Täytin tänään 34 vuotta. Numerot tuntuvat jo aika suurilta, mutta samalta tässä kai tuntuu kuin aiemminkin. Naururyppyjä näkyy silmien ympärillä enemmän kuin 30-vuotiaana, mutta onhan se ihan loogistakin: ehtiihän 34 vuodessa nauraa paljon enemmän kuin kolmessakymmenessä!

Täytekakun virkaa toimittamaan valitsin tuollaisen vadelmaisen kinuskijuustokakun. Se valmistui suurimmaksi osaksi miehen käsissä, itse auttelin hetken ennen kuin piti rientää hierojalle. Olin eilen siellä kasvohoidossakin ja mietin, että miksi ihmeessä en käy useammin! Rentouduin siellä niin totaalisesti, että rentoutuukohan edes yöunien aikana samalla tavalla, hehKuinka usein te käytte kasvohoidossa?

Aamiaisen jälkeen poreammeeseen, sitten synttärikahvittelua ja pikalounasta. Niiden jälkeen päiväunet, herkkukahvi ja kohta vuorossa päivällistä ja lisää synttärikahvitteluja toisten vieraiden kanssa. Illalla jos lasilliset kuplivaa miehen kanssa, pojan käytyä yöunille. Siinäpäs päiväni pähkinänkuoressa. Kotona rakkaimpien kanssa ♥

Vuoden ensimmäinen päivä. Tämä tuntuu usein laiskalta sunnuntailta – kuulostaako tutulta? Olen palellut koko aamun ja nytkin täällä lämpimään peittoon kääriytyneenä näpyttelen. Mies laittoi takkaan tulen ja poika katselee lastenohjelmia. Mietiskelin, että tälle vuoden ensimmäiselle päivälle voisi kehitellä jonkin oman perinteen, aivan kuten joulullakin on omansa. Tämä on sellainen päivä, jolloin voisi nautiskella vaikka hitaasta brunssista lähimpien kesken. Esimerkiksi sillä periaatteella, että jokainen toisi pöytään jotain! Tarjolla voisi olla herkullisia sämpylöitä täytteineen, kahvia, teetä ja tuorepuristettua appelsiinimehua, paljon erilaisia hedelmiä, jogurttia, ehkä lämpimiäkin puuron, munakokkelin ja jopa pekonin muodossa. Ja mikä ettei siinä samalla voisi valaa tinatkin yhdessä (uudenvuodenaaton sijaan) ja katsoa, mitä ne kenellekin ennustavat! Mielestäni tuo olisi oikein mukava tapa startata uusi vuosi.

Tämä vuoden ensimmäinen päivä on usein omalla kohdallani tällaista mietiskelyä ja pohtimista. Ehkä tänä vuonna vielä aiempia vuosia enemmän. En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, ehkä paremminkin asetan tavoitteita. Jotenkin mua ärsyttää tuollainen tapa, sillä jos ne tavoitteet eivät täytykään, sitten ärsyttää vain vielä enemmän :D. No mutta, katsotaan miten tänä vuonna käy! En kirjoita tavoitteitani tänne, mutta koska tällä tavoin mainitsen ne, niin muistan ne vuoden päästä ja voin miettiä, miten niiden kanssa kävi… Onko teillä tapana tehdä uudenvuodenlupauksia? 

035

Niinhän siinä taas sitten kävi, että nukahdimme sohvalle ennen vuoden vaihtumista :D. Poika oli aivan rättipuhkipoikki illan tapahtumista ja nukahti yhdeksältä sänkyynsä ihan parissa minuutissa. Yleensä kun tuossa nähdään vähintään 20 minuutin pyörimiset. Poika oli aivan haltioissaan ilotulitteista! Ensimmäiset ilotulitteet hän näki mökillä serkkupoikiensa paukutellessa. Kuulosuojaimet päässä hoki mommi ja osoitti taivaalle! Sitten kun aloimme tekemään lähtöä kaupungille lasten ilotulitusta katsomaan, hän lähti samantien hakemaan kuulosuojaimia laukustani, heh! Niin suloisesti heti yhdisti nuo kaksi asiaa toisiinsa ♥. Tämänkin asian näin aivan uusin silmin ja kuin ensimmäistä kertaa, kun sain vierestä seurata poikani riemua ja hämmästystä. Niin paljon ihmeteltävää ilotulitteissa tuolle pienelle pojalle oli! Heti aamullakin kolmas sana oli mommi!

hyasintti

Tänään meillä karsitaan hieman joulua ja sen myötä pelkistetään ilmettä uuden vuoden kunniaksi. Ei kuitenkaan kaikkia kerralla pois, sillä ei niitä ole kerralla laitettukaan. Ulkoilemassa käytiin hetki sitten ja iltapäivällä herkutellaan tortilloilla. Lähinnä ollaan ja laiskotellaan ja mikä parasta: koko viikonloppu on vasta edessä! Onnellista alkanutta vuotta teille jokaiselle!

Saimmekin taas valkoisen jouluaaton! Eilen lumesta ei ollut enää tietoakaan, mutta jouluaattona maisema oli todella kauniin valkoinen. Nousimme joulupöydästä juuri sinisen hetken aikaan ja siirryimme olohuoneen puolelle joulupukkia odottelemaan. Ilmassa oli jännitystä ja poika käveli edestakaisin puppia hokien. Olin ihan varma, että hän pelkäisi joulupukkia, sillä kauhistui hieman sellaisen Prismassa nähtyään, mutta nyt kävi toisin. Varmasti kotiympäristökin poisti pahimman jännityksen.

058

Oltuaan hetken sylissäni rohkaistui silittämään pukin partaa:

074

Huomaa muuten kuvassa joulupukin rakastava katse ♥. 

Käsipäivääkin suostui sanomaan, tosin väärällä kädellä ja vain sormenpäillä ja hieman kurkottaen, mutta kuitenkin!

075

Sitten koitti rennompi osuus ja poika oli innoissaan! Alimmaisia kuvia katsoessani mielessäni kävi, että poika varmaan lukee pakettikortista, kenelle lahja on – sellainen neropatti kun vaikuttaa olevan! :D ♥

Pojalla on aivan uskomaton muisti. Muistaa ensimmäisestä kerrasta kaikki uudet sanat. Esimerkiksi jos näytän, että tässä on liesituuletin ja tuossa kattokaiutin, niin hän muistaa ne tuosta noin vain. Aina kun mennään kyläpaikkoihin, joissa olemme olleet ainakin kerran aikaisemminkin, hän muistaa, missä mikin tavara on/on ollut. Isomummolassa on yöpöydällä enkeleitä, mutta viime kerralla yksi enkeli olikin olohuoneessa. Se täytyi viedä takaisin makuuhuoneen yöpöydälle ennen kuin edes takkia ehdittiin riisumaan. Eilen fammun ja faffan luona näki toista kertaa lähes itsensä kokoisen joulupukin. Se oli eilen keittiössä ja heti sen nähtyään poika asteli aulaan ja näytti, että se kuuluu sinne, jossa se oli edelliselläkin kerralla! Näitä juttuja riittäisi loputtomiin… Aivan ihana seurata oman pienen touhuja ja oppimisia!

kulta

Sain otettua niin kauniita kuvia tuosta kullanmurustani, todella arvokkaita muistoja ♥. Mies kuvasi videokameralla, joten voimme elää nuo jouluaaton hetket vielä useaan otteeseen. Katsoin muuten ennen jouluaattoa edellisen joulun videokamerapätkät ja voi miten sain nauraa vedet silmissä! Samalla tuli todettua, kuinka suuresti elävä kuva eroaakin tavallisesta valokuvasta. Ilman videokameraa en varmaankaan enää muistaisi, miltä poika vauvana kuulosti, millaisia eleitä, ilmeitä ja tapoja hänellä oli jne. Suosittelen videokameraa lämpimästi kaikille! Olen kuvannut pojasta videokamerapätkiä siitä saakka, kun hän oli reilun kuukauden ikäinen, jolloin videokameran hankimme. Tallenteita on ollut aivan ihana katsella jälkeenpäin ja niistä huomaa niin selvästi, miten poika on kuukausien mittaan muuttunut ja kehittynyt.

Mutta nyt lähden tästä tuota pientä pusuttelemaan! Sitten lounasta ja päikkäreitä ja iltapäivällä suuntaammekin minun vanhempieni luo. Sinne tulevat samaan aikaan myös veljeni ja hänen tyttöystävänsä ja vuorossa on perinteisesti sekä herkuttelua että lautapelejä. Leppoisaa Tapaninpäivää teillekin!