Onpas ollut vauhdikas päivä! Nyt lysähdin sohvalle (tai no tuli tuossa alkuillasta ennen iltalenkkiä jo yhdet minipäikkärit otettua…) loppuillaksi. Ollaan oltu aika lailla koko päivä menossa: aamusta hieman autotallin siivousta ja kärryn tyhjentämistä hyötykäyttöasemalle, pyörähdys K-Raudassa (vessan taso oli saapunut, mutta asennus saa nyt vielä jonkin aikaa odottaa) ja sen jälkeen päiväksi Kalajoelle raikkaaseen meri-ilmaan! Ollaan omistettu tämä viikonloppu kaikelle mukavalle ja sellaiselle ex tempore -puuhastelulle, sillä erittäin todennäköisesti meneillään on viimeinen viikonloppu tällä perhekokoonpanolla. Aika haikeaakin, kun pysähtyy miettimään, mutta onhan tuota vauvelia odotettu jo hyvä tovi :).
Niinpä tässä on elämä mennyt hieman törsäämiseksi ja söimme sekä eilen että tänään ulkona. Vauvan synnyttyä keskitämme elämän hyvin pitkälti kotiin, joten ravintolasyömiset taitavat sitten hetkeksi jäädä. Eilen mies kävi vain pyörähtämässä töissä ja niinpä treffasimmekin keskustassa puoliltapäivin. Askeleemme johtivat Rossoon :P. Herkullista pizzaa omavalintaisilla täytteillä ja jälkkärit päälle, tottahan toki. Mun lempijälkkäri taitaakin olla jokin jäätelöannos, huomasin eilen kun sellaisen taas tilasin. Tarjoilija kysyi, tuliko mahat täyteen. Mies tuumasi että no aika pyöreiksi kyllä tuli, ehheheh.
Tänään suuntasimme Kalajoelle pääasiassa loma-asuntomessualuetta tirkistelemään! Otin siellä muutamia kuvia; näytän maistiaisia joku päivä. Vaiheessahan talot vielä ovat, mutta ehkä niistä jonkinmoista käsitystä jo saa. Itse kyllä tykästyin kompaktiin alueeseen ja sen antimiin; ihania modernin lookin asuntoja/taloja tulossa, en malta odottaa itse messuvierailua! Olettekos te menossa?
Samaan reissuun yhdistimme herkullisen päivällisen Pihvituvalla, oi naaams! Tähän aikaan vuodesta ravintolassa on vielä mukavan rauhallista; aivan eri meininki kuin kolme vuotta sitten kesällä jolloin siellä viimeksi kävimme. Mukavaa oli toki silloinkin, istua lämpimässä ilta-auringossa, kuplivan kera herkutellen. Olin ihan varma, että tuosta reissusta olisi aikaa kaksi vuotta, mutta ei: jo kolme vuotta tulee kesällä! Kamala miten aika rientää… Todistusaineistoa löytyi nimittäin täältä Kesänautiskelua-postauksestani. (Kuvat saattavat aiheuttaa kesän ja kuplivan kaipuuta!) Mutta niin hyvää ruokaa oli, ettei meidän pöydässä juurikaan puheltu. Sanoin miehelle, että on niin hyvää etten voi puhua :D. Itse tilasin pippuripihvin, mies härkää. Myöskin palvelusta täysi kymppi: tosi ystävällistä ja huomioivaa.
Tässä vielä viimeinen kuva ennen kotiinpaluuta. Onneksi tuo pieni paratiisi on alle tunnin matkan päässä!
