/

Isänpäivän tervehdys teille! Täällä on hieman puolikuntoista porukkaa… Sekä minuun että poikaan on iskenyt inhottava flunssa, kyllä on sitkeää laatua! Reilu viikko sitten taisin sairastaa vasta ensimmäisen osan tästä flunssasta lämpöilyn ja kurkkukivun muodossa ja nyt tuli sitten yskä ja nuha. Olin kuitenkin päättänyt valmistaa isänpäivän kunniaksi hieman runsaamman aamiaisen tai oikeastaan brunssin, joten ei se auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen! Herkuttelimme pöydän ääressä vasta aamupäivän puolella. Poika söi aamulla puuron ja jatkoi aamiaistaan vielä brunssipöydän ääressä lähinnä viinirypäleillä ja banaanilla herkutellen. Hedelmäsalaatin lisäksi brunssipöydästä löytyi leipää, munakokkelia, pekonia ja kakkua. Kysyin mieheltä aamulla, mitä hän haluaa brunssipöydässä juoda. Kysyi mitä vaihtoehtoja ja luettelin maitoa, mehua, teetä, kahvia vai haluatko kuoharia? Mies tokaisi, että ei kai me nyt laivalla olla :D. Oi kesäistä M/S Viking Gracea ja Oscar-aamiaista… ♥

010

021

012

Muistan, miten mukavaa oli viime äitienpäivänä saada hemmottelua heti aamutuimaan, joten halusin järjestää sitä myös miehelle. Viime äitienpäivä (Ikikimppu-postaus) olikin ensimmäinen äitienpäiväni kotona; ensimmäisen vietimme synnärillä kolmen vuorokauden ikäinen aarre kainalossa tuhisten. Viime äitienpäivää edellisen päivän olimme viettäneet poikamme yksivuotissyntymäpäiväjuhlien merkeissä, joten herkkuja oli jäänyt mukavasti äitienpäivän aamiaisellekin. Katsoinkin jo kalenterista, että poika täyttää kaksi vuotta juuri äitienpäivänä – kiva sattuma, joka tulee toistumaan neljän vuoden välein. (Mies pääsee ehkä turhan helpolla, kun herkut on aina valmiina…) Tänään saamme isänpäivän lisäksi juhlia pojan puolitoistavuotispäivää! En voi uskoa, että pieni poikani on jo tuon ikäinen! ♥

026

Mahat täynnä on mukava oikaista sohvalle, joten sinne siis! Leppoisaa isänpäivän jatkoa teillekin! ♥

025

/

Täällä tuntuu nyt näinä päivinä olevan niin kiirettä, etten meinaa ehtiä blogiin ollenkaan! Pukkaa kohta vieroitusoireet päälle! Hankala tilanne, kun ei ole aikaa, mutta silti niin huvittaisi postailla eri jutuista. Se on aina tätä viikonloppuisin, kun mies on vapaalla: molemmilla on omia juttuja, joita haluaisi tehdä ja sitten on perheen kesken tehtäviä juttuja, sitten niitä pakollisia velvollisuuksia… Nyt tähän viikonloppuun vielä isovanhempien luona vierailua ja omaa isänpäivän viettoa niin sehän on selvä, että tunnit loppuvat kesken.

Eilen järjestin pojalle pienen maalausstudion kylpyhuoneeseen. Hän ei ole vielä piirrellyt, sillä kynällä huvittaisi osua kaikkialle muualle kuin paperiin… Kylpyhuoneen laattalattia oli kuitenkin turvallinen paikka touhuta! Mitään maaleja en ostanut, vaan sulatin hetken mielijohteesta muutaman mustikan (ei väliä vaikka olisi tullut siinä sivussa maisteltuakin), puristin niistä mehut kulhoon, annoin pojalle pensselin käteen, teippasin korttipaperit lattiaan ja niin pikku-Picasso ryhtyi puuhaan!

003

Katseli minua muutaman kerran aivan siinä alussa, että saanko oikeasti sotkea tällä tavalla :D. Ja kyllähän sitä mustikkamehua sitten olikin vaikka ja missä: pitkin lattioita ja seiniä, niin ja maalasipa poika samaan syssyyn jalkansa, kätensä ja mahansakin. Lopuksi oli mukava pulahtaa vieressä odottelevaan lämpimään kylpyveteen!

Maalasimme eilen kaksi paperia, tänään vielä yhden. Näistä tulee kortit pappalle ja faffalle, yhden pidämme itse. Nimittäin tuon, jonka kulmaan poika kaatoi eilen lopun mustikkamehukulhollisen :D. Siihen päättyivätkin sitten eiliset maalaukset ja tänään hän maalasi vielä tuon kolmannen. Mies kysäisi häneltä aamulla, haluaako M lähteä maalaamaan ja niin oltiin jo tomerasti nyökytellen matkalla kylppäriin, heh!

006

Taisinpa joskus ennen äidiksi tuloani kerran tai parikin katsella muiden äitien esittelemiä muksujensa piirroksia että just joo, onko tuollainen suttu nyt niin erikoinen… Ja nyt esittelen täällä kaikelle kansalle oman mussukkani maalauksia – tää on niin tätä! Mitä sitten, vaikka niistä ei saa selvää! Ne on mukavia muistoja, joita poika voi itse katsella isompana. Ja minä muistan sen hetken, kun noita tehtiin; muistan sen innostuneen, riemukkaan ja keskittyneen ilmeen ♥. Sen, kuinka hän yhteen korttiin painoi oman, osittaisen kädenjälkensä. Tai kuinka hän hihitellen raapi mustikkaisilla kynsillään yhtä korttia. Tai kuinka päättäväisesti hän kaatoi mustikkakulhon ja päätti, että riittää tältä erää. Tuo yksi taitaa päätyä pojan huoneeseen, ihan kehyksiin asti, puolitoistavuotispäivän kunniksi – sekin on nimittäin huomenna!

/

Touhukasta torstaita toverit! Täällä on pitkä tehtävälista tälle päivälle; valmista pitäisi olla viiden paikkeilla, kun ystäväjoukko tulee kyläilemään ♥. Tätä nykyä monet asiat jäävät rästihommiksi. Oikeastaan oikein kasaan aina tekemistä sellaisille päiville, kun poika viettää aikaansa vanhempieni luona. On niin mukava se tunne, kun on taas saanut asiat (hetkeksi) hoidettua ja rästihommat alta pois! Joskus täytyy kyllä viettää tällainen päivä ihan vain laiskotellen, mutta mietin vain, milloinkohan se joskus olisi, kun ei sille meinaa löytyä aikaa. :D

Mutta sitten päivän postausaiheeseen! Sain joskus pojan vauvakuukausina kaveriltani vinkin näistä pienistä naposteltavista ja ajattelin nyt laittaa vinkin kiertämään, sillä täällä on paljon vauvojen ja taaperoiden äitejä lukemassa! Eli meillä poika ei vielä syö karkkia emmekä ole ajatelleet tuota asiaa vielä mitenkään edistääkään, sillä näin on hyvä. Hän ehtii syödä karkkia myöhemminkin yllin kyllin ja kun ei ole isompiakaan sisaruksia esimerkkiä näyttämässä, niin hedelmät ja marjat toimivat paremmin kuin hyvin. Toki hänkin saa herkutella ja jos olemme jossain vierailemassa, saa maistella kahvipöydästä lähes mitä vain. Kotona hänen ruokahyllyiltään löytyy erilaisia välipalanaposteltavia ja esim. karkeiksi hän kutsuu näitä fruit snacksejä:

003

005

En tiedä myydäänkö näitä muualla kuin Prismassa, mutta sieltä pähkinähyllyiltä olemme niitä aina ostaneet. Eivät ole siis pelkästään lapsille tarkoitettuja, vaan maistuvat aikuisillekin! Erityisesti tuo keltainen exotic-versio on tosi herkku! Ovat tuollaisia pieniä ja pehmeitä syötäviä, kuten pussin kyljestä näkee.

Samalta hyllyltä löytyy myös noita Muumi-patukoita, jotka on pojan mielestä tosi namia! Noita on helppo pitää mukanakin ja tilanteen sattuessa sillä onnistuu pelata hyvinkin aikaa ;). Tässä siis oikein hyvä vaihtoehto karkille, jos joku sellaista etsii! Muistan aina kun annoin pojalle ensimmäisen kerran noita exotic-pussin ”makeisia” – se innostunut ilme, hymähtely ja kuolan määrä on niin jäänyt mieleeni. Toinen niiiiin nautiskeli ♥

008

Mitäs teidän taaperoillenne kuuluu? Meidän M:lla on sellainen vaihe, että tapailee jo lähes kaikkia sanoja, joita kuulee; osassa onnistuukin jo hienosti. Selvästi jotenkin ujostelee, jos sana ei mene ihan sinnepäin, mutta rohkaisen aina kovasti, sama miltä se sana aikuisen korvaan kuulostaa. Ei ole enää aikoihin jokellellut, vaan kaikki puhe on ns. oikeaa puhetta, omalla kielellään. Esimerkiksi lamppu, pallo ja loppu kuulostavat vieraan korvaan samoilta, mutta minä erotan ne toisistaan.

Vaikka on luonteeltaan hyvin tomera, reipas ja vähän hurjapääkin välillä, niin on myös hyvin herkkä. Tuo saattaa aina välillä yllättäenkin nousta esiin, mutta siihen auttaa aina voimakas ja pitkä halaus. Tällä viikolla kerhossa pieni tyttövauva istui maassa itkien. M huomasi tilanteen, käveli tytön luo, istahti hänen eteensä ja halasi tyttöä rauhallisesti oikealla kädellään. Mun sydän meinas ihan räjähtää! ♥ Hämmästelen usein, kuinka paljon hän jo asioista tietääkään, vaikka ikää on kuitenkin vielä aika vähän.

Hän on kova touhuamaan ja puuhastelemaan. On oppinut ihan viime viikkoina, miten vessan ja keittiön isot ja painavat laatikot saa vedettyä auki… Rrrakastaa vessan laatikoiden värikkäitä kosmetiikkaputeleita – kynsilakat sekä huulikiillot ja -punat on ehdottomia lemppareita ja niitä kun on kymmenittäin niin mikäs sen mukavampaa! Hakee keittiön laatikoista kuppeja ja kulhoja, vie niitä toiseen huoneeseen, kasaa ja kolistelee. Tuo ne usein sitten myös takaisin paikoilleen. Lähes samoille paikoilleen ;). Yksi hänen lempipuuhistaan on tyhjentää kanssani astianpesukonetta ja laittaa pyykkejä kuivumaan (silloin kun ei käytetä kuivausrumpua). Astianpesukoneesta tyhjentelee ruokailuvälinelokerikkoa, kun olen ensin ottanut vaaralliset välineet pois. Yksi kerrallaan ja niin tärkeänä kuljettelee lusikoita ja haarukoita niiden omaan laatikkoonsa. Sama pyykeissä: tuo minulle pesukoneesta märkiä vaatteita yksi kerrallaan. Kehun aina vuolaasti, voi sitä pientä ja innostunutta naamaa ♥. (Ettehän nyt vain sano, että tämä kotiaskareinnostus on vaan vaihe…)

Mutta sitten rästihommien kimppuun! Ostin kauppareissulla pari lehteä (toinen niistä on joululehti); pakko nipistää aikaa niiden selailuun! Mustikkaisen glögipurkin äärellä pysähdyin, mutta jätin vielä hyllyyn… Loppukuusta viimeistään! Mukavaa päivää teillekin! :)