Olipas otsikko, mutta tuo nyt vain sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen, heh! Olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa muiden ihmisten ihan ne arkisimmatkin asiat, ehkäpä eniten juuri ne. Yksi näistä asioista on raha ja siitä ajattelin tänään hieman kirjoitella! (Musta tuntui, että tähän on kysyttävä miehen ”lupa”, mutta sain vain hämmästynyttä silmien pyöritystä, että miksi muka tästä ei voisi kirjoittaa, joten täältä pesee!)

Minä olen aina ollut sitä tyyppiä, joka mieluummin säästää rahaa kuin tuhlaa sitä. Ihmisiä taitaa olla kolmea tyyppiä rahan suhteen, jos karkeasti jaetaan. On niitä, jotka palkkapäivän koittaessa tuhlaavat sen kummemmin asiaa ajattelematta, kunnes sitten viikon kuluttua pysähtyvät miettimään, mistä rahaa seuraavaksi kolmeksi viikoksi… Sitten on niitä, jotka käyttävät rahaa säästeliäästi lähes seuraavaan palkkapäivään asti. Hieman ennen seuraavaa palkkapäivää huomaavat, että rahaahan onkin noin kivasti, tässähän voisi tehdä/ostaa jotain erityisen kivaa! Sitten on kolmas ryhmä, jotka elävät tasaiseen tahtiin kuukauden kaikki viikot – oli palkkapäivä sitten vasta ollut tai vasta tulossa. Elävät siten, että eivät tuhlaile, mutta eivät myöskään pihistele. Itse taidan lokeroitua tuohon kolmanteen ryhmään, tosin opiskeluvuosinani olin vahvasti tuon toisen ryhmän jäsen! Koskaan en ole toiminut tuon ensimmäisen ryhmän tapaisesti enkä sitä kenellekään suosittelisikaan. En ole koskaan osannut ostaa mitään velaksi (asuntolainaa ei lasketa), vaan jos minulla ei heti ole rahaa ostaa jotain, en osta. Joskus on täytynyt käyttää luottokortin credit-puolta (esim. ulkomailta tilattaessa) ja silloinkin pidän aina huolen siitä, että maksan laskun yhdessä erässä heti kerralla kokonaan pois. Ahdistaa ajatus siitä, että luottokorttivelan päälle tulisi vielä korkoja ja loppusumma vain kasvaisi ja kasvaisi ja siitä tulisi jatkuvasti pieniä osamaksuja muistuttamaan itsestään… Ei, ei sopisi minulle.

Mieheni on tässä tismalleen samanlainen ja käytämme muutenkin rahaa hyvin samalla tyylillä – säästeliäästi, mutta ei missään nimessä pihisti. Noiden välissä on mielestäni selvä ero ja pihiyttä en taas voi itse sietää :D. Säästeliäästi toimimme myöskin asuntolainaa ottaessamme ja teimme vertailuja useiden pankkien välillä – nyt tähän laina-asiaan voi saada vinkkiä myöskin Sortter-nimiseltä yritykseltä*. Yritys vertailee lainoja puolestasi ja tarjoaa edullisinta vaihtoehtoa!

Arkipäivän merkittäviin säästöihin kuuluu toki muitakin tapoja säästää kuin lainojen vertailu ja kilpailuttaminen. Kaikki kotiin ja omaan arkeen liittyvät liittymät ja sopimukset voi ja kannattaa kilpailuttaa! Esimerkkinä sähkösopimukset, joissa saattaa olla eri yritysten välillä aika merkittäviäkin hintaeroja. Oikeastaan halvin sähkösopimus löytyy vain ja ainoastaan kilpailuttamalla*.

131

En tiedä onko tämä kuinka yleistä, jos on yhteinen koti/lapsi/asuntolaina, mutta minulla ja miehelläni on aina ollut erilliset rahat, omat rahat. Omat pankkitilit ja omat pankkikortit emmekä edes näe toistemme tilejä :D. Yksi yhteinen tilikin kyllä löytyy, nimeltään lainanhoitotili. Tuolta tililtä katoaa kuukausittain asuntolainan lyhennys ja sinne molemmat siirrämme kuukausittain tietyn/tarvittavan summan rahaa. Tuolta tililtämme maksamme myös kaikki kotimme ja elämämme yhteiset laskut. Esim. sähkö-, vesi-, jätehuolto- sekä autoihin liittyvät huoltokustannukset (tosin harrasteauto ja moottoripyörät ovat ainoastaan miehen menoeriä). Tuo tili on myös pojallemme tehtäviä hankintoja varten. Ruuat ja bensat jaamme aika lailla fifty-fifty, omiin menoihin liittyvät jutut maksamme omilta tileiltämme.

Tämä systeemi meillä oli käytössämme jo edellisessä vuokrakodissamme ja kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme asuntolainan kera, tuntui jotenkin tosi tyhmältä pitää raha-asiat erillään. No äkkiä siihenkin taas tottui; olemmehan toimineet näin lähes vuosikymmenen ajan :D. Olen huomannut itsestäni, että en osaisi elää toisen tilin kautta. Minulla täytyy olla oma tili, josta voin käyttää rahaa silloin kun tarvitsen/haluan ilman, että minun täytyisi selitellä hankintojani kenellekään. Tai pitää jollekin kirjaa, paljonko olen tuhlannut rahaa/kuukausi, mihin rahat käytin jne…

Miksi oikeastaan halusin tästä kirjoittaa? Siksi, että naiset saattavat helpommin jäädä rahan säästämisessä miesten jalkoihin. Nimittäin varmaan suurimmaksi osaksi se on nainen, joka jää työelämästä kotiin lapsia hoitamaan. Tällöin hän saattaa olla vuosikausia kotona, ilman säännöllistä palkkatuloa, sillä tästä maailman arvokkaimmasta työstä palkaksi saa jotain muuta kuin rahaa. Jotain hyvin arvokasta, mutta sillä ei elä. Täten naistenkin kannattaisi aktivoitua tällä rintamalla ja tutustua erilaisiin säästömahdollisuuksiin. Tässä asiassa kysyisinkin erittäin mielelläni teidän vinkkejänne! Säästätkö sinä rahaa? Miten ja kuinka aktiivisesti? Oletko sijoittanut tai oletko ajatellut sijoittavasi? Itse olen tässä vasta tutustumassa Nordnetiin, joten siitä ja vastaavista kuulisin mielelläni muiden kokemuksia!

139

Meillä on miehen kanssa ajatuksissa aloittaa aktiivinen säästäminen myös pojallemme, ihan sijoitusmielessä siis. Hänellä on ollut oma pankkitili siitä saakka, kun hän sai nimen ja sen jälkeen pankkitilin avaamiseen tarvittavan Kela-kortin. Lapsilisä kilahtaa automaattisesti pojan tilille kuukausittain, joten siinä on jo yksi hyvä pesämuna kertymässä. Muistan, miten hirvittävän suuri apu lapsilisistä oli itselleni siinä vaiheessa, kun lukion jälkeen muutin pois kotoa. Vanhempieni säästämien lapsilisien ansiosta en joutunut koskaan ottamaan opintolainaa, vaan pärjäsin kesälomatienestien turvin kaikki opiskeluvuoteni. Tuon saman mahdollisuuden haluamme tarjota myös omalle lapsellemme.

Jos ajatellaan säästämistä, niin sehän ei ole koskaan turhaa! Jos ajattelee esimerkiksi kuukausittaista säästämistä, niin eihän niiden summien tarvitse mitään valtavia olla. Muutamalla kympilläkin pääsee jo pitkälle! Esim. jos kuukaudessa laittaa sivuun 50 euroa, on se vuodessa jo 600 euroa ja viidessätoista vuodessa 9000 euroa!

131

Toivottavasti tämä aihe on jollekin muullekin ajankohtainen ja toivottavasti joku osaisi jakaa hyviä vinkkejä/käyttökokemuksia asian tiimoilta. Jään innolla odottelemaan! :)

*mainoslinkkejä.

037

Siirsin koneelle eilen ottamiani kuvia pojastamme ja nuoremmasta kisuneidistämme. Näitä hymyissä suin katsellessani muistui mieleen samantapaiset kuvat vuoden ja neljän kuukauden takaa. Ehkä tekin muistatte tuon joulukuisen Pienet kaverukset -postaukseni?

cats8-860x645

Tuolloin kaverukset olivat lähes samanmittaisia. Kaveruksista toinen oli tuolloin yhtä tyyni kuin tänäkin päivänä, mutta toinen on nykyään jo aavistuksen villimpi. Villimmällä on myös usein pientä pilkettä silmäkulmassa, jonka kissakin on jo tässä matkan varrella oppinut. Silti ystävyys on ja pysyy – toinen toiseltaan oppien ja toista kunnioittaen ♥.

kamut

Lähetitte miehelleni monenlaisia kysymyksiä sekä postaustoiveita (Postausaiheita miehelleni -postaus), tässä hän tarttui isyysaiheeseen. Postaus on mieheni käsialaa aina otsikkoa ja kuvia myöten! :)

***

Anne
Isyydestä. Miten hän on kokenut asiat kun elämä on lapsen myötä muuttunut ja ylipäätään millaista on olla isi, samalla aviomies ja mies. :)

Nimetön
Postaus isyydestä olisi minunkin ehdotukseni. Olen lukenut mielelläni sinun mukavia juttujasi pojastanne. Olisi kiva kuulla asioita isän kannalta.

M
Ajatuksia isinä olemisesta. Mitenkä uusi elämä on yllättänyt, mikä on ollut kivointa/raskainta ja mitä kaipaa(ko) ajasta ennen lasta?

Pirjo
Olisi mukava kuulla, mikä elämässänne on juuri nyt merkityksellistä. Poikanne on teille kaikki kaikessa, niinkuin usein on, kun saa noin upean lahjan. Mikä tekee miehen, puolison ja isän elämästä tässä vaiheessa merkityksellistä?

 

Olette lähettäneet useita kysymyksiä isyydestä ja isinä olemisesta. Yritänkin tässä nyt vastata omin sanoin kysymyksiinne.

Ennen lapsen syntymää vanhemmat monesti jännittävät, kuinka elämä muuttuu lapsen myötä vai muuttuuko se. Nyt voin kertoa että kyllä se muuttuu. Aika pian huomaa, että taloon on tullut uusi pomo, joka laittaa aikataulut ja asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Ja nyt et ole vastuussa enää pelkästään itsestäsi. Asioita alkaa miettimään lapsen näkökulmasta, mikä hänelle on parasta. Ja kun hänellä on kaikki kunnossa, tulee vasta sitten omat tarpeet.

Isinä oleminen on tosi hienoa ja on avartanut myös elämänkatsomusta. Kivoimpia on ne hetket, jolloin touhutaan yhdessä ja se, kun huomaa kuinka se on lapselle tärkeää. Ja painiminen on parasta! Töistä on mukava tulla kotiin, kun lapsi on innokkaana ovella vastassa. Ajasta ennen lasta on jäänyt kaipaamaan ainoastaan niitä aamuja, kun on oikein väsyttänyt eikä ole tarvinnut nousta ylös viikonloppuisin seit-tä-män aikaan.

Lapsen kehitystä on aivan mahtava seurata kun lähes joka päivä, tai ainakin joka viikko, hän oppii joitain uusia asioita. Ja näillä uusilla asioilla hauskuttaa sitten meitä vanhempia. Lukemattomia kertoja olemme saaneet nauraa hänen uusille tempuilleen tai sanoilleen. Yllättävää on ollut, kuinka tarkasti päivän tapahtumat jäävät alle kaksivuotiaan mieleen. Itse ainakin huonomuistisena joudun kelaamaan kun lapselle palautuu yhtäkkiä mieleen jokin useita päiviä sitten tapahtunut asia ja hän alkaa sitä hokemaan. Hyvää aivojumppaa myös vanhemmille!

Tietysti välillä on känkkäränkkähetkiä, jotka aiheuttavat haasteellisia tilanteita ja vaativat jaksamista. Tällä hetkellä ulkovaatteiden pukeminen ja päiväunille nukahtaminen on lapsen mielestä ikäviä asioita. Silloin tulee joskus mieleen kuinka jotkin asiat on olleet helpompia ja nopeampia, kun ollaan oltu kaksistaan. Mutta kun varaa tarpeeksi aikaa, niin näistäkin selvitään.

Vanhempien pitäisi saada viettää myös kahdenkeskistä aikaa, joka helposti unohtuu kaiken keskellä. Niin myös meilläkin välillä. Iltaisin, kun lapsi on mennyt nukkumaan ja ollaan muut velvollisuudet saatu valmiiksi niin tätä yhteistä aikaa kuitenkin järjestyy. Joinakin iltoina enemmän ja joinakin vähemmän. On myös tapahtunut niin, että molemmat vanhemmat kuorsaa olohuoneen sohvalla jo ennen iltakymmentä television pauhatessa koko talo valaistuna.

Näiden päälle kun lisätään vielä harrastukset niin saadaan sellainen yhtälö, että sen ratkaisemiseen tarvitaan jokin aikatauluhallintaohjelma. Varsinkin kun talossa on kaksi työssäkäyvää/työtätekevää vanhempaa ja lapsi kotihoidossa. Joillekin harrastuksille ei enää ole samalla tavalla aikaa kuin ennen. Mutta harrastukset ovat myös tärkeitä, koska silloin pääsee hetkeksi irrottautumaan arkirutiineista. Ja se auttaa jaksamaan taas eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan lapsen myötä elämään tulee täyteläisyyttä ja elämä saa aivan uuden merkityksen. Monta kertaa olemme yrittäneet miettiä minkälaista elämä olisi ilman lasta, mutta ei sitä voi enää edes kuvitella.