Äitienpäivän kulkua muistoksi blogiin! 

Äitienpäivän aamuni alkoi jättimäisellä lasillisella tuorepuristettua appelsiinimehua, joka kannettiin lahjan kera sänkyyn asti. Mies kyseli toiveitani jo edellisenä iltana ja tiesi, että aamiaisen nautin mieluiten pöydän ääressä. Oi että tuo mehu; maailman parasta mehua, jota voisin juoda ihanan kylmänä vaikka ja kuinka!

Lahja tuotiin itsetehdyn kortin kera: kortissa esillä kuulemma kevään trendisävyt :D. Poika oli maalannut kortin pensselillä isin avustuksella ja hokikin useaan otteeseen korttia näyttäen, että autotallissa piirtää. Kortin takana oli miehen keksimä runo, joka sai aika tehokkaasti kyyneleet silmiin. Runo oli aika pitkä, yksi lause kuului näin: Äiti, olet tärkeä minulle ja näytänkin sen joka päivä sinulle. Niisk! ♥

183

Vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi Pandoran hopeisen rannekorun ja siihen sain täksi äitienpäiväksi valita lisää täydennystä. Hieman Nomination-korun tyylinen, mutta tämä on enemmän omaan makuuni. Mielestäni tällainen lahja on ihana; tätä voi aina täydentää uusilla osilla tai jos haluaa, hankkia siihen vain muutaman osan ja ostaa vierelle toisen, jota täyttää. Näin tavaralahjoja ei keräänny kaappeihin, kun on joku tällainen täydennettävä lahja. Korun eri osia katsellessa muistaa sitten aina, että tuon osan sain muistoksi silloin ja tuon pienen yksityiskohdan sinä päivänä jne. 

199

Äitienpäiväkukkaseksi valitsin valkoisen hortensian viime viikolla ostamani vaaleanpunaisen version kaveriksi. Molemmat vielä hengissä, jei

Äitienpäiväni oli kovin hemmottelupainotteinen. Mies valmisti aamiaisen ja kyseli, milloin haluan lähteä lounaalle jne. Lounaalla kävimme valmiissa pöydässä ja sen jälkeen vuorossa oli puistoilua. Puiston jälkeen autoajelua, jonka aikana poika nukkui päikkärit ja sen jälkeen suuntasimme vanhemmilleni kakkukahveille. Äitienpäivän viimeinen etappi oli mökillä, jossa kävimme viemässä äitienpäivätervehdyksen vuorostaan fammulle. Alkuillasta olimme kotona ja yhdeksän aikoihin (pojan käytyä yöunille) sohvalla makoillessani uni vei voiton :D. 

Nyt meillä alkaakin taas hieman erilainen arki. Mies tekee poikkeuksellisesti vuorotyötä tämän toukokuun aikana ja se tuntuu jo heti tänä ensimmäisenä päivänä. Aamulla jo mietin itsekseni, että kylläpä olemmekin onnekkaita, kun mies on säännöllisessä päivätyössä eikä tämä vuorotyö ole jokapäiväistä arkeamme. Olen itse tehnyt vuorotyötä useamman vuoden ajan enkä ole ajatellut sellaiseen palata, varsinkaan enää nyt, kun elämässä on lapsi. Lapsiperhe-elämän myötä olen alkanut arvostamaan päivärutiineja ihan eri tavalla. Huomaan, että olen hyvin tottunut siihen, että ruoka-ajat ovat tiettyyn aikaan, poika nukkuu päiväunensa tiettyyn aikaan ja mies tulee arkisin kotiin tiettyyn aikaan ja voin sitten järjestää omat menonikin sen mukaan. Huomaan myös selvästi, millainen vaikutus rutiineilla on pojan tyytyväisyyteen, joten miksi ihmeessä en haluaisi niistä pitää kiinni! Nyt pasmat ihan sekaisin, kun vuorot on päälaellaan, mutta eiköhän tähänkin pian omanlaisensa ”rutiini” löydy. Tosin ehti tuossa tulla jo sellainen tunne, etten saa mitään tehtyä vaikka päivä ei ole vielä puolessakaan :D. 

Mutta näistä fiiliksistä uuden viikon kimppuun – kivaa viikkoa meille kaikille!

Mieli on ollut tosi herkkänä. Oikeastaan eilisillasta lähtien, kun luimme miehen kanssa synttärijuhlavieraiden jättämiä viestejä, joissa he kuvailivat poikaamme. Toistelin miehelle useaan otteeseen, että mun sydän räjähtää rakkaudesta ja pakahdun ylpeydestä pientä poikaamme kohtaan. Siinä samalla mies muisteli, että kaksi vuotta sitten vietimme viimeistä iltaamme kaksin. Päivälleen kaksi vuotta sitten elämämme ja maailmamme mullistui täysin – vain ja ainoastaan parempaan suuntaan. 

Tuolloin hoin synnärillä miehelle moneen kertaan (etenkin silloin, kun en ollut itse vielä jalkeilla), että älä vain pudota sitä, se on kalleinta koko maailmassa. Sulla ei ole ikinä elämässäsi ollut mitään noin arvokasta sylissä. Eikä ollut ollut minullakaan. Silloin saimme sen arvokkaimman asian maailmassa ja satoja, varmaan tuhansia kertoja näiden kahden vuoden aikana mielessäni on käynyt lause Sinun ensimmäisestä henkäyksestäsi minun viimeiseen hengenvetooni olet tärkeimmällä paikalla sydämessäni. 

Tuo lause pitää niin täydellisesti paikkansa jokaista kirjainta myöten ja joka kerta sitä miettiessäni nousee pala kurkkuun. Näinä äitiysvuosinani olen oppinut hirmuisen määrän asioita. Yksi näistä asioista on se, miten hämmästyttävän paljon lapsi oppii vain muita seuraamalla. Ja ennen kaikkea silloin, kun hän ei näytä seuraavan. Hän oppii uusia sanoja, tekoja, käytöstapoja… Tämä asia hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen. Yksi hämmästys tuli eteen eilen synttärivieraita odottaessamme, kun M tuumasi ”M innoissaan” ja vieraita vastaanottamaan mennessään hihkui jännittää! Mietin itsekseni, että mistä ihmeestä noin pieni ihminen on nuokin tokaisut oppinut! Ja osaa vieläpä käyttää niitä täysin oikeissa kohdissa!

Päätän tämän postaukseni tähän seuraavaan, aivan ihanaan kirjoitukseen, jonka aikoinaan netin syövereistä löysin. Alkuperäistä kirjoittajaa en ole tälle yrityksistäni huolimatta löytänyt, mutta jos joku sen tietää, niin kerro ihmeessä! Tämä on hyvä muistutus siitä, että lapsi oppii joka hetki. Myös silloin ja etenkin silloin, kun häntä ei mitenkään erityisesti opeteta. Tämä on myös hyvä osoitus siitä, miten valtavan tärkeä rooli meillä äideillä on. Aina ja joka hetki.

Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin

Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun laittavan ensimmäisen maalaukseni jääkaapin oveen ja halusin heti maalata toisen.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun syöttävän kulkukissaa ja opin, että on hyvä olla ystävällinen eläimille.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun tekevän lempparikakkuani ja opin, että pienet jutut voivat olla aivan erityisiä elämässä.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, kuulin sinun rukoilevan ja tiesin silloin, että on Jumala, joka kuulee rukouksen ja jolle voi puhua ja opin luottamaan Jumalaan.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun laittavan aterian ystävälle, joka oli sairaana ja opin, että meidän kaikkien tulee huolehtia toinen toisistamme.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun antavan aikaa ja rahaasi auttaaksesi ihmisiä, joilla ei ollut mitään ja opin, että niiden joilla on jotain tulisi antaa niille joilla ei ole mitään.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, tunsin sinun antavan minulle hyvänyönsuukon ja tunsin itseni rakastetuksi ja turvalliseksi.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun huolehtivan kodista ja kaikista kodissa ja opin, että meidän on huolehdittava siitä, mitä meillä on.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun huolehtivan velvollisuuksistasi silloinkin kun sinulla ei ollut hyvä olo ja opin, että minunkin tulee olla vastuuntuntoinen, kun kasvan isoksi.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin kyynelten tulevan silmistäsi ja opin, että joskus jotkut asiat satuttavat, mutta itkeä saa.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin, että välitit ja halusin olla kaikkea mihin vain pystyisin.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, opin useimmat elämän oppitunnit, joita tarvitsin ollakseni hyvä ja ahkera ihminen, kun kasvan aikuiseksi.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, katsoin sinua ja halusin sanoa: ”Kiitos kaikesta siitä, mitä näin, kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin!” 

 

Kiitollisena liikutuksen kyynelten läpi lähetän Sinulle lämpöisen äitienpäivätervehdyksen ♥

Juhlapäivä käsillä. Minun pienen aarteeni kaksivuotissynttärijuhlat (oikea syntymäpäivä on huomenna). Tämä on kokonaan pienen M:n päivä ♥. 

Olen tässä aamupäivän siistinyt ja koristellut kotia, imuroinut (vaikka sen saa tehdä aina heti juhlien jälkeenkin :D), tehnyt ruokaa ja täyttänyt jääkaappia pitopalvelun toimittamilla herkuilla. Olen aivan rakastunut tilaamaani täytekakkuun, se on täydellisen kaunis! Otan siitä kuvia vasta juhlissa, kun nostamme sen pöytään. Synttärijuhlapostausta onkin luvassa jonain päivänä ensi viikolla!

party

Juhlien keskipiste on päiväunilla (taisi mieskin hetkeksi torkahtaa :D) ja minä vietän rauhallista kahvihetkeäni tämän postauksen parissa. Pojan herättyä laitan popcornit paukkumaan, kahvin tippumaan ja alan jäätelöbaaria valmistelemaan! Meille tulee varmasti ihanat synttärijuhlat ♥