119

Viime päivinä olen puuhastellut monenlaisten jouluisten yksityiskohtien parissa ja samalla olen valmistellut omaa kotiamme jouluun. Syksyn mittaan, kesäkuukausien jälkeen, pyrin tekemään kodista pehmeän ja kotoisan paikan. Koti on tarkoitettu rauhoittumiselle, levolle, lämmölle ja läheisille – joulunaika kruunaa tämän kaiken. En voi tarpeeksi tätä korostaa, mutta sanottakoon taas: rakastan joulua. Rrrrrrrakastan! Ihana pieni poikani nauraa hekottaa aina kuin oikein kunnolla venyttää ärrää!

Yhtenä iltana kävelin läpi jouluvalaistun kotimme kohti olohuoneen sohvaa ja mietin, onkohan kotimme kauneimmillaan aina jouluisin… Rakastan tätä jouluilmettä ja samalla hieman harmittelen, ettei se kuvissa toistu samanlaisena. Parhaimmillaan tämä jouluilme on hämärällä ja pimeällä, kun taas nämä kuvat otin tänään päivänvalolla. Aina kun käännyin kamerani kanssa, selkäni taakse jäi mukava kaaos siivottavaksi: poika tyhjensi kaappeja minkä ehti :D. Näiden kuvien ottamisen jälkeen tuntui kuin olisi käynyt lenkillä!

Joka huoneessa on jotain jouluista valoa. Valoa riittää siten, ettei välttämättä lisävaloa tarvita edes. Sanoin eilen äidilleni, että olisipa ihanaa, kun jouluaattoa ennen olisi vielä viikko eikä vain kahta päivää. Haluaisin elää tässä joulua edeltävässä tunnelmassa aina. Tässä on jotain sellaista taikaa, jota en osaa sanoiksi pukea. Ehkä te tiedättekin…

072

Joulutyyny on kaivettu kaapista esille ja se sai paikan tuosta nojatuolista. Muodostaa kauniin pirteän väriparin orjanlaakerin oksan kanssa. Valkoinen amaryllis näyttää puolestaan siltä, että se avautuu juuri jouluaatoksi.

amaryllis

Joulukuusessa on tänä jouluna vain ja ainoastaan valkoisia koristeita. Suurin osa minun tekemiäni, mutta löytyy joukosta aikoinaan Stockmannilta ostamiani lumihiutaleitakin. Niin ja pojan syntymävuoden kunniaksi hänen ensimmäisenä jouluna ostamani Kalevala Korun pronssinen kuusenkoriste. Mielestäni kuusesta tuli kaunis ihan vain valkoisillakin koristeilla, mukavaa vaihtelua! Näin kuusi pysyy tarpeeksi simppelinä eikä vie liikaa huomiota ikkunatähdiltä. Meillä on vain kerran ollut joulukuusi tässä ikkunanurkkauksessa, tänä vuonna nyt sitten toista kertaa. Vaikka se ei tästä ihan kodin joka nurkkaan niin hyvin näykään, niin pidän tästäkin ratkaisusta. Kuusessa palaa valot yölläkin ja silloin se on niin ihana näky, sillä ikkunat moninkertaistavat kuusen tuikkeen!

049

joulukuusi

Viime yönä oli satanut lunta ja sitä satelee hiljalleen nytkin. Maa ja puut ovat kauniin valkoiset. Poika oli innoissaan, kun pääsi aamulla lumitöihin. Kissat taas päivystävät lähes taukoamatta keittiössä ja syykin on helppo arvata: kinkku on ollut uunissa aamusta saakka. Se aatonaattoillan hetki, kun maistelemme kinkkua, on niin kiva! Lähes kaikki hommat on silloin tehty ja siitä alkaa laiskottelu :)

047

Maalasin yhden säilykepurkin samalla mattamustalla spraymaalilla kuin sen Mustaa asetelmien alle -postauksestani tutun alustankin. Mustalla mokkanahalla kiedoin ympärille askartelumassasta tekemäni tähden. En oikein tiedä, mitä mieltä olen näistä tällä tavoin tuunatuista purkeista. Onko se esim. kiva hyasinttiruukku vai onko se vaan hernekeittopurkki :D.

hyasintti

Vielä on pientä järjesteltävää kotona… Sellaista pientä nysväystä: minne laittaisin nämä kukkaset, entä nämä havut vai käytänkö ne lahjojen paketointiin yms. Ihana ystäväiseni opetti minua tekemään salmiakkihimmelin ja niitä olenkin tässä viimeisen viikon aikana väkertänyt muutaman. Olen niin ylpeä itsestäni, että osasin kärsivällisesti tehdä jotain tuollaista :D. Himmeli pääsi ruokailutilan ikkunaan ja ovenkahvaa koristaa perinteisesti äitini tekemä kranssi.

086

099

126

Lahjoja ei vielä kuusen alla näy, sillä suurin osa on paketoimatta. Kääks! Näen itseni paketoimassa niitä vielä puoliltaöin ja varmaan nukahdan niiden ääreen lahjanaru kädessä…

Meidän perheen yhteinen joululoma on jo alkanut, sillä mies pääsi lähtemään töistä normaalia aikaisemmin. Tänään kodin täyttää viimeisten valmisteluiden tohina, huomenna kodin täyttää lämpö ja läheiset.

Oikein lämpöistä ja tunnelmallista Joulua teille jokaiselle toivottaen,
Satu 

045

Tiistaisesta lahjapostauksesta pääsemme muutamaan lahjavinkkiin, joista ajattelin hihkaista. Nämä on kohdennettu juurikin perheen pienimmille; käytännöllistä ja kaunista. Ensimmäisenä vinkkinä pehmoista ja lämmintä! Tämän laadukkaasta puuvillasta valmistetun ponchopyyhkeen saimme blogilahjaksi PikkuVaniljan Martinalta – kiitos vielä! Näitä LuinSpa-merkkisiä hupullisia pyyhkeitä on kolmessa kauniissa sävyssä: valkoisina, harmaina ja kuvan beigeinä. Tämä malli käy 1-4-vuotiaille lapsille; vauvoille on sitten ihan omansa. Kysyin pikkumieheltämme, että laitetaanko tuo pyyhe sinun päällesi niin äiti ottaa kuvan. Vastaus oli tomera, mutta kohtelias eih. Miten musta tuntuu, että tuo on tällä hetkellä eniten kuultu sana hänen suustaan :D. Joten kuvissa pelkkä pyyhe!

037

Pyyhe on aivan ihanan pehmoista & paksua materiaalia ja kaunishan se on kuin mikä! Käytännöllinen lahja, sillä pyyhkeitä tarvitaan aina. Taskuissa on kätevä kuljettaa kylpyleluja tai vaikka saunajuomaa… Tämä saa ilomielin roikkua kylppärin pyyhekoukussa ja on uimahallireissuillakin oikein kätevä, sillä tämä pysyy ponchomallinsa ansiosta pojan päällä ihan itsestäänkin.

048

Muistattekohan vuodentakaisen Puuta pukinkonttiin -postaukseni? Ajattelin vinkata näistä uudestaan, sillä olivat vuosi sitten niin kovin tykättyjä lahjoja. Eli Heidi Isoisän Puuleluista lahjoitti meille aikoinaan kauniita puuleluja, jotka ovat ahkerassa käytössä tänäkin päivänä. Puupalikoista rakennellaan mielellään tornia ja vielä mieluummin niitä torneja kaadetaan. Näitä puisia kirjainpalikoita meiltä löytyy myös kivoina Muumi-versioina!

106-860x573

Muistipelin hahmoja osoitellaan iloisin huudahduksin. Hahmoja löytyy aina kissasta koiraan ja sadepilvestä tomaattiin. Paloja myös kasataan nyrkkiin niin monta kuin vain ikinä mahtuu ja sitten niitä piilotellaan sohvatyynyjen väliin. Mikään ei ehkä kuitenkaan voita sitä (meteliä), kun kannen saa itse liu’utettua auki ja kaadettua laatikon koko sisällön lattialle!

cats2-860x645

Muumi-fanin huoneen seinähyllyltä löytyy myöskin oma nimi Muumi-kirjaimin

134-860x573

Kävimme eilen kivalla shoppailureissulla lähikaupungissa ja nyt on pojan lahjat hankittu. Pari musiikkilelua (sen Muumipapan työkaluvyön lisäksi), poika kun nauttii musiikista niin valtavasti! Viimeisen vuoden hitti on ollut Soiva laulukirja; ostimme siitä eilen myös jouluisen version nimeltään Soiva joululaulukirja. Sitä näytti olevan vielä ainakin Adlibriksen verkkokaupassa, jos joku haluaa sen pukinkonttiin hankkia. Meillä sen kuunteleminen ja laulaminen aloitettiin jo eilen!

Olen ihan suu auki kauppojen lelupaljouden keskellä! Valtava määrä erilaisia leluja ja vieläpä joka kaupassa. Miten lapset enää itsekään tietävät, mitä toivoa joulupukilta? Tuossa onkin eräs seikka, johon olen kiinnittänyt huomiota: monet lapset tuntuvat laativan joululahjalistoja odottaen, että saavat koko listan sisällön. Mitä ihmettä? Eivätkö ne ole toiveita, eihän niitä kaikkia ole tarkoitus hankkia, eihän? Miten käy lapsen lahjojen arvostuksen? Entä miten hän oppii, että kaikkea ei voi saada?

Tuossa on sellaisia seikkoja, joiden suhteen toivon oman lapseni kohdalla kykeneväni toimimaan toisin. Joulupukille saa kirjoittaa, jos haluaa. Kirjeen on kuitenkin tarkoitus sisältää muutakin kuin ranskalaisilla viivoilla listatut lahjatoiveet. Se kuuluu kirjoittaa kirjeen muotoon ja joulupukkia arvostaen. Tiedän, että nämä eivät ole vielä ihan ajankohtaisia meille, mutta olen silti jo miettinyt näitä asioita… Vaikka poika onkin meille koko maailman rakkain eikä sanat riitä lähellekään sitä kuvailemaan, ei se tarkoita sitä, että tulemme hukuttamaan hänet lahjoihin. Rakkautta voi osoittaa muillakin, huomattavasti paremmilla tavoilla ja toivottavasti vanhemmat niin tekevätkin. Erityisesti myös jouluisin, sillä joulu on lasten juhla. Enkä tietenkään tarkoita, ettei lahjoja saisi hankkia, mutta kohtuus kaikessa. 

Löysin hyvän artikkelin asian tiimoilta ja halusin jakaa sen täälläkin. Tuo kyseinen artikkeli on englanniksi ja sen voit käydä lukemassa täältä. Artikkelin on kirjoittanut nainen, joka oli oivaltanut tärkeitä asioita lastensa joululahjoihin liittyen ja laittoikin sitten oivallustensa myötä joululahjaperinteensä täysin uusiksi. Hän koki herätyksen avioeronsa jälkeisenä jouluna, jolloin hänen lapsensa olivat hukkua lahjoihin, sillä niitä tuli joka tuutista. Kun heiltä joulun jälkeen kysyi, mitä he saivat joululahjaksi, he eivät olleet muistaneet yhtäkään! Sen jälkeen hän päätti, että tästä eteenpäin hän hankkisi ainoastaan neljä lahjaa per lapsi. Hän kertoi päätöksestään lapsilleen ja odotti, että he protestoisivat, mutta he eivät olleet moksiskaan. Niinpä hän on vuodesta 2011 lähtien hankkinut lahjat seuraavalla periaatteella: jotain mitä hän haluaa, jotain mitä hän tarvitsee, jotain vaatetta, jotain lukemista. Mielestäni kuulostaa hyvältä aikuisenkin korviin; tuollaisiahan sitä itsekin joululahjaksi toivoo! Mikä olisikaan joulunpyhinä parempaa kuin uusi pehmeä ja lämmin yöpaita/pyjama, johon pukeutuneena uppoutua uuteen kirjaan! Näiden lisäksi jotain tarpeellista sekä jotain, jota on toivonut. Näin lahjojen arvostus on varmasti täysin eri luokkaa kuin valtavan lahjameren keskellä, jossa pelkkään lahjojen avaamiseen kuluu tovi jos toinenkin!

1411-860x573

Olemme ostaneet pojalle vasta yhden lahjan. Sellaisen, josta tiedän hänen pitävän: Muumipapan työkaluvyön. Isin työkalut kun kiinnostavat niin valtavasti ja vasaralla huvittaisi paukutella vähän mitä milloinkin! Tämä vaihe on lahjoja miettiessä hieman haastavaa, sillä lelut eivät juurikaan kiinnosta. Taidamme ostaa vielä pari lahjaa, jos jotain oikein kivaa tulee vastaan. Paketteja tulee kuitenkin myös kummeilta, isovanhemmilta sekä isomummolta. Mitä teidän taaperot saavat joululahjaksi?

cats16-860x645

Olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhemman jakamaton huomio ja lapselleen antama aika on niitä kaikkein arvokkaimpia asioita. Ne on niitä asioita, joita lapsi muistelee vielä aikuisenakin. Varmastikaan ne lahjapakettien sisällöt eivät jää yhtä lailla mieleen ja sydämeen kuin se, että jouluna vietettiin aikaa yhdessä eikä mihinkään ollut kiire. Lelut ja pelit sai levittää koko kotiin, leikkejä ei tarvinnut siivota pois ja äiti ja isi istuivat myös lattialla leikkimässä tai pelaamassa. Tuollaisia joulumuistoja toivon koko sydämestäni omalle pienelle pojalleni, joka näytti viime jouluna; ensimmäisenä joulunaan, vielä niin kovin pieneltä ♥