/

Se oli nähtävissä jo ensimmäisenä yhteisenä jouluna, kun pienet ystävät istuivat lattialla vieretysten. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta elekieli riitti ja riittää edelleen tänäkin päivänä.

Se oli nähtävissä kissaystävän uneliaasta, silmiä siristelevästä katseesta. Kissan rauhallisesta olemuksesta. Nautinnollisesta kehräysäänestä. Ja se oli nähtävissä kissan nojaamisesta pienen ystävänsä olkapäähän.

Se oli nähtävissä yhtenä kauniina kesäpäivänä omalla pihallamme. Se pieni hetki, jolloin jaettiin enemmän kuin tuhat sanaa viestivä katsekontakti. Se pieni yhteinen höpöttelyhetki, jota sain taustalla todistaa, liikutti niin suuresti.

Se oli nähtävissä yhtenä talviaamuna sohvalla, lastenohjelmien äärellä. Miten kissa itse valitsi sohvalta sylin, johon käpertyä. Eikä kerta ollut ensimmäinen.

Se oli nähtävissä myös viime viikonloppuna. Jälleen yksi yhteinen lepohetki sohvalla. Kissa toisena tyynynä eikä hän ollut moksiskaan, koska sitä se ystävyys on. Molemmat voivat olla rentoina, omina itsenään, toistensa seurasta nauttien ja toisiaan kunnioittaen. Mahdumme tähän molemmat.

En tiedä mistä tämä jokin niin liikuttava sanaton yhteys on peräisin. Ehkä siitä, että nämä pienet ystävät jakavat saman syntymäpäivän, seitsemän vuoden ikäerolla. Ehkä siitä, että he vain ymmärtävät ja kunnioittavat toisiaan. Ehkä he vain viihtyvät yhdessä.

Itse jaan saman yhteyden vanhempaan kissaamme, joten on mukavaa, että myös nuoremmalla kissallamme on joku tuollainen jäsen perheessämme. Hän kun on aina ollut hieman yksinäinen ja yksin pärjäävä luonne. Mutta niin kiltti, äärettömän kiltti. On ymmärtänyt alusta asti, että lapsi ei voi automaattisesti osata eläinten kaunista kohtelua, vaan se täytyy hänelle opettaa. On kärsivällisesti odottanut, milloin oppi menee perille, mutta sen opetteluajankin on ollut ja pysynyt lähellä. Pari kertaa on aiheesta lapsen kädestä näykkäissyt, mutta ystävyys ei ole siitä kärsinyt. Siitä on vain otettu opiksi. Opetteleva lapsi tietää usein, mistä narusta vetää ja tänäkin aamuna kuului ensin miten kissojen ruokakaapin ovi kolahti, sitten kilahti ruokakupissa ja sen jälkeen kuului Hyvää ruokahalua Sissylle! Ja niin kissaystävä antoi taas anteeksi kaikki aiemmat temput!

Näistä mietteistä toivottelen teille leppoisaa tiistaipäivää! ♥

/

Tosiaan, loma lähestyy! Hitaasti, mutta varmasti, ja se tarkoittaa myös kolmevuotiaamme ensimmäistä lentokonekokemusta – poikamme ensimmäinen lento lähestyy! Kovasti olemme jo asiasta puhuneet ja olen kertoillut, mitä edessä on, mutta toki se todellisuus koittaa vasta sitten :D. Olen sanonut, että siellä pitää istua aika kauan omalla istuimella turvavöissä, aivan kuten autossa. Että matka on pitkä… Automatkustajana hän on kyllä huippuluokkaa noin pieneksi lapseksi, ollut aina, mutta nyt kesälläkin pisimmät automatkat katkaisi muutamaan otteeseen onnistuneesti tabletti/kännykkä lastenohjelmineen. Nyt lentokoneessa tuota ”pelastusta” ei ole, joten antakaahan hyvät vinkkinne, millä saada lapsen aika kulumaan lennon aikana?

Hän ottaa käsimatkatavarakseen oman reppunsa, jonne pakkaamme unikaverin lisäksi joitain pikkukirjoja, piirustusvälineet, jokusen auton tai muun vastaavan (saa toki itse valita) sekä pieniä, hitaasti syötäviä välipaloja, heh! Mitäs muuta..? Yleensä lyhyemmillä kotimaan matkoilla mukana on ollut tuo kuvassakin näkyvä Ryhmä Hau -laukku, mutta tälle matkalle se on liian pieni. Oma reppu kulkee myös kätevästi selässä silloin, kun on tarvetta.

Itselläni on jännitettävää omassa lentopelossani jo yllin kyllin, mutta vähän jännitän toki myös tuota, pitkästyykö lapsi ihan täysin jossain kohtaa. Ja sitä, miten hän reagoi nousun ja laskun aikana: sattuuko korviin tms. Itseäni ei koskaan satu, menee vain korvat lukkoon, mutta miestä usein sattuu. Millähän voisi moisen estää tai asiaa helpottaa?

Menemme lentokentälle yöjunalla (makuuhytissä toki), joka on jo kokemus yksistäänkin :D, joten voi olla, että uni maistuu jonkin verran menolennollakin. Jos saisi tunnin kulumaan päikkäreihin ja toisen ruokailuun, niin olisi enää kaksi tuntia kulutettavana ;). En kyllä mitenkään hirveästi jännitä, otan tuollaiset asiat aika rennosti, mutta toki pieni jännitys takaa aina asian onnistumisen vai mitä! Ja jos M ei ole saanut yöjunassa nukuttua, on matkustaminen väsyneenä toki rasite.

Tuntuu jotenkin aivan ihanalta ja sellaiselta liian hyvää ollakseen totta -fiilikseltä, että pääsemme lomalle koko perheen voimin! Kun edellisestä vastaavasta lomasta on kulunut niinkin pitkään kuin neljä vuotta, ylittää halu lähteä lentopelon! Nautin niin valtavasti, kun näen poikani nauttivan siellä: hän rakastaa uimista ja siellähän saa polskia uima-altailla tai rantavedessä vaikka aamusta iltaan ♥. Tämä on minulle ja miehellenikin ensimmäinen loma, jossa ei jatkuvasti kierrellä kohdetta, vaan mennään lapsen ehdoilla ja otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista! Oma arkeni on niin hektistä ja työ on (kotitoimiston vuoksi) läsnä jatkuvasti, että nyt haluan vain olla enkä halua suunnitella lomalle mitään etukäteistekemistä. Jos en halua tehdä lomalla mitään, en tee mitään enkä pode siitä huonoa omatuntoa. Olen viettänyt varsinaista lomaa (loma = ei sisällä mitään työntekoa) viimeksi yli neljä vuotta sitten, joten olen tämän niin täydellisesti ansainnut! Tällä tulevalla lomallamme tullaan menemään ihan täysin fiilispohjalta ja tehdään sitä, mikä sattuu milloinkin huvittamaan!

Mutta jos nyt palataan tuohon varsinaiseen postausaiheeseen :D, niin miten teillä on aikoinaan lapsen ensimmäinen lento sujunut? Kuulisin kokemuksistanne enemmän kuin mielelläni eli ei muuta kuin kaikki vinkit ja kikka kolmoset jakoon!

/

Touhukasta tiistaipäivää! Heinäkuun puoliväli on just ja just ohitettu, mutta täällä on jonkin verran katseet jo elokuussa ja koulujen alkamisessa – kohti uutta lukuvuotta mennään! Niin mukavaa kuin kesäloma onkin, on arjen alkaminenkin odotettua; on taas kivaa vaihtelua, kun elämään palaa tietty rytmi ja kaava. Työ, koulu ja harrastukset alkavat ja määrittävät arjelle raamit.

Mietin, että mikäs sitä uutta lukuvuotta piristäisikään paremmin kuin uusi avainkaulanauha! Ehdin nyt vihdoin saamaan nämä lasten mallit verkkokauppaankin asti; tähän asti olen myynyt näitä vain tilauksesta ja olipa viime marraskuun joulumyyjäisissäkin jokunen malli myynnissä. Kaikissa lasten avainkaulanauhoissa on turvalukko niskan kohdalla ja se aukeaa, jos nauhaa vetää voimakkaasti tai nauha tarttuu johonkin kiinni. Nauhan pituus näissä lasten malleissa on noin 70 cm eli mahtuvat hyvin pään yli.

Tässä ensimmäisenä FIA-avainkaulanauha, jossa on kolme maalattua puuhelmeä kauniissa sävyissä – saatavilla joko minttuna tai vaaleanpunaisena versiona:

Löytyy myös maalaamattomien puuhelmien sekä silikonihelmien sekoitusta tällaisena kauniina helminauhaversiona, kuten esimerkiksi tässä NELLIE-mallissa:

Kolmas malli on päällekkäisistä, donitsinmallisista silikonihelmistä muodostuva avainkaulanauha, tästä esimerkkinä ihanan pirtsakan sävyinen LARA:

Vaihtoehtoja löytyy toki myös pojille, jos vaaleanpunainen ei miellytä. Poikien mallit sopivat toki myös tytöille, mutta näitä voisin erityisesti omalle pojalleni kuvitella. (Meillä kun asustaa mies, jonka mielestä vaaleanpunainen ei ole poikien eikä miesten väri…) Poikien nauhoissa on silikonihelmiä, jotka ovat ihanan huolettomia lasten käytössä. Kaikki käyttämämme silikonihelmet ovat elintarvikelaatuisia (näistä tarkempaa infoa tuotekuvausten yhteydessä). Tässä kiva mustavalkoharmaa KIM:

Ja ihanan pirteä harmaaturkoosi NOA:

Lisää erilaisia vaihtoehtoja löytyy MioSa. design -verkkokaupastani Lasten avainnauhat -tuoteryhmästä. Siellä on esillä myös tarkemmat tuotetiedot hintoineen. Toimituskulut määräytyvät kassalla ostoskoriin automaattisesti tilattujen tuotteiden painon mukaan, alkaen 2,90 €. Lasten silikonisia avainnauhoja on saatavilla rajoitetusti, joten kannattaa huomioida tämä, jos tilausta suunnittelee! :)

Ja toki myös äidit ovat ansainneet uutta tarviketta töihinpaluun piristykseksi (kurkista avainkaulakoruihin ja avaimenperiin) tai kotiäitiarjen uuteen starttiin – olisiko uusi kaulakoru mitään? Myös laukkukorut tuovat ihanaa pientä luksusta arjen keskelle! Kesän suosituin laukkukorumallimme taitaa olla kauniin puuteriroosa CASSIE.

Mutta nyt ulos cappuccinokupponen kädessä – pienen tauon jälkeen paistaa taas aurinko! ♥