Marraskuisen viikonlopun alkajaisiksi sopivat tällaiset kuvat!

cats5-860x645

022-860x573

cats23-860x645

Tällaisista lumimaisemista olen haaveillut jo kuukauden päivät. Tällä hetkellä täällä sataa kuin sataakin lunta (tai vielä se taitaa olla räntää); sitä on jo sen verran paljon, että maa on aika lailla valkoinen! Miten ihanaa onkaan huomenna herätä, jos takapihalla näyttää tuolta kuin näissä viime ja toissa vuonna ottamissani kuvissa. Huomiseksikin on luvattu lumisadetta, joten pitäisi valkoisista maisemista päästä ainakin muutamaksi päiväksi nauttimaan!

Poika oli aivan innoissaan taivaalta hiljalleen putoilevista hiutaleista. Hihkuin kotona, että siellä sataa lunta ja poika juoksi perässä ja hoki unta, unta! :D Kaupan pihalla seisahti katselemaan näkyä ja huudahti isoon ääneen oiiiiii! Kyllä tuosta mussukasta kuulkaas sellainen jouluihminen vielä kuoriutuu, että jää kohta äitikin toiseksi!

Viime vuoden joulupäivänä otin nämä kuvat vanhemmillani ollessamme. Aikamoisesti oli lunta viime jouluna! Aivan mahtavaa! :)

cats21-860x645

Ensimmäisen amarylliksen ostin viime viikonloppuna, mutta se on vielä nupullaan. Tänä viikonloppuna täytyy ehkä kaivaa nuo olohuoneen ikkunatähdet kaapista, vaikka ensilumen kunniaksi. On ne niin ihanat ja elämys pienelle pojallemme!

030-860x573

0922-860x573

Hörpin tässä samalla teetä ja parin metrin päässä loistaa takkatuli, ai ai. Mahtavaa viikonlopun aloitusta teillekin!

Tänään ajatukset ovat elämän perusasioissa. Omassa perheessä, lapsessa, turvallisuudessa. Turvallisuutta on ehkä joskus saattanut pitää Suomessa itsestäänselvänä, mutta ei se sitä taida enää täälläkään nykypäivänä olla. Aamun uutiset saivat minut palaamaan vuoden 2004 maaliskuiseen Espanjaan. Olin muuttanut Espanjaan vapaaehtoistyötä tekemään; olin ehtinyt olla maassa vasta vajaat kaksi viikkoa, kun Madridin pommi-iskut tapahtuivat. Televisiouutisissa ei ollut mitään muuta aihetta päiväkausiin. Ruutu täyttyi pommi-iskuista, Madridin näkymistä ja erityisesti Atochan rautatieaseman kuvista. Uutisissa näytettiin todella järkyttäviä kuvia. Niin raakoja kuvia, joita ei ole meidän uutisissamme totuttu näkemään. En unohda niitä koskaan.

Tuosta tapahtumasta kului reilu viikko, kun matkustin yhden kämppikseni kanssa Madridiin junalla. Matkalle oli aikomus lähteä jo viikkoa aiemmin, mutta tervetulovalmennuskurssi oli siirtynyt. Kämppikseni eli matkakumppanini oli minua pari vuotta nuorempi ranskalaistunisialainen mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia enkä minä osannut ranskaa muutamia kohteliaisuussanoja enempää (enkä osaa edelleenkään). Espanjaa emme osanneet tuossa vaiheessa juurikaan, sillä olimme vasta menossa minikielikurssille Madridin lähelle. Oli aika mielenkiintoinen junamatka kaksin… Pelotti hirmuisesti muutenkin se junamatka eikä ketään, kenelle purkaa tunteitaan. Mutta ei ollut kyllä vaikea arvata, mitä toisen päässä liikkui. Ja se hetki, kun matkalaukkuinemme saavuimme Atochan rautatieasemalle. Se kynttilämeri aseman ulkopuolella ja etenkin rakennuksen sisällä; punaisia kynttilöitä silmänkantamattomiin. Muistan vieläkin asemarakennuksen vallanneen tuoksun: siellä tuoksui palava kynttilä. Ne lukuisat kirjeet ja valokuvat ja isot lakanat, joissa luki Basta ya bastardos!. En voinut olla itkemättä, kun taas kämppikseni oli ihan tyyni ja ilmeetön. Mietin siinä, että mekin kaksi tulemme keskenään niin erilaisista maailmoista… Kirjoitin tuosta ajasta päiväkirjaa; myös näistä hirvittävistä terrori-iskuista tuli kirjoitettua. Nyt Eurooppaa on jälleen kohdannut valtava murhenäytelmä. Vetää todella hiljaiseksi.

053

056

Kupillinen herkullista cappuccinoa. Se tuoksu ja oih, se maku! Vaikka cappuccino maistuu mielestäni herkullisimmalta Iittalan kookkaasta Ego-kupista, valmistin sen tänään kauniiseen Hobstar-lasiin. Joskus estetiikka menee edelle, sillä kieltämättä lasikupissa kahvi näyttää tosi kauniilta.

043

035

Vierailimme tänään pojan kanssa yhdessä paikassa ja siellä tuli puhetta siitä, miten nämä kurjat vesisateet syövät joulufiilistä. Kieltämättä olen samaa mieltä; vesisade ei kuulu joulunodotukseen. Kaipaan lunta! Sekä maahan että puiden oksille. Lumella on niin valtavan piristävä ja valaiseva vaikutus. Joulu ilman lunta jää kyllä vajaaksi. Onko teillä samoja mietteitä? Tämän näkökulman vuoksi olen onnellinen siitä, että neljältä on jo pimeää – eipähän tarvitse katsella synkkiä maisemia!

Kotimatkalla suunnittelin päivän vapaahetkeäni eli hetkeä, jolloin poika käy päiväunille. Ajattelin, että haluan järjestää jonkin pienen joulufiilistelyhetken kaikessa rauhassa joulumusiikin soidessa taustalla. Kynttilöitä & joulumusiikkia, kahvia & valkosuklaapähkinöitä… Mukaan pienesti joulunpunaista Havilta blogilahjaksi saamillani Havi design by Samuji -malliston lautasliinoilla.

050

kahvihetki

044

Näin! Nyt tuo kahvihetki on vietetty eikä enää tarvitse muistella sitä, miten poika ei meinannut millään nukahtaa päiväunilleen, vaan tuo ”tuokio” kesti erittäin pitkät 50 minuuttia eikä sitä lainkaan säestänyt väsykiukkuisen lapsen huudot… Siihen samaan hässäkkään mahtui kissojen toimesta makuuhuoneen oven raapimista, minun jäähtynyttä ruokaani sekä oven takana käyviä kaupustelijoita… Ei ihan heti hänen nukahdettuaan olleet joulufiilistelyt mielessä, mutta päätin kaivaa ne esiin ja onnistuin ainakin kohtalaisesti :D. Ehkä ensi viikolla uusi tuokio ja jos silloin ihan joululehtien & piparien (sekä sen hartaasti toivomani lumen) kera!