”Kastellaan vielä vähän täältäkin hiuksia. Ja täältä ja …
– Ei ei, älä! Älä!
Kyllähän kylvyssä hiukset pitää pestä! Jos hiuksia ei pestä, niin päässä alkaa pian kasvaa sieni. Mitä me sitte tehdään, jos sun päähän kasvaa sieni?
– Itketään.
Tuumasi nokkela kaksivuotiaani eilen illalla, antoi lopulta pestä hiuksensa ja minä purskahdin nauramaan.

On aivan liikaa ihmisiä, äitejä ja isiä, jotka eivät voi tänäänkään viettää huolettomia arkihetkiä lastensa seurassa. Heidän lapsensa ovat sairaita, syöpäsairaita. Nämä lapset joutuvat kokemaan aivan liian raskaita asioita. Ja nuo vanhemmat, nuo äidit ja isät, ovat mielestäni lastensa tavoin täydellisiä sankareita! Mistä he saavat sen voimansa siihen kaikkeen, jotta jaksavat hoitaa lastaan elämänsä raskaimpina aikoina, vaikka omaa sydäntä revitään samalla rinnasta ulos? Mistä he saavat sen voimansa ja urheutensa ja miten he onnistuvat peittämään huolensa lapsiltaan? Kysymyksiä, joihin tietää vastaukset vasta itse ne koettuaan. Mutta näitä kokemuksia ei kukaan toivo.

018

Varmasti jokaisen vanhemman yksi suurimmista, jollei jopa se suurin pelko koko maailmassa on se, että oma lapsi sairastuu. Sillä se oma lapsi on koko maailma. Jotain niin rakasta, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Jotain sellaista, jonka laittaa aina etusijalle ja jonka haluaa säästää kaikelta pahalta. Jotain sellaista, jota haluaa suojella elämänsä loppuun asti.

Syöpään sairastunut lapsi voi olla sinun oma. Tai minun oma. Mutta aina se on jonkun oma, rakas oma lapsi.

Törmäsin syksyllä ensimmäistä kertaa termiin Kultanauha ja samalla lähes mykistyin, miten en ollut ollut tietoinen asiasta! Roosa nauhasta puhutaan paljon ja hyvä niin! Mitään syöpiä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen eikä mikään syöpä ole vähäpätöisempi toista, kun se omalle kohdalle osuu. Silti tunnen sydämeni muljahtavan pari ylimääräistä kertaa, kun kuulen puhuttavan syöpään sairastuneesta lapsesta. Syksyllä sain tietää Sylva Ry:n Kultanauhasta lukiessani erään minulle tuntemattoman syöpäsairaan lapsen äidin kertomusta. Luin ja itkin, itkin ja luin. Samalta istumalta tein järjestölle oman pienen lahjoitukseni. Nyt sain kuitenkin tilaisuuden kerätä järjestölle tosi ison hyväntekeväisyyspotin ja tämän kasvattamisessa te voitte minua auttaa!

Kerronpas hieman taustaa tälle: sain marraskuussa puhelun Original Sokos Hotel Kaarlesta ja he pyysivät minua sekä kahta muuta kokkolalaista mukaan hyväntekeväisyyskampanjaansa. Heidän Facebook-sivuillaan lukee näin:

Tee kanssamme hyvää!
Haastoimme kolme tunnettua henkilöä Kokkolasta koristelemaan joulukuuset. Jokainen heistä nimesi oman hyväntekeväisyyskohteensa, jolle varat suunnataan. Me lahjoitamme joulutervehdyksiin varatun summan (800 €) ja korotamme sitä 10 sentillä jokaisesta tykkäyksestä aina yhteensä 2800 € saakka.

027

Tarkoituksena oli siis koristella oma joulukuusi ja niistä otetuista kuvista ihmiset äänestävät voittajan joko itse kuusen tai kuusenkoristelijan valitseman hyväntekeväisyyskohteen perusteella. Eilen saimme nämä joulukuuset koristeltaviksemme ja saimme kertoa omat hyväntekeväisyyskohteemme, johon hyväntekeväisyyspotin kohdistaisimme. Kaarle siis lahjoittaa tähän pottiin joulutervehdyksiinsä varatun summan 800 € ja HUOM! tätä pottia voi kasvattaa vielä huomattavasti aina 2800 euroon asti! Minä luonnollisesti haluan tuon summan täyteen ja haluan kohdistaa sen omalle hyväntekeväisyyskohteelleni, joka on Sylva Ry:n Kultanauha. Sylva Ry on siis Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys ja lisätietoa sen toiminnasta löydätte heidän omilta sivuiltaan täältä. Jotenkin sivuutin itse kuusen koristeineen tässä hommassa ja ajattelen, että hyväntekeväisyyskohde on tärkein ♥.

Tämän kuvan nappasin eilen pikaisesti, kun olin saanut kuusen valmiiksi. Pieni poikani oli mukanani pienenä apulaisena.

001

Tämä kampanja käydään Original Sokos Hotel Kaarlen Facebook-sivuilla ja tykkäämällä kuvastani (suora linkki tässä) kasvatat pottia 0,10 €. Se, jonka kuusikuva voittaa/saa eniten tykkäyksiä, saa koko potin hyväntekeväisyyskohteelleen. Kuvan lopullinen tykkäysmäärä määrittää siis lahjoitettavan potin suuruuden, joten ei muuta kuin peukut käyttöön! Kuvaa saa myös jakaa, jotta saadaan potista niin suuri kuin mahdollista, sillä Sylva Ry ei ole mikään paikallinen järjestö, vaan se on valtakunnallinen ja koskettaa näin ihan koko Suomea. Äänestysaikaa on 21.12.2016 saakka. (Koska äänestys tapahtuu Facebookissa, vain Facebook-käyttäjät voivat osallistua, mutta jokainen voi levittää tietoutta Kultanauhasta!)

En voi poistaa syöpää, vaikka kuinka haluaisin, mutta voin tehdä ainakin tämän. Ajattelen asiaa myös niin, että vaikka en voittaisikaan pottia kohteelleni, niin ainakin olen saanut jaettua infoa Kultanauhasta ja nyt ihmiset ovat enemmän tietoisia tästä, että lapsilla ja nuorillakin on oma, heidän etuaan ajava syöpäjärjestö. Näemme tässä myös sen, miten moneen asiaan blogilla voi vaikuttaa. Tämä tekstini tulee tavoittamaan tuhansia ihmisiä, joka osaltaan auttaa sanomaa leviämään. Mutta se ei yksistään riitä; nyt meillä on mahdollisuus kerätä iso lahjoituspotti kasaan ja tehdä yhdessä Kultanauhasta yhtä tunnettu kuin Roosa nauha on! Kohteeni on tähän mennessä kerännyt kolmesataa ääntä, mutta lisää tarvitaan ja paljon!

Toivottavasti lähdette mukaan tekemään hyvää! ♥

 

Niin vain pyörähti taas käyntiin uusi joulukuun viikko! Viikonloppu kului yhdessä silmänräpäyksessä mukavien asioiden parissa. Eilisen päivän olin joulumyyjäisissä ja illalla kävimme kirkossa laulamassa Kauneimmat Joululaulut. Että kun siellä laulujen välissä kuului ei niin hiljaisella äänellä Soihdut sammuu, niin kuulitte ihan oikein ja juu, se oli meidän M! Ei tainneet kirkossa kuuluneet laulut olla ihan hänen lemppareitaan ja yritti väliin vähän vihjailla asiasta :D.

Jukkolanmäen Navetanvintillä oli taas ihana joulutunnelma ja tässä siitä pari maistiaista:

joulumarkkinat

Mutta kyllä tuollainen kuutisen tuntia ulkona pakkasessa myyntihommissa tuntui! Vaikka oli hyvin kerrospukeutumista harrastettu niin silti! Parissa kohtaa tunsin olevani ihan syväjäässä ja haaveilin saunasta ja takkatulesta… Mies oli ajoittanut ruuan juuri puoli viideksi ja sain astella suoraan ruokapöytään. Siitä lähdimmekin sitten syötyämme kirkkoon ja kun sieltä palasimme, alkoivatkin iltatoimet.

kokkolankirkko

Iltatoimien jälkeen sohva veti puoleensa niin voimakkaasti, että kaulakorukisan voittajan julkistaminen siirtyi tälle päivälle. Oli tosi hauska lukea arvailujanne tämän kisan oikeiksi vastauksiksi, kiitos niistä! Moni tiesi kaksi oikeaa vastausta ja kolmesta sanasta tuli alusta asti esiin oikeita vastauksia, mutta vasta eilen ne kolme osuivat samaan kommenttiin ja voittaja selvisi sitä kautta. Tässä vielä pojan sanat ja oikeat vastaukset niihin:

  • tiplitapli
    Tabletti, mutta tämän arvonnan aikana hän alkoi käyttämään oikeaa sanaa eli tuo oli ehkä enemmänkin sellainen leikkimielinen käyttösana.
  • plökimehua
    Glögi, useimmiten käyttää pelkkää plöki-sanaa :D
  • ittoo
    Tigru – vanhemman kisuneitimme nimi, joka on usein vilahdellut teksteissäni eli tarkkaan blogiani lukevat tiesivät vastauksen sitä kautta.
  • kaana
    Kaarna. M on aina isänsä apuna takkaa sytyttämässä ja takkapuiden joukossa on myös kaarnaa. Yksi vastaus oli jo lähellä, kun arvaus kuului kraana; r-kirjain oli vain väärässä kohtaa :D.

Muuten poika puhuu jo hyvin selvästi; sanoo sanat oikein ja s-kirjainkin on ollut puheessa mukana alusta asti. R-kirjain lausutaan vielä enimmäkseen ällänä, mutta se opitaankin varmaan yleensä lähempänä kolmen vuoden ikää? Tai varmasti hyvin yksilöllistä, kuka missäkin iässä. Melkoinen papupata hänestä on esiin kuoriutunut eikä ujostele puhua vieraammillekaan – tosin muutaman minuutin lämmittelyn vaatii. Sain toiveen kirjoitella enemmänkin hänen kuulumisiaan ja senhän toki toteutan! Työkiireeni hellittävät tuossa loppuviikosta, joten juttua luvassa silloin. Tänään olin muuten mukana eräässä hyväntekeväisyysjutussa ja kunhan se viimeistään huomenna starttaa, kerron siitä lisää teillekin!

Mutta sitten MioSa. designin kaulakorukisaan: kuka saikaan eniten oikeita vastauksia?

voittaja

Suvi arvasi ainoana kolme sanaa oikein – onnea! :) Lähetätkö minulle yhteystietosi allyouneediswhite@hotmail.com, niin laitan korun matkaan.

Mukavaa maanantai-iltaa!

Totta puhuen tähän päivään on mahtunut kyllä useampikin tähtihetki. Meillä on ollut tänään suhteellisen normaali kotipäivä, mitä nyt muutaman työjuttuni sisältänyt, mutta tämä on sitä meidän ”normaalia” arkea. Aamumme alkavat lähes aina ihanan rauhallisesti laiskotellen. Makoilemme sohvalla – poika katselee lastenohjelmia ja minä joko vähän torkahtelen :D tai sitten selailen tabletilta nettiä. Yleensä tässä vaiheessa tapahtuu myös päivän ensimmäisten sähköpostien läpikäyminen.

Tänä aamuna oli niin ihana hetki, kun poika tuli pyynnöstäni kainalooni ja siinä me käsi kädessä tuon pikkuoravan kanssa pötköttelimme. Tuo oli päivän ensimmäinen tähtihetki ja toinen tapahtuikin sitten kaupungilla, jonne vein erän MioSa. designin tuotteita myyntiin. Jälleenmyyntipaikkana tunnelmallinen Sisustus ZINNA – käykäähän kokkolalaiset kurkkimassa, mitä sieltä löytyykään ;).

Aamulla kun kotoa postin kautta lähdimme, kysyin pojalta, haluatko laulaa Lounatuuli-laulun (hänen tämän hetken lempparinsa). Vastaus kuului väsähtäneellä äänellä ei jaksa, se on liian raskas. Purskahdin nauruun, mutta sitten aloin miettimään asiaa hieman tarkemmin. Aika osuvasti sanottu pieneltä, sillä ei laulussa ihan kevyistä asioista lauletakaan. Alkuviikosta liikutuin aika kovastikin, kun takapenkiltä kuului ilman taustamusiikkia ”Se suree viivasuoria suita ja nälkäisiä lapsia…”. Todella liikuttavaa kuultavaa oman lapsen laulamana!

Kun olimme aamupäivän kulkeneet paikasta paikkaan, oli lounaan aika. Päätin ex tempore, että käymme Subwayssa syömässä. Joskus kasviksia nirsoileva poitsu söi kanasubia kaikkien vihreiden kera eikä ollut moksiskaan! Tiedättekö sen tunteen, kun joskus tulee sellainen pakahduttava rakkaudenpuuska ja on pusutettava niitä pyöreitä poskia sillä samalla sekunnilla? Subissa tuli tuollainen tunne ja kun se majoneesimössösuu yllättäen antoi pusun takaisin, ajattelin majoneesia poskesta pois pyyhkiessäni, että onko olemassakaan mitään mahtavampaa tai aidompaa! ♥

Päivän tähtihetkien kärkeen ei ehkä ihan yltänyt päiväunien skippaaminen, mutta huomenna on uusi päivä… :D Pienen lepotunnin jälkeen suuntasimme muskariin ja sieltä lyhyen happihyppelyn jälkeen kotiin miestä odottelemaan. Ennen kuin aloin ruokaa valmistamaan, järjestin pojalle pienen tiskaussession. Kylläpäs puhdistuivat aamiaisastiat kätevästi, heh! (Jos siellä mummu ja fammu järkyttyvät tästä jakkaralla seisomisesta, niin tiedoksi, että olin ihan vieressä koko ajan :D)

Löysin yhtenä päivänä erään testin ja sehän oli pakko tehdä. Tulokseksi sain seuraavaa, josta kyllä ihan itseni tunnistin. Testin voit halutessasi tehdä täällä.

Olet elämä tasapainossa -äiti. Sinä mukaudut tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lasten saaminen ei välttämättä ollut opiskeluaikoina ykköshaaveesi, mutta hienosti ne ovat työn ja parisuhteen ohella voimavaroina elämässäsi olleet. Työelämä, itsensä toteuttaminen ja jatkuva kehittyminen ovat sinun juttusi eivätkä lapset siitä kärsi. Perheesi voi hyvin, välillä ostetaan luomulihaa ja kokataan pitkän kaavan mukaan ja välillä syödään valmisruokia. Joka päivä ei ehditä yhteisen pöydän ääreen kokoontumaan ja aina lapset eivät ehkä syö niin terveellisesti kuin haluaisit. Taloutesi sallii panostamisen kauniiseen kotiin, lasten harrastuksiin ja – välineisiin sekä itseesi. Kun äiti voi hyvin, perhekin voi hyvin ja parisuhde. Netti on sinulle verkostoitumisen ja informaation väylä, nettishoppailu on aika kätevää vaikkapa trendikkäimpien vaatteiden tai sisustustuotteiden hankintapaikkana. Ja aikakauslehden kanssa on ihana rentoutua ja ottaa se oma hetki.

Nyt taitaakin olla vuorossa torstain seuraava tähtihetki: testituloksen viimeinen lause! Postilaatikkoon tipahti eilen ensimmäinen joulukuvasto, jota olen jemmannut kuin kalleintakin aarretta :D. Niinpä sen pariin nyt – kivaa iltaa teillekin!