totuteltavaksi ja sairaalakassi! Siellä on vasta pari hassua tavaraa, se alkaa kyllä täyttyä huomenna! Oli nimittäin inhottava tunne ajaa tänään synnärille kun mielessä pyöri vain lista, jonka teen miehelle, jotta hän osaa tuoda osastolle oikeat tavarat :D. Paniikin hetkellä sitä huomio kiinnittyy johonkin hieman epäolennaisempaan… Siellä anturit vatsan ympärillä maatessani halusin vain kotiin pienen perheeni luo, oli valtava ikävä kissoja! Onneksi kaikki järjestyi ja pääsin kotiin maanantai-iltaa viettämään <3. Rauhallista iltaa teillekin! Mitähän ensi maanantai tuo tullessaan…

 

 

295

Eilen ystäväni luona vieraillessani tokaisin hänelle hämmästyneenä, etten muista juuri mitään viime loka-marraskuulta! Lokakuun alussa palasimme Mallorcan lomalta, minä pyörätuolissa, ja tuoli kaverina hurahtikin sitten useampi viikko. Lokakuussa en tainnut olla mukana ainoalla kauppareissullakaan! :D Lokakuulta muistan lähinnä hetkiä, jolloin ystäviä kävi vierailulla tai äiti päivisin mulle kokkailemassa… Yllättävän nopeasti nuo viikot kuitenkin vierähtivät.

298

305

Aloin sitten täällä kotona oikein muistelemaan noita kuukausia, jolloin palasin muistelemaan myös lomaamme Mallorcan saarella. Aloin selailemaan matkakuvia ja halusin siirtää muutaman satamakuvan tännekin. Lomakohteemme Mallorcalla oli pohjoisrannikon Alcúdia ja nämä kuvat kaupungin satamasta; Puerto d’Alcúdiasta.

300

299

Ilman vuokra-autoa paikka olisi varmasti jäänyt näkemättä, sen verran matkaa sinne hotelliltamme oli. Näppärästi pyörätuoli kulki mukana vuokra-automme peräluukussa ja mies työnteli pyörää tottuneesti satamakatua pitkin. Mulla kamera kaulassa ja sehän lauloi!

314

317

Oli siellä kyllä kaunista! Saimme ihastella ihanaa auringonlaskuakin paikan päällä. Tästä satamasta lähtee laiva mm. naapurisaari-Menorcalle. Siellä vierailu oli meilläkin alunperin suunnitelmissa, mutta lomaohjelma kun meni aika lailla uusiksi, niin se jäi seuraavaan kertaan :).

319

318

Jään tänne vielä hetkeksi selailemaan matkakuvia ja muistelemaan lomaamme… Mukavaa myöhäisiltaa!