/

092

Nytpäs näitä pojan kaksivuotissynttäreiltä ottamiani kuvia! Mukava itsekin palata tähän päivään näiden kuvien muodossa. 

Mitään sen kummempaa teemaa synttäreillä ei ollut, lähinnä vaaleansininen väri. Vaaleansinistä löytyikin sekä pompomeista että ilmapalloista, kattauksestakin jokunen väripilkku. Lauantai oli tosi lämmin päivä ja päätimmekin avata ruokailutilan lasipariovet kokonaan, jotta kulku terassille helpottuisi. Ovien päälle ripustimme Airam Neon-valosarjan* juhlatunnelmaa luomaan. Tätä kyseistä LED-valosarjaa meiltä löytyy parikin kappaletta enkä malta odottaa, että saan ne käyttöön erilaisiin kesäfiilistelyihimme! Kuvittele ihanan tunnelmallinen kesäkattaus ulkona puiden katveessa, jossa tunnelmaa luomassa mm. nämä valot…

051

party

063

Terassiltakin löytyi pari pompomia; ne ripustin lyhdyistä roikkumaan. 

Herkut on tärkeä osa juhlaa, joillekin ehkä jopa se tärkein! Tässä meidän herkkupöytämme:

110

Tarjottavien suhteen sain vastustamattoman blogiyhteistyötarjouksen kokkolalaisen Leivontapalvelu HyväKakun Mammulta, joka loihtikin meille juhliin suussasulavia herkkuja! Täytekakkua jännitin eniten, sillä idea oli vain omassa päässäni ja sen kuvailin Mammulle sähköpostin välityksellä. Täytyy kyllä sanoa, että odotukseni ylittyivät ja kakusta tuli yksinkertaisesti täydellinen vai mitä sanotte:

099

Poikamme tykkää niin valtavasti ilmapalloista, että idea lähti siitä. Aluksi mietin, että miten tuohon saisi yhdistettyä myös toisen pojan mielenkiinnon kohteen; jalkapallot, mutta jätin sen sitten pois. Yksinkertaisuus on usein paras vaihtoehto ja liika on aina liikaa! Sävytoiveina minulla oli valkoisen pohjan lisäksi pastellisävyt: vaaleansinistä, keltaista ja minttua. Viisi ilmapalloa, jotta niihin sai kirjoitettua sanan onnea. Kakkukynttilän ostin Prismasta, mielestäni tuo lila sopi kivasti kakun muihin sävyihin. 

Täytekakun täytteiksi valitsimme kinuskimoussen ja banaaniviipaleet – slurps! Vähän liiankin hyvää ja täydellinen makukombo – ei yhtään liian imelä. Eikä kakku ollut kuiva, sillä sellaisia inhoan! Täytekakun lisäksi Mammu valmisti juhliimme upean Snickers-piirakan, joka oli myös hyvin tykätty herkku:

102

Suolaistakin pitää pöydästä löytyä ja niitäkin valmistui HyväKakun toimesta. Valitsimme suolaisiksi kahta erilaista minipizzaa: kinkku-ananas sekä mozzarella-ilmakuivattu kinkku -täytteillä. Tekivät erittäin hyvin kauppansa kuumana juhlapäivänä!

Muita pöydästä löytyviä suolaisia olivat lihapasteijat sekä Kinuskikissan ohjeilla valmistettu Lauantaipiirakka. Popcorneille ostin tuollaiset pienet tarjoilukipposet. 

pöytä

Pöydän päästä löytyi pieni jätskibaari strösseleiden ja hedelmäcocktailin kera. Jäätelöt pilkoin tuohon isoon kulhoon jo etukäteen ja nostin sen pakastimeen odottelemaan. Pöytään nostin kulhon vasta, kun vieraat olivat maistelleet suolaisia ja täytekakkua, jotta jäätelöt eivät ehtisi sulaa. Jäätelömakuja oli muutamaa erilaista: mansikkaa, suklaata, vaniljaa, minttua, supertiikeriä, lakritsia ja nougattia. Nämä nautittiin kertakäyttöisistä jätskikipoista. Oiva herkkuvalinta lämpimään kesäsäähän!

149

059

156

Siinä sohvalla synttärisankari ♥. Väsähtäneenä, mutta onnellisena touhukkaan päivän jälkeen.

Lahjoiksi M sai kirjan, jalkapallon, kitaran, oman matkalaukun (ja yksi matka onkin sopivasti jo varattuna!) ja pehmolelun, parkkitornin ja puhuvia autoja, oman teltan (Instagram-kuva) sekä rahaa. Meiltä vanhemmilta hän sai potkupyörän (kypärä vielä ostamatta), jolla olisi kesällä aikomus harjoitella! Hirmuisesti lahjoja ja kovasti pienen kaksivuotiaan mieleen; ahkerasti hän onkin niillä leikkinyt. 

Niin kivat synttärit oli pojalla. Kiitokset vielä juhlavieraille ♥. 

*Saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

/

Iloinen, nauravainen, hyväntuulinen hauskuuttaja. Lempeä, kiltti, innostuva, musikaalinen, sosiaalinen, rohkea, mutta välillä kuitenkin arka ja etenkin kovat äänet saavat säikähtämään. Tuollaisissa tilanteissa täytyy ensimmäiseksi tarkistaa, miten äiti reagoi ja jos äiti nauraa, ei tarvitse itkeä. Myös koirat ovat välillä pelottavia, kun haukkuvat ja nuuskuttelevat niin innokkaasti ja äänekkäästi.

Meillä on poika, jolla on usein pientä pilkettä silmäkulmassa. Poika, joka on kova puhumaan ja toistaa perässä lähes kaiken kuulemansa. Puhuu välillä jo pitkiä, viiden sanan lauseita. Laulaa musiikin mukana, muistaa loistavasti sanat ulkoa. Autossa olevista lastenlevyistä löytyy tämän hetken lemppari: Minä soitan harmonikkaa… Se saa aina hymyn huulille ja sitä on mukava laulaa mukana.

Halailee paljon etenkin äitiä, mutta myös isiä ja isovanhempia. Pehmolelutkin pääsevät usein halaukseen aaaiijaaai-sanoman säestyksellä. Haluaisi kovasti nostaa kissoja syliin, mutta kissat eivät ole yhtä innostuneita asiasta. Oppinut käyttämään taitavasti tablettia, vaikka käyttääkin sitä keskimäärin vain kerran viikossa. Telkkarista katselee lastenohjelmia päivittäin: yleensä aamulla herättyään sekä illalla jonkinmoisen tuokion. Tahtoo usein, että huonommat ohjelmat kelataan ja katselee vain joitain valittuja suosikkiohjelmiaan, jotka vaihtelevat kausittain… Tällä hetkellä lemppareita tuntuvat olevan Pipsa Possu sekä Nalle, joskus sitten taas Saku & Vaakku, Taavi-tiikeri sekä Muumit. Kaikki musiikkiohjelmat toimivat aina. Olen huomannut, että hän oppii myös lastenohjelmia seuraamalla valtavasti uusia sanoja ja tapoja! 

008

Pojan kaksivuotissynttäreitä varten toteutin erään kivan jutun, joka mulla on ollut mielessäni aina hänen yksivuotissyntymäpäiviltään lähtien. Löysin nimittäin aikoinaan Pinterestistä eräänlaisen ideakortin, jota oli käytetty ristiäisissä. Siihen ristiäisvieraat olivat saaneet kirjoittaa ajatuksiaan ja ennustuksiaan vauvan tulevaisuutta varten. Niinpä tein nyt pojan synttärivieraille tuollaiset laput, joihin keksin muutaman kysymyksen ja näitä vieraat saivat sitten täydentää. Tämä oli mielestäni hyvä ajankohta, sillä nyt pojan persoona on jo hyvin näkyvissä. Tämä idea oli kovin tykätty ja itse luin näitä illalla vieraiden lähdettyä itkua tihrustaen :D. Olivat kirjoittaneet niin kauniita asioita aarteestani, mutta eihän se ole ihmekään ♥. 

Hänestä veikattiin tulevan isona elämässä hyvin pärjäävä, toiset huomioon ottava ihminen ja yhdessä lapussa veikattiin, että hänestä tulee hoitoalalla työskentelevä, jalkapalloileva hymypoika. Tuli myös muutama insinööriveikkaus ikään kuin isin ja enon (ja enon tyttöystävän) jalanjälkiä seuraten :). Näistä ajatuksista jää meille kaikille hirmuisen arvokas ja tärkeä muisto! Ajattelin, että tämän voisi toteuttaa joskus myöhemminkin ja katsoa, miten veikkaukset ovat pojan kasvaessa muuttuneet.  

016

Yritän ehtiä tekemään huomiseksi sen varsinaisen synttäripostauksen! Kuvia on vain niin valtavasti, että niiden kaikkien läpikäymiseen kuluu tovi. 

Mies on muuten nyt toista arkiaamua/-aamupäivää kotona (poikkeuksellisten työvuorojensa vuoksi) ja poika on todella levoton! Ei viihdy yksinään hetkeäkään, roikkuu lahkeessa, kitisee, hääräilee muuten vain levottomasti koko ajan… Kun olen hänen kanssaan kaksin, hän on täysin erilainen. On noilla isukeilla hassu vaikutus :D. Muistuikin heti mieleen maaliskuun päivät, jolloin mies oli isyysvapaalla… Mutta nyt lounaalle – nämä hetket onkin harvinaista arkipäivisin, että koko perhe lounastaa yhdessä!

/

Äitienpäivän kulkua muistoksi blogiin! 

Äitienpäivän aamuni alkoi jättimäisellä lasillisella tuorepuristettua appelsiinimehua, joka kannettiin lahjan kera sänkyyn asti. Mies kyseli toiveitani jo edellisenä iltana ja tiesi, että aamiaisen nautin mieluiten pöydän ääressä. Oi että tuo mehu; maailman parasta mehua, jota voisin juoda ihanan kylmänä vaikka ja kuinka!

Lahja tuotiin itsetehdyn kortin kera: kortissa esillä kuulemma kevään trendisävyt :D. Poika oli maalannut kortin pensselillä isin avustuksella ja hokikin useaan otteeseen korttia näyttäen, että autotallissa piirtää. Kortin takana oli miehen keksimä runo, joka sai aika tehokkaasti kyyneleet silmiin. Runo oli aika pitkä, yksi lause kuului näin: Äiti, olet tärkeä minulle ja näytänkin sen joka päivä sinulle. Niisk! ♥

183

Vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi Pandoran hopeisen rannekorun ja siihen sain täksi äitienpäiväksi valita lisää täydennystä. Hieman Nomination-korun tyylinen, mutta tämä on enemmän omaan makuuni. Mielestäni tällainen lahja on ihana; tätä voi aina täydentää uusilla osilla tai jos haluaa, hankkia siihen vain muutaman osan ja ostaa vierelle toisen, jota täyttää. Näin tavaralahjoja ei keräänny kaappeihin, kun on joku tällainen täydennettävä lahja. Korun eri osia katsellessa muistaa sitten aina, että tuon osan sain muistoksi silloin ja tuon pienen yksityiskohdan sinä päivänä jne. 

199

Äitienpäiväkukkaseksi valitsin valkoisen hortensian viime viikolla ostamani vaaleanpunaisen version kaveriksi. Molemmat vielä hengissä, jei! 

Äitienpäiväni oli kovin hemmottelupainotteinen. Mies valmisti aamiaisen ja kyseli, milloin haluan lähteä lounaalle jne. Lounaalla kävimme valmiissa pöydässä ja sen jälkeen vuorossa oli puistoilua. Puiston jälkeen autoajelua, jonka aikana poika nukkui päikkärit ja sen jälkeen suuntasimme vanhemmilleni kakkukahveille. Äitienpäivän viimeinen etappi oli mökillä, jossa kävimme viemässä äitienpäivätervehdyksen vuorostaan fammulle. Alkuillasta olimme kotona ja yhdeksän aikoihin (pojan käytyä yöunille) sohvalla makoillessani uni vei voiton :D. 

Nyt meillä alkaakin taas hieman erilainen arki. Mies tekee poikkeuksellisesti vuorotyötä tämän toukokuun aikana ja se tuntuu jo heti tänä ensimmäisenä päivänä. Aamulla jo mietin itsekseni, että kylläpä olemmekin onnekkaita, kun mies on säännöllisessä päivätyössä eikä tämä vuorotyö ole jokapäiväistä arkeamme. Olen itse tehnyt vuorotyötä useamman vuoden ajan enkä ole ajatellut sellaiseen palata, varsinkaan enää nyt, kun elämässä on lapsi. Lapsiperhe-elämän myötä olen alkanut arvostamaan päivärutiineja ihan eri tavalla. Huomaan, että olen hyvin tottunut siihen, että ruoka-ajat ovat tiettyyn aikaan, poika nukkuu päiväunensa tiettyyn aikaan ja mies tulee arkisin kotiin tiettyyn aikaan ja voin sitten järjestää omat menonikin sen mukaan. Huomaan myös selvästi, millainen vaikutus rutiineilla on pojan tyytyväisyyteen, joten miksi ihmeessä en haluaisi niistä pitää kiinni! Nyt pasmat ihan sekaisin, kun vuorot on päälaellaan, mutta eiköhän tähänkin pian omanlaisensa ”rutiini” löydy. Tosin ehti tuossa tulla jo sellainen tunne, etten saa mitään tehtyä vaikka päivä ei ole vielä puolessakaan :D. 

Mutta näistä fiiliksistä uuden viikon kimppuun – kivaa viikkoa meille kaikille!