078

Itsenäisyyspäivä ja jo toinen adventtisunnuntai. Meillä tämän päivän ohjelmaan kuuluu kotoilua ja joulumarkkinoilla käyntiä. Poika odottaa, jos siellä näkyisi joulupukki! Hän on nyt kerran tavannut joulupukin ja voi miten häntä jännittikään! Tietty välimatka oli pakollinen, mutta hieman kauempaa hihkuttiin, kiljuttiin ja heiluteltiin kättä :). Saapa nähdä, miten käy jouluaattona!

Tänään ajattelimme kuunnella kotona joulumusiikkia, poltella kynttilöitä, laittaa esille hieman enemmän joulua (mm. tuo terassikuusi tarvitsee valot!) ja herkutella miehen aamupäivällä leipomilla korvapuusteilla. Mies halusi leipoa samalla pojalle oman nisu-ukon, siitä tuli niin suloinen :D ja siitä tallentuikin kuva Instagramiin. Nyt se on jo syöty.

077

Tänä itsenäisyyspäivänä olen miettinyt maamme itsenäisyyttä ihan eri kantilta kuin aiempina vuosina. Nyt myöskin ensimmäistä kertaa oman kotimaan tulevaisuus huolettaa aika paljonkin ja tulee mietittyä, millainen tämä maa tulee olemaan omalle lapselleni ja hänen mahdollisille lapsilleen… Samaa huolta tuntuu kantavan pojan isomummokin eli minun mummuni, jolle tänä aamuna soitin. Uskon, että ne sankarit, jotka meille itsenäisyyden aikoinaan taistelivat, toivoisivat monen asian olevan toisin. Ei tässä kai muu auta kuin toivoa, että asiat järjestyvät.

072

Täällä on vielä jonkin verran lunta maassa, mutta nyt on taas plussan puolella… Sen vuoksi puut eivät ole enää kauniin valkoisia, mutta ehkä taas ensi viikolla koittaa sellainenkin aamu! Vieressä palaa kynttilä ja tuoksuu mieto hyasintti, väkisinkin alkaa tuntua joululta. Muistelin tuossa, että joinain vuosina olemme ottaneet joulukuusen esille itsenäisyyspäivänä, heh! Ihan niin pitkällä en vielä näissä joulufiiliksissäni ole, mutta tuumaillaan asiaa uudestaan taas viikon päästä. Juhlavaa Itsenäisyyspäivää teille jokaiselle!

Isänpäivän tervehdys teille! Täällä on hieman puolikuntoista porukkaa… Sekä minuun että poikaan on iskenyt inhottava flunssa, kyllä on sitkeää laatua! Reilu viikko sitten taisin sairastaa vasta ensimmäisen osan tästä flunssasta lämpöilyn ja kurkkukivun muodossa ja nyt tuli sitten yskä ja nuha. Olin kuitenkin päättänyt valmistaa isänpäivän kunniaksi hieman runsaamman aamiaisen tai oikeastaan brunssin, joten ei se auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen! Herkuttelimme pöydän ääressä vasta aamupäivän puolella. Poika söi aamulla puuron ja jatkoi aamiaistaan vielä brunssipöydän ääressä lähinnä viinirypäleillä ja banaanilla herkutellen. Hedelmäsalaatin lisäksi brunssipöydästä löytyi leipää, munakokkelia, pekonia ja kakkua. Kysyin mieheltä aamulla, mitä hän haluaa brunssipöydässä juoda. Kysyi mitä vaihtoehtoja ja luettelin maitoa, mehua, teetä, kahvia vai haluatko kuoharia? Mies tokaisi, että ei kai me nyt laivalla olla :D. Oi kesäistä M/S Viking Gracea ja Oscar-aamiaista… ♥

010

021

012

Muistan, miten mukavaa oli viime äitienpäivänä saada hemmottelua heti aamutuimaan, joten halusin järjestää sitä myös miehelle. Viime äitienpäivä (Ikikimppu-postaus) olikin ensimmäinen äitienpäiväni kotona; ensimmäisen vietimme synnärillä kolmen vuorokauden ikäinen aarre kainalossa tuhisten. Viime äitienpäivää edellisen päivän olimme viettäneet poikamme yksivuotissyntymäpäiväjuhlien merkeissä, joten herkkuja oli jäänyt mukavasti äitienpäivän aamiaisellekin. Katsoinkin jo kalenterista, että poika täyttää kaksi vuotta juuri äitienpäivänä – kiva sattuma, joka tulee toistumaan neljän vuoden välein. (Mies pääsee ehkä turhan helpolla, kun herkut on aina valmiina…) Tänään saamme isänpäivän lisäksi juhlia pojan puolitoistavuotispäivää! En voi uskoa, että pieni poikani on jo tuon ikäinen! ♥

026

Mahat täynnä on mukava oikaista sohvalle, joten sinne siis! Leppoisaa isänpäivän jatkoa teillekin! ♥

025

Täällä tuntuu nyt näinä päivinä olevan niin kiirettä, etten meinaa ehtiä blogiin ollenkaan! Pukkaa kohta vieroitusoireet päälle! Hankala tilanne, kun ei ole aikaa, mutta silti niin huvittaisi postailla eri jutuista. Se on aina tätä viikonloppuisin, kun mies on vapaalla: molemmilla on omia juttuja, joita haluaisi tehdä ja sitten on perheen kesken tehtäviä juttuja, sitten niitä pakollisia velvollisuuksia… Nyt tähän viikonloppuun vielä isovanhempien luona vierailua ja omaa isänpäivän viettoa niin sehän on selvä, että tunnit loppuvat kesken.

Eilen järjestin pojalle pienen maalausstudion kylpyhuoneeseen. Hän ei ole vielä piirrellyt, sillä kynällä huvittaisi osua kaikkialle muualle kuin paperiin… Kylpyhuoneen laattalattia oli kuitenkin turvallinen paikka touhuta! Mitään maaleja en ostanut, vaan sulatin hetken mielijohteesta muutaman mustikan (ei väliä vaikka olisi tullut siinä sivussa maisteltuakin), puristin niistä mehut kulhoon, annoin pojalle pensselin käteen, teippasin korttipaperit lattiaan ja niin pikku-Picasso ryhtyi puuhaan!

003

Katseli minua muutaman kerran aivan siinä alussa, että saanko oikeasti sotkea tällä tavalla :D. Ja kyllähän sitä mustikkamehua sitten olikin vaikka ja missä: pitkin lattioita ja seiniä, niin ja maalasipa poika samaan syssyyn jalkansa, kätensä ja mahansakin. Lopuksi oli mukava pulahtaa vieressä odottelevaan lämpimään kylpyveteen!

Maalasimme eilen kaksi paperia, tänään vielä yhden. Näistä tulee kortit pappalle ja faffalle, yhden pidämme itse. Nimittäin tuon, jonka kulmaan poika kaatoi eilen lopun mustikkamehukulhollisen :D. Siihen päättyivätkin sitten eiliset maalaukset ja tänään hän maalasi vielä tuon kolmannen. Mies kysäisi häneltä aamulla, haluaako M lähteä maalaamaan ja niin oltiin jo tomerasti nyökytellen matkalla kylppäriin, heh!

006

Taisinpa joskus ennen äidiksi tuloani kerran tai parikin katsella muiden äitien esittelemiä muksujensa piirroksia että just joo, onko tuollainen suttu nyt niin erikoinen… Ja nyt esittelen täällä kaikelle kansalle oman mussukkani maalauksia – tää on niin tätä! Mitä sitten, vaikka niistä ei saa selvää! Ne on mukavia muistoja, joita poika voi itse katsella isompana. Ja minä muistan sen hetken, kun noita tehtiin; muistan sen innostuneen, riemukkaan ja keskittyneen ilmeen ♥. Sen, kuinka hän yhteen korttiin painoi oman, osittaisen kädenjälkensä. Tai kuinka hän hihitellen raapi mustikkaisilla kynsillään yhtä korttia. Tai kuinka päättäväisesti hän kaatoi mustikkakulhon ja päätti, että riittää tältä erää. Tuo yksi taitaa päätyä pojan huoneeseen, ihan kehyksiin asti, puolitoistavuotispäivän kunniksi – sekin on nimittäin huomenna!