Täällä käytiin pari-kolme viikkoa sitten hammasharjaostoksilla. Sen verran kaunis hammasrivistö pojan suusta jo loistaa, että halusin sähköhammasharjan myös hänen käyttöönsä. Ajattelin, että jos vertaa esim. 30 sekunnin pesua normiharjalla ja sähköhammasharjalla, niin kyllä jälkimmäisellä tulee huomattavasti huolellisempaa jälkeä. Kyllähän sen eron omasta suustakin huomaa, jos on ”joutunut” pesemään normiharjalla sähköhammasharjan akun loputtua.

hammasharja

Pojan hampaidenpesutaival alkoi normihammasharjalla siinä vaiheessa, kun ensimmäiset etuhampaat olivat tulleet läpi. Tuolloin emme käyttäneet vielä hammastahnaa, vaan hampaat pestiin ihan vain vedellä. Toinen hammasharja minun tai miehen ja toinen pojan kädessä. Tuolla tavoin pesut hoituivat mielekkäästi ja alkoivat sujua rutiinilla todella nopeasti. Olen yrittänyt välttää sitä, että puuhasta tulisi pojalle pakkopullaa, joten siksi homma hoituu rutiininomaisesti, mutta kuitenkin pojalle mieluisalla tavalla.

Yksi askel oli hammastahnaan siirtyminen. Taisi olla siinä vaiheessa, kun näkyvissä oli jo useampi etuhammas sekä ylhäällä että alhaalla. Mies osti mansikanmakuisen Muumi-hammastahnan ja se oli hyvä veto! Aina täytyy tutkia hammastahnatuubin Muumipeikkoa; onko sillä vielä kissa sylissä jne. Poika on tykästynyt hammastahnaan niin kovasti, että yrittää imaista tahnan harjasta mahdollisimman pian ja jäädä sitten nautiskelemaan suu kiinni, ilman harjaa :D. Kerran unenpöpperössäni unohdin koko tahnan ja ihmettelin, miksi poika nosti sellaisen älämölön eikä millään suostunut avaamaan suutaan… Näitä tämänkaltaisia tilanteitahan tulee muuten tasaiseen tahtiin, kun toinen ei osaa vielä kunnolla sanoin ilmaista, mikä mättää. Hohhoijaa :)

021

Nyt viimeisin askel tässä hampaidenpesussa on ollut tuohon sähköhammasharjaan siirtyminen. Innokkaana aloitimme ensimmäisen pesun miettien, mitähän poika tuumaa… Alusta asti on avannut suunsa erittäin innokkaana uudelle, tärisevälle ja surisevalle hammasharjalleen! Aivan kurkottaa avonaista suutaan hammasharjaa kohti eikä ole mitään kiirettä saada harjaa pois suusta. Hammastahnakin maistuu, edelleen, heh! Tänä aamuna otti hammasharjansa latauspisteestä ja käveli sen kanssa onnellisena ympäri kotia. Sen jälkeen vei pyynnöstäni harjan takaisin lataukseen kuin isot pojat konsanaan. Välillä aivan itkettää, kun ei se tottele. Välillä aivan itkettää, kun se heti tottelee. On tää tämmöstä ♥

herra hakkarainen

Aterioiden jälkeen poika saa aina Herra Hakkaraisen ksylitolipastillin, voi ne on herkkua! Tällä hetkellä on käytössä nuo mansikanmakuiset. Tänäänkin lounaan jälkeen kysyin, mitäs sitten otettaisiin. Tarkoitin lähinnä jälkiruokaa… Vastaus kuului tomerasti pa (= pastilli)! Jos joskus päivällä mietiskelen ääneen, mitäs sitten tehtäisiin, on siihenkin lähes aina vastauksena pa! :D

Nämä postauksen kuvat otin lounaan jälkeen pienen kuvausassarini kanssa. Hän sai palkkioksi pastillin ja kävi sen jälkeen päiväunille. Seuraavaksi ajattelin fiilistellä hieman tulevaa joulua muutamien kuvien kera, kahvikuppini kera tottakai! Leppoisaa torstaita!

004

On se hyvä, että päädyin ostamaan nämä molemmat kirppispalstalla olleet tuolit, sillä kuten kuvista näkyy, yksi ei vain riitä!

005

Vaikka noista ylemmistä kuvista voisi saada sen käsityksen, että kissa on ihan tyytyväinen ja nautiskelee tiukasta rutistusotteesta, niin ehkä tästä käy ilmi ne todelliset tunteet:

007

Odottelen sitä päivää, kun kissat eivät enää ole se mielenkiintoisin juttu kotona… Ei sitten minkäänmoista kyllästymistä (muuta kuin kissojen puolelta :D) tai tottumista havaittavissa! Poika oli eilisen päivän hoidossa vanhemmillani ja heti isänsä kanssa kotiin tullessaan huhuili ovelta äiiiti, äiiiti. Kuitenkin vain vilkaisi minua ja paineli täyttä vauhtia sohvalle hokien I-A, I-A! Kissa ei ollut tuosta jälleennäkemisestä yhtä innoissaan ja minäkin jäin huutelemaan perään, että eikö äiti saa ollenkaan halia…

Meillä oli tänään leikkikaveri käymässä, nyt poitsu päiväunilla. Molemmat pesukoneet pyörivät, minä syön tässä samalla porkkanatikkuja ja katselen terassille sen syys-/talvi-ilmettä suunnitellen… Terassin talvikausi alkoi eilen aivan upean punaisilla kanervilla, voiko ollakaan noin upeaa sävyä mikä tuolla auringonvalossa loistaa! Mulla menee muuten aina sekaisin kanervat, callunat yms. Nämä ostamani taitavat olla ericoita (Instagram-kuva täällä), joka on yksi kanervalajike? Olen yleensä ostanut callunoita, mutta näiden värikkyys oli niin upea, että päätös oli helppo! Näen noiden seurana terassilla valkoista, mustaa ja harmaata. Paaaljon lyhtyjä ja lampaantaljoja sekä jonkinmoista tunnelmavalosarjaa. Olen muuten tällä viikolla bongannut ihmisiltä ensimmäisiä pihan tunnelmavaloja! (Siis niitä jouluvaloja, joiksi osa niitä kutsuu…) Kyllä; näistä osista muodostuu meidän kotimme loppusyksyn ja alkutalven terassilook!

058

Se tuli meidän pikkumiehellämme mittariin tänään, kuukauden päästä jo 1,5-vuotias! Ajattelin tämän merkkipäivän kunniaksi kirjoitella hieman hänen kuulumisiaan. Kovin tomera ja touhukas paketti hänestä on kasvanut, jatkuvasti jotain puuhastelemassa. Halailee myös säännöllisesti, vaikka halitkin ovat suhteellisen rajuja – pojat on poikia. Tällä viikolla kerhossa seurailin hiljaa taustalla hänen puuhasteluitaan. Kävi paria vierasta tyttöä halaamaan tuosta noin vain, sen kummempia ujostelematta. Toinen tyttö jo hieman hätääntyi ja tavoitteli äitiään :D. Mietin usein noissa tilanteissa, että enkö muka halaile häntä kotona tarpeeksi (että siitäkö tuo valtava halailuvimma johtuu :D); itsestäni kun tuntuu, että halailen ja pusutan tuota pulloposkea ihan jatkuvasti.

Kerhon valtavasta lelumerestä kurkotteli yhtä ainoaa autoa kohti, vauvanukkea puraisi päästä. Kerhotädin laulaessa ja lasten istuessa ringissä ei voinut pysyä paikoillaan; täytyi mennä metrin päähän kerhotädistä katselemaan ja kuuntelemaan laulua. Hieman tuli vaivihkaa siinä jammailtuakin. Rohkeasti menee mukaan isompienkin poikien leikkeihin eikä juurikaan katsele, mihin äiti jäi… Muutaman kerran kuului ääti, ääti ja sitten hihkumista, kun löysi etsimänsä. Jännä muuten miten sitä niin helposti tunnistaa sen oman pikkuihmisensä äänen ♥. Samoin silloin, kun hän oli pieni vauva. Se itkuääni oli niin tuttu ja tunnistettava.

045

M on hyvin perustyytyväinen lapsi. Ei kitise eikä marise turhasta, vaan on aina kovin hyväntuulinen ja nauravainen. Ollut ihan vauvasta saakka. Mutta sitten jos tulee paha mieli, niin sitten myös tulee ja se itku ei ole ihan sieltä hiljaisimmasta päästä… Tai jos palaa pinna, ei sekään jää yleensä huomaamatta – temperamenttia siis löytyy.

Sain toiveen kirjoitella meidän arkirutiineista ja tässäpäs jotain niistäkin! Ruokajutuista voisin kertoa sen verran, että kun poika oli täyttänyt vuoden, mulla oli joku päähänpinttymä, että nyt hänen täytyy syödä täysin samaa ruokaa kuin mekin miehen kanssa. Tunsin olevani jotenkin epäonnistunut, kun pojalle ei maistunutkaan kuin pari ruokalajia. Onneksi aika nopeasti tulin järkiini… Mietin, että hänellä on koko loppuelämänsä aikaa syödä ns. normiruokaa, joten pari kuukautta sinne tänne ei maata kaada. Yritän muutenkin usein näissä lapsiin liittyvissä asioissa pitää mielessä sen, että joka asiasta voi halutessaan repiä stressiä, mutta kannattaako se..? Jos vain ottaisi rennosti! Niinpä jatkoin pikkuhiljaa eri ruokien tarjoilua ja aina hän kyllä maistoi; joitain vain kerran, joitain söi enemmänkin. Nyt tilanne on jo aika hyvä ja monet ruuat uppoavat! Joitain ruokia täytyy hieman muussata, jotta uppoaa vielä paremmin… Parhaiten maistuvat ihan perusruuat (kiusaukset, laatikot, pastaruuat, peruna & lihakastike jne.) ja niitä pyrimmekin usein tekemään. Haluan kuitenkin tarjota vaihtelevia makuja, jotta hän tottuu eri makuihin ja siihen, että ruuat ylipäätään vaihtelevat. Osa ruuista on kuitenkin sellaisia, että ne jäävät suuhun pyörimään. Kasvikset eivät maistu juuri lainkaan ruuan yhteydessä, mutta olen alkanut tarjoamaan niitä ihan yksinään välipaloina; silloin maistuvat ainakin joskus. Eilen broileririsoton seassa meni porkkanaraastetta ihan hyvinkin, mutta yksinään ei maistunut.

M ei vielä syö itse lusikalla, mutta jokusen kerran olemme harjoitelleet. Lusikka kääntyy kuitenkin kädessä aina siten, että kuorma tippuu maahan ennen suuta. Näyttää välillä kovasti siltä, että on vasenkätinen, mutta sitten taas kokeilee oikeaa. Ei ehkä vielä ole ihan selvillä, kumpi olisi se luontevampi puoli. Leipää ei mielellään söisi itse käsin, sillä ei selvästikään tykkää, kun kädet sottaantuvat. Viimeksi tänä aamuna istui syöttötuolissa kädet ylhäällä ja ihan voissa. Leipä edessä lautasella voipuoli alaspäin. Ei vain halua koskea siihen iljettävän niljakkaaseen leipään eikä osaa vielä pidellä pelkästään reunoista. Joten annan leivästä usein pienempiä palasia, jotka on helpompi saada kerralla suuhun. Nokkamuki on edelleen käytössä, mutta päivittäin juo myös normilasista maitoa tai vettä. Osaa jo huomattavasti paremmin kuin esim. kuukausi sitten. Vielä hetki menee ennen kuin alamme opettelemaan normilasista juomista ihan oma-alotteisesti. Tai alkuun taidamme ottaa käyttöön mukit.

poika

Hedelmistä ja marjoista tykkää valtavasti! Varmaan aika lailla kaikkiruokainen niiden suhteen. Ruokailun jälkeen odottaa aina innosta hihkuen Herra Hakkaraisen ksylitolipastilliaan hokien pa pa ja näyttäen yhtä keittiön kaapeista. Emme ole muuten vielä ostaneet pojalle sitä sähköhammasharjaa, josta oli Ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä -postauksessani puhetta. Etsiskelimme niitä silloin loppukesästä, mutta emme löytäneet mistään noin pienelle tarkoitettuja sähköhammasharjoja. Tuo onkin nyt lähipäivien tehtävälistalla!

Yöunet ovat olleet viime viikkoina tosi katkonaisia, syynä ensimmäiset puhkeavat poskihampaat. Etu- ja kulmahampaat ovat olleet näkyvissä jo pitkään, mutta nämä poskihampaat on ihan oma lukunsa – tulevat niin vaikean kautta että! Ensimmäisen poskihampaan puhkeaminen kesti todella pitkään! Kun se oli täysin näkyvissä, poika nukkui kaksi yötä heräämättä kertaakaan (nukkuu 11h/yö). Sitten taas alkoi yöhulinat ja tällä hetkellä poskihammas näyttää pilkistävän vasta ihan vähän… Viime yönä hän nukkui kuitenkin oikein levollisesti heräämättä kertaakaan ja kyllä oli itsellänikin aamulla täysin erilainen olo, kun oli saanut nukkua useita tunteja heräämättä (todellinen ihme etten herännyt muuten vain…)!

M käy yöunille aina isänsä saattelemana. Tässä roolissa teimme vaihdon, kun poika oli noin kymmenen kuukauden ikäinen. En saanut häntä enää unille, pelleili ja pyöri vaikka kuinka pitkään eikä meinannutkaan nukkua. Isänsä astuttua remmiin rauhoittui ja suostui käymään helpommin nukkumaan. Niinpä meillä on siitä asti jatkettu näin. Minä annan iltapuuron ja mies hoitaa pojan muut iltatoimet (yövaatteet sekä iltapesut). Jos menen niiden jälkeen epähuomiossa huikkaamaan hyvää yötä kulta, tulee armoton parku ja haluaa heti syliin. Joten, yritän toivotella hyvää yötä jo hieman etukäteen… Usein hiljaa mielessäni, sillä iltatoimien aloittaminen on hänestä jostain syystä jotenkin vastahakoista. Vaikka heti hoitopisteelle päästyään onkin ihan tyytyväinen, niin se matka sinne, se on haasteellinen! Siinä täytyy aina olla jotain erityistä rupateltavaa, joka vie huomion :D.

040

Hän löysi tänään tuon mielenkiintoisen kynttilärasian. Erityisen hauskaa oli piilotella noita kynttilöitä sohvatyynyjen väliin!

Tänään olemme viettäneet ihan normiarkipäivää. Lähdimme heti aamusta kaupungille asioille ja teimme siellä samalla kivan vaunulenkin kirpsakkaassa pakkassäässä. Sen jälkeen menimme tauolle yhteen kahvilaan; lämmin kaakao tuntui hyvältä vaihtoehdolta! Valitsin sellaisen kahvilan, jossa on leikkipaikka – pienenä taka-ajatuksena rauhallinen kaakaohetki. Pieni herkkusuuni ei välittänyt leikkipaikasta tuon taivaallista kaakaoni nähtyään, joten siinä me hörpimme sitä yhdessä :D. Poika maistoi kaakaota ensimmäistä kertaa elämässään ja näytti tykkäävän. Aina minun vuorollani vierestä kuului kaaka, kaaka, että se siitä rauhallisesta tuokiosta, heh! Välillä piti taukoja ja taapersi menemään, niin söpöläinen mussukka ♥