Ostin tuon palmuvehkan noin neljä vuotta sitten viherkasvikaipuussani. Olin kuullut, että tuo on ainakin kestävää lajia eli sopisi varmasti minunkin hoidettavakseni. Kehtaanko myöntääkään, että viime kesänä vaihdoin sille ensimmäistä kertaa uudet mullat :P. Ja tulos taitaa olla nyt tässä:

Uutta pukkaa minkä ehtii! Mitään erikoista en ole sille tehnyt; ihan yhtä usein olen unohtanut kastella sen kuin aiemminkin… Tässä aulassa se on myöskin aika varjoisassa paikassa eli olisikohan tämä enemmän kasvin mieleen kuin olohuoneen nurkkaus, jonne aurinko jonkin aikaa päivästä paistelee.

Tuo lipasto on kyllä yksi roinankerääjä… Taso ei ole koskaan tällainen kuin näissä kuvissa, vaikka kuinka sitä toivoisinkin. Siinä on aina vähintäänkin (miehen) avaimia, lompakkoa, kännykkää ja kännykän suojakoteloa – vaikka niille olisi paikka tuossa ensimmäisessä laatikossakin! Niitä sitten aina sujauttelen tuohon ylälaatikkoon, mutta kuin itsestään pomppaavat taas esiin! Joku kiva säilytin tasolla voisi ehkä ratkaista tämän asian… Miten teillä on tällainen järjestetty?

Poden täällä hirvittävää pääkipua… Ja tottakai juuri tänään aurinko paistaa, niin mun tuuria! Kiitos äitini, mulla oli tänään (tämän vuoden puolella toinen) mahdollisuus viettää oman ajan/työjuttujen päivää ja sitten olenkin tässä kunnossa. Mikähän tuossakin on, sillä viimeksi oli täysin sama juttu! Mutta ei se auta, postireissu kutsuu – mukavaa loppupäivää teille!

[mittaustagi]

… mieli kaipaa rentoutusta! Olen viimeiset kolme tuntia tehnyt paperihommia. Tulostellut tiliotteita, lajitellut ja kopioinut kuitteja, haalinut paperilappusia ajopäiväkirjaa varten jne. Suuri osa sellaisia juttuja, jotka olisin voinut hoitaa ajallaan viime vuoden puolella, mutta minkäs teet, kun aina löytyi jotain mielekkäämpää tekemistä ;). Nyt sain siis jälleen kerran huomata, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää… Vuosi ja parikin sitten olin täysin samassa tilanteessa; voi siis olla, etten koskaan opi… Mutta oi miten näinä päivinä olen aina niin onnellinen siitä, että päätin vuosia sitten kääntyä tilitoimiston palveluiden puoleen! Tuo ammattikunta taitaa olla hieman sama kuin siivoojat – heille ei aina tajua antaa heidän ansaitsemaansa kiitosta! Paitsi sitten näinä päivinä ja etenkin huomenna, kun käyn viemässä kansioni tilitoimistoon ja he hoitavat hommat puolestani. Hirmuisesti en vuositasolla köyhdy siitä, että saan itselleni mielenrauhan ja lisäaikaa johonkin muuhun!

Nyt kun tuo uuvuttava urakka on taas takanapäin, ehdin vielä hieman rentoutuakin ennen kuin poika tulee isänsä matkassa kotiin. Olen koukuttunut tuohon Marie Kondon KonMari-kirjaan, yllättävän mielenkiintoinen ja ahaa-elämyksiä synnyttävä! Vaikka kaikki kohdat eivät omaan elämääni pädekään eikä kotonamme mielestäni niin kovin sekaista ole (vaikka karsittavaa jonkin verran vielä onkin), niin joissain kohdissa olen ihan suu auki: aivan kuin omia ajatuksiani! Olen lukenut kirjaa vasta viitisenkymmentä sivua, mutta tykkään lukemastani jo nyt.

Jos tämä kirja ei ole jollekin tuttu, niin tässä siitä tiivistetysti:

Oletko koskaan siivonnut paikkoja vimmatusti ja huomannut, että kotisi tai työtilasi on pian taas aivan sekaisin? Raivaa nyt uskomattoman tehokkalla KonMari-menetelmällä turhat tavarat pois ja luo kotiisi kestävä järjestys.
Japanilainen Marie Kondo auttaa järjestämään paikat kerralla kuntoon. Turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen. Samalla kun siivoat, tulet järjestäneeksi asiasi ja menneisyytesi. Saat lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei synny enää koskaan.

Hirmuisen houkuttava ajatus! Saapa nähdä, miten se tulee omassa elämässäni toteutumaan. Minulla on nimittäin juuri sellainen liian verkkainen tahti käydä tavaroita läpi ja teen sen juurikin väärin eli yhden kaapin/lipaston kerrallaan… Tosin olen huomannut, että kotonamme vallitseva tavaroiden järjestys on jo erittäin hyvä eli uusia säilytyspaikkoja ei tarvitse miettiä. Saman lajin tavarat löytyvät siis jo samasta paikasta, mutta karsintaa olisi vielä tehtävä. Olen vain liian huono luopumaan sellaisista ihan kiva -vaihtoehdoista. Esim. maljakoita multa löytyy paljon, en uskalla edes laskea (enkä varsinkaan kertoa lukumäärää täällä). Tiedän, että niitä täytyisi karsia, mutta en varmastikaan saa karsittua kuin noin kolme kappaletta… Erityisesti pienempien maljakoiden kohdalla tykkään niin monesta, että haluan pitää kaikki, vaikka tiedostan, että harvemmin niille kaikille käyttöä ilmaantuu. Tämä sitten välillä ahdistaa, sillä kaappihan on täynnä. Tuttuja tuntemuksia?

Tein yhtenä iltana tuollaisen kuusikulmion harmaasta huovasta. Ajattelin käyttää sitä sekä pannunalusena että kattauselementtinä. Tosi kaunis tuo harmaan sävy; ihastus lähti oikeastaan liikkeelle takkapuiden kantokassistamme, heh!

Mutta nyt iso kuppi cappuccinoa ahkeran päivän päätteeksi! Pitikin kysyä, onko täällä muita Dolce Guston cappuccinofaneja? Oletteko huomanneet, että tuon kyseisen kahvin maku on viime aikoina muuttunut? Olen ihan ihmeissäni, johtuuko tämä minusta vai onko oikeasti tapahtunut jokin muutos? Viimeisen viikon aikana olen laittanut tuon merkille ja aina uuden kupin ottaessani toivonut, että maku olisi palautunut ennalleen. Siis eihän noin voi tehdä! Just kun luulet, että elämässä edes jokin asia on pysyvää niin… Entinen oli parempi, murrr!

[mittaustagi]
Vuoden ensimmäiset tulppaanit – se hetki on aina erityinen! Olin ajatellut pitkittää sitä hieman, mutta eilen ne tarttuivat kaupasta mukaan. Halusin aloittaa valkoisilla, sillä tällä hetkellä tuntuu, että värikkäät värit eivät ”maistu”. Nyt haluan nähdä kotonani valkoista ja harmaata sekä ripauksia mustaa ja puunsävyä. Tuli tuossa mieleeni, että kysyttekö te tällaiseen asiaan miehenne mielipiteitä? Itselläni nimittäin ei ole tapana ja jos kysyisin, mies jäisi varmaan suu auki tuijottamaan ja vastaus olisi jotain no mulle on kuule ihan sama jne. Hän on muutenkin sitä tyyppiä, joka huomaa uuden taulun seinällä tai valaisimen vaihtuneen paikan noin kuukauden viiveellä (jos silloinkaan) :D. Joskus ehkä toivoisin, että häntä kiinnostaisi kodin sisustamiseen liittyvät asiat, mutta on tälläkin kieltämättä puolensa, joten hyvä näin! :)

tulips

Täytyy sanoa, että ihan yllätyin, kuinka paljon tuollainen muutaman euron tulppaanikimppu piristääkään kotia – omasta mielestä nyt puhumattakaan! Se on tuossa pöydällä sellainen, johon vähän väliä katse kiinnittyy ja sitä tulee ihasteltua sekä ruokapöydästä että olohuoneen sohvalta käsin. Se auttaa myös silmäilemään kotia tuosta pöydän korkeudelta käsin ja auttaa blokkaamaan lelujen valtaaman lattian pois, heh!

Vuoden ensimmäinen pieni DIY-juttunikin on kuvissa: uudet lautasliinarenkulat!

021

servettirengas

Konjakinruskea nahka on niin herkku, että päätin tehdä siitä lautasliinarenkaat. Ihanat sekä valkoisten että mustien lautasliinojen ympärillä. Hintaa näille tuli nolla euroa, sillä käytin näihin vanhan vyön vanhempieni kaapeista. Renkaan päät liimasin yhteen pikaliimalla. Laatikossa lojuu vielä pari muutakin käyttämätöntä vyötä, mitähän niistä keksisi… Vetimet olisi kivat, mutta kun en juuri nyt tarvitse vetimiä mihinkään :D. Seinäkoukku voisi olla kiva myös, sellaisiahan tarvitsisikin vaikka missä! Vaatehuoneessa/makuuhuoneessa vaateripustimelle, keittiössä pikkutarvikkeille, vessassa koruille, eteisessä pientä koria varten…

kattaus

Olen huomannut olevani tuoksukynttilähamstraaja! Multa löytyy niitä varmaan parikymmentä tälläkin hetkellä… Haluan monenlaisia tuoksuja, jotta voin sitten poltella eri tuoksua eri päivinä. Olisi aivan liian tylsää polttaa aina yksi kerralla loppuun. Polttelen yleensä 1-3 tuntia yhtä kynttilää kerrallaan ja seuraavana päivänä sitten taas jotain toista. Skandinaviskin kynttilöistä Koto ja kuvan Ro on mun ehdottomat lempparit!

029

Nyt cappuccinon pohjat ja pieni kierros Pinterestissä. Olen yhtäkkiä taas koukuttunut sen kauniisiin kuviin…