Kuinka kaunis pieni lapsi onkaan nukkuessaan… Ajattelin, kun silitin pienen (äkäpussini) poskea hänen vihdoin nukahdettua päiväunille. Nämä on niitä päiviä… One of those days -lausahdus on kuulunut mielessäni tänään kymmeniä kertoja. On se kun äiti ei anna syödä olohuoneessa! Tai ei anna ruokkia kissoja vartin välein! Tai ei anna läiskyttää maitomukia ympäri kotia! Sitten kun vihdoin ollaan valmiita ulkoilemaan, äiti menee ja pukee valkoisen takin sijaan mustan takin päällensä! Voin kertoa, että siinä kohtaa repes (pojalla lähinnä) :). Mutta onneksi näitä päiviä on selvästi vähemmän kuin hyviä! Ja pojan antama tiukka halaus haihduttaa kireän mielen, molemmilta ♥
Tämän päivän postausaiheeni liittyy pojan kuulumisiin. Välillä näille oman blogin aihepiireille sokeutuu siten, ettei muista mistä on viimeksi kirjoittanut tai milloin viimeksi kirjoitti tästä ja tästä aiheesta, joten hyvä kun välillä laitatte viestiä, niin saan viitteitä kiinnostuksenne kohteista! Olen viime viikkoina saanut paljon kysymyksiä poikaan liittyen ja ajattelin kerätä ne kysymykset ihan postauksen muotoon ja vastailla niihin tällä tapaa hieman pitemmästi. Itseänikin kiinnostaa usein monet lapsiarkeen liittyvät postaukset, vaikka en kyllä oikeastaan mitään äitiysblogeja luekaan, mutta sillä tavalla mausteena; blogin muiden aihepiirien rinnalla! On mielenkiintoista kuulla, miten muilla ja saada omaan arkeen ehkä jotain vinkkejäkin.
Minkäpituisia yöunia teillä poika nukkuu?
Hän nukkuu tätä nykyä 11-12 tuntia yössä siten, että menee yöunille 20.30-21.00 ja herää aamulla 7.30-8.30 paikkeilla. Suht aamu-uninen äiti on kiitollinen siitä, että päivämme ei ala viideltä tai kuudelta, kuten joissain lapsiperheissä :P. Tällä viikolla hän on nukkunut 12 tunnin yöunia – olen ollut aika ihmeissäni :)
Millaisia talvivaatteita/-kenkiä olet ostanut pojalle?
Näitä en ole hirmuisesti hamstrannut. Yksi talvihaalari on ollut käytössä, se valkoinen Reiman. Sen lisäksi Pomp de Luxin kevyt untuvatakki kauppa- ja kyläilyreissuja varten. Kengistä eniten käytössä ovat olleet Kuomat. Lisäksi löytyy Kavatit ja yhdet Vikingit. Oikeastaan vasta nyt havahduin siihen, että olemme tosiaan pärjänneet koko talven yhdellä (ja vieläpä valkoisella) haalarilla! :D
Miten muuten omaa tahtoa/kieltoja tottelee ja onko mitä oppeja mennyt perille?
Oma tahto on kehittynyt ihan kivasti… Ei välttämättä tarvita enempää, vaan pärjäämme mainiosti tällä nykyiselläkin tahdolla! Yhdessä vaiheessa viime syksyä (olikohan lokakuuta) ajattelin, että HUH mitä touhua, kun poika teki aamusta iltaan vain kiellettyjä asioita. Se oli rankkaa aikaa, mutta ei kestänyt loppujen lopuksi montaa viikkoa. Välillä olin ihan epätoivoinen ja mietin, miten ikinä saan hänet tottelemaan mitään. Jankkasin eitä päivästä toiseen kuin papukaija, sillä hän oli jatkuvasti joko telkkarin, kaukosäätimien tai minkä milloinkin kimpussa. Lelut eivät kiinnostaneet pätkän vertaa. Sitten yhtäkkiä huomasin, että nuo asiat eivät enää niin hirmuisesti kiinnostakaan poikaa! Häntä ei tarvinnut koko ajan olla kieltämässä ja huomasimme miehen kanssa, että kiellot olivat tuottaneet tulosta ja poika hoki jo itsekin eeiiii, eeiiii koskiessaan johonkin kiellettyyn. Että vaikka se kuinka tuntuu siltä, että lyö vain päätään seinään, niin lopussa kiitos seisoo! Kunhan vain muistaa pysyä johdonmukaisena, jotta lapsi ei ole aivan hämillään. Eli jos on päättänyt, että jokin asia on kielletty, se on sitä aina. Ei lipsuta, vaikka joskus tekisikin mieli antaa tehdä mitä vain ja retkahtaa itse perässä sohvalle :D.
Tällä hetkellä on sellainen vaihe, on ollut jo muutaman kuukauden, että hän tottelee tosi hyvin ja hokee itsekin ei saa, jos meinaa ottaa jotain kiellettyä. Hän tulee aina mukaan, kun menen vessaan meikkaamaan ja vessan laatikothan ovatkin melkoisia aarrearkkuja! Siellä on jos minkämoista värikästä purkkia ja purnukkaa, joilla leikkiä. Hän saa vapaasti leikkiä meikeilläni, mutta muutamia lasipurkkeja ei saa ottaa. Hänellä onkin tapana käydä aina ensimmäisenä ne kielletyt purkit läpi koskien niitä ja sanoen, ei saa. Ja sitten ottaa ne, joilla saa leikkiä. Yksi lempipuuha tällä hetkellä on laittaa huulirasvaa (ja huulipunaa, mutta tästä emme ole kertoneet isille). Ei niistä puteleista mitään tule, kunhan reunalla sipaisee huuliaan ja laittaa äitillekin vähän samalla. On niin tyytyväinen sitten, kun on itsekin hieman meikannut, heh!
Onko teillä mitään turvallisuusjuttuja (lukkoja, kulmien suojia) käytössä? Onko vahinkoja ollut?
Mitään tällaisia meillä ei ole ollut käytössä missään vaiheessa eikä ole edelleenkään. Poikaa ei ole pistorasiat juurikaan kiinnostaneet. Välillä joihinkin laatikoihin olisin ehkä lukkoja kaivannut, mutta koska näen lähes aina mitä poika puuhastelee, voin keskeyttää hänen puuhansa tarpeen tullen. Kodinhoitohuoneen pesuainekaapissa ei ole mitään lukkoa, siihen täytyisi sellainen kyllä varmastikin hankkia. Sillä vaikka poika totteleekin tosi hyvin ja tietää jo hyvin pitkälle, mihin saa koskea ja mihin ei, voi uteliaisuus joskus viedä voiton…
Onko mitään vahinkoja/tippumisia esim. sohvalta käynyt?
Mitään suurempia vahinkoja ei ole koskaan vielä sattunut *koputtaa puuta*. Poika on luonteeltaan hyvin varovainen ja on aina omannut aika vahvan itsesuojeluvaiston, joten luulen sen olevan suurin syy, miksi olemme suuremmat vahingot välttäneet. Toki välillähän on hyväkin hieman sattua (tosin ei pahasti), jotta huomaa miten voi käydä.
Miten ruokailut teillä? Mainitsit jossain, että pientä nirsoilua ollut?
Tosiaan nirsoilu ilmestyi kuvioihin joskus syksyllä, ehkä noin 3-4 kuukautta sitten. Siihen asti hän söi todella hyvin ja monipuolisesti eri ruokia. Ei välttämättä syönyt jokaista ruokaa ihan koko annosta, mutta ainakin maisteli kaikkia innokkaasti. Sitten tuli täysi stoppi eikä aina suostu edes maistamaan jotain ruokaa. Ja jos on jostain ruuasta sitä mieltä, että ei tykkää, niin ei sitä sitten myöskään syö, ei millään. Olen kuullut, että tuo nirsoilu kuuluisi tähän ikään, joten sen ohimenemistä odotellessa…
Takapakkia (jos sitä nyt siksi voi kutsua) tapahtui omatoimisen syömisen kanssa pari viikkoa sitten. Poika söi jo hyvin itse, mutta yhtäkkiä se loppui ja hän vain pyörittelee ruokaa lautasellaan. Pari kertaa/ruokailu saattaa lusikka mennä suuhun, mutta ei muuta. Eiköhän tämäkin tästä ohi mene, kun vain jatkaa vieressä kannustamista..? Aina hän silti innokkaasti sen oman lusikkansa aterialle tahtoo eli jonkinmoista mielenkiintoa omatoimiseen syömiseen kuitenkin löytyy.
Onko mitä lempiruokia tällä hetkellä?
Makaronilaatikko koskenlaskijajuustolla on niiiin herkkua pojan mielestä. Se on niin herkkua, että hän haluaa laittaa ketsuppiakin joka ruokaan (mitä emme kyllä tee…). Aina kun käymme pöydän ääreen, hän hokee eppua, eppua. Onpa se tullut jo uniinkin eli öisinkin kuuluu joskus eppua :D.
Makaronilaatikon lisäksi useat keitot ja kiusaukset maistuvat. Samoin joku perussetti: keitetty peruna/perunamuusi & lihakastike. Kasviksia syö tosi huonosti, mutta porkkana on herkkua sekä raakana että keitettynä. Syksyllä leivänpäällisetkin kokivat karun kohtalon ja ne jätettiin sivuun: leivällä saa tätä nykyä olla vain Oivariinia :/
Tällaista siis meillä! Poikahan on nyt vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen. Kuulostaako muiden samanikäisten äitien korviin yhtään tutulta? :)
