/

Toivoitte niitä kissakuvia niin tässäpäs toinen näistä innokkaista linssiludeista:

006

:D En näköjään aivan onnistunut lahjomisessa, vaan kuvaan tallentui tuo rehellinen tämänhetkinen fiilis… Eipä se ole kumma, että näinä vaatteet ylle suoraan kuivausrummusta -päivinä kissojakin väsyttää; sehän tarttuu!

012

Kissat on tykästyneet uusiin nojatuoleihin ja omineet ne heti! Ne on mukavan pyöreät ja pesämäiset, uni maistuu (jos vain saisi nukkua muulloinkin kuin öisin…). Tosin sisällä on tuoleista vain toinen, toinen on autotallissa. Vuorotellen makoilevat tuossa yhdessä. Voi voi sitä onnenpäivää, kun toinenkin tuoli tuodaan sisälle! Meidän kissakaksikko kun ei noin pienelle tuolille yhdessä mahdu, tosin tätä mieltä on lähinnä vanhempi kisuneiti.

Kävin tänään toisessa paikassa katselemassa verhoilukangasvaihtoehtoja. Näin liikkeessä juuri valmistuneen nojatuolin, jossa oli aivan ihana vaaleanharmaa verhoilu! Näytepalassa näytti aivan erilaiselta ja -väriseltä kuin valmiissa tuolissa, olin tosi hämmästynyt! Tuon toteaminen omin silmin hankaloitti tätä projektia (eli kankaan valintaa) entisestään…
Mulla on neljä vaihtoehtoa, missä tuolit verhoiluttaa. Kaksi on jo karsiutunut pois, yhtä en ole vielä tavoittanut ja tänään sain tämän neljännen paikan hinta-arvion. Pelkkä työ 180 € yhdestä tuolista, tuohon päälle vielä kankaan hinta. Hieman suuta kuivasi… Tuntuuko vain minusta vai myös teistä aika kovalta hinnalta?

010

Yläkuvassa näkyy yksi tuolin hiotuista jaloista, eikö olekin aivan ihana! Ja tässä alakuvassa syy, miksi uusi verhoilu on paikallaan (tosin ei tuo alkuperäinen värikään ole mieleeni):

007

Nyt yritän alkaa tavoittelemaan vielä sitä neljättä paikkaa, jotta saan hieman vertailua tuolle ensimmäiselle hinta-arviolle. Pojan käytyä päiväunille otin vartin tehotirsat sohvalla ja nyt kahvihammasta kolottaa! Aurinkoista päivänjatkoa!

/

Voi mua joskus aivan säälittää nämä meidän kissaneidit ♥
Poitsu on turhan ronski heidän käsittelyssään eikä usko mitään kieltoja, vain innostuu niistä! Meillä eletään ihan varmasti jotain esiuhmaikää, sillä arkipäiväni koostuvat tätä nykyä siitä, kun haen poikaa pois joko telkkarin, pesukoneen, kuivausrummun, kissojen tai kissojen ruokakuppien kimpusta. Silti ehtii sekoittaa pesuohjelmat, läpsimään tv-ruutua, hukkaamaan kaukosäätimiä ja niiden pattereita, maistelemaan kissanruokaa ja kaatamaan kissojen vesikupin keittiön lattialle (itse kissojen käsittelystä puhumattakaan…). Näiden lisäksi päiviin mahtuu miljoonia muita vastaavia puuhia ja olen tainnut viime kuukausina saada hieman maistiaisia siitä, miksi taaperoiden äidit niin usein haikeina huokaisevat vauvat on niiiiin ihania :)

Se pahin tuntuu kuitenkin nyt tapahtuneen, tuumivat kissat… Poika on alkanut käymään samalla ruokakupilla, josta etenkin kuvan matikainen on aika näreissään, sillä hän ei mielellään jaa ruokaansa.

Kunpa uskaltaisivat hieman näpäyttää poikaa, ehkä hän sitten säikähtäisi, mutta ei; kissat on liian kilttejä siihen. Voin kertoa, että kun tätä showta on aamusta iltaan niin illalla sohvalle on aika mukava rojahtaa. Sitä hetkeä odotellessa ei muuta kuin ulkoilemaan! :)

kissa