[mittaustagi]

Voiton puolella, vihdoinkin! Enää nuha jäljellä, mutta kuumeilu/lämpöily on jo ohitse. Perjantaina ja lauantaina oli kyllä veto pois! Tuntui, että väsyin vain enemmän, kun katselin energistä lasta (ja miestä). Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kunhan tehokkaasti lepäilee ja malttaa pidättäytyä kaikesta ei-niin-välttämättömästä, niin paraneekin nopeammin. En ole oikein koskaan ymmärtänyt esimerkiksi sitä, miksi raahautua puolikuntoisena töihin. Näin vain oma tauti pitkittyy ja tartuttaa samalla kaikki muut. Parantumisen merkiksi lasken mm. sen, että eilen alkuillasta koin inspiraation alkaa järjestelemään kuitteja ensi viikon tilitoimistoreissua varten! Kirjanpitohommia lauantai-iltana – ensimmäistä kertaa ikinä!

Energisen miesväen vastapainoksi mulla on onneksi ollut myös vähemmän energistä (kainalo)seuraa. Eikö olekin oikein myötätuntoiset ilmeet tässäkin:

kissa

Mutta tuon varsinaisen kuumeen tilalle olen saanut toisen kuumeen ja tämä tuntuu kuulkaas aika sitkeältä! Tiedän, mitä teen tänään pojan päiväunien aikana… Mistä kuumeesta on kyse, selviää teillekin ensi viikolla – suloista sunnuntaita!

[mittaustagi]

Kissamaista sunnuntaita, hyvät lukijat! Täällä on kissoilla samat talvipuuhat vuodesta toiseen: takka, takka ja takka. Tulen kera, tietysti.

Tänäänkin mittari näyttää yli kahtakymmentä pakkasastetta, joten ulos ei ole asiaa. Paras vain makoilla tässä takan edessä, jotta pysyy lämpimänä aamusta iltaan saakka. Takan edustalta löytyy siis kaksi karvamöykkyä. Ja kyllä; on ne eläviä, vaikka eivät aina välttämättä siltä näytäkään…

Nauratti niin nuo ilmeet – niistä paistaa täydellinen nautinto! Tässäkin vain toinen silmä ihan pikkuriikkisesti raollaan:

kissa

Poika oppi erottamaan kissat toisistaan jokunen kuukausi takaperin. En meinannut alkuun uskoa (kisut ovat kuitenkin niin samanväriset) ja testailin häntä useita kertoja. Samaan aikaan hän alkoi kutsua kissoja kissa-sanan sijaan heidän nimillään. Sissy oli aluksi pitkään Sisshi (nyt tulee jo ihan oikein Sissi) ja Tigru oli alkuun Ittu! Voitte varmaan kuvitella, miten iloinen olen siitä, että nykyään Tigrua kutsutaan jo nimellä Ittoo. Pieni, mutta merkittävä muutos! :D

Käytiin Oulussa pienellä perhelomalla ja nyt ollaan kotona; laiskotellaan ja nautiskellaan – nauttikaa tekin!

Meidän kissat eivät ole koskaan aiemmin viihtyneet niin paljon kodinhoitohuoneessa kuin viime kuukausina! Se on nykyään ainoa paikka, jossa saavat olla pojalta rauhassa… Poika ei nimittäin ole vielä hoksannut, miten kiivetä kodinhoitohuoneen tasoille ja hyvä niin! Toivon, että tämä kiipeilemättömyys jatkuu ja sohvapöytä pysyy ainoana, jossa silloin tällöin joraillaan.

Kissat ovat tykästyneet kodinhoitohuoneeseen niinkin kovasti, että ovat siellä vaikka poika ei sisällä tai kotona olisikaan. Mulla on siis aina kaksi pehmoista kaveria seurana pyykkäyshommissa! Tässä korissa on erityisen mukavaa, sillä kuivausrumpu puhaltaa lämmintä ilmaa tänne asti:

005

Jos tuo toinen iso kori on jo varattu, täytyy toisen ahtautua tähän pieneen, sillä jostain syystä toiseen tuollaiseen isoon koriin kumpikaan ei mene. Puhumattakaan siitä vaihtoehdosta, että änkeisivät samaan koriin! Mitä mutkikkaampi asento, sen paremmat unet!

019

Nyt täällä ottaa koko perhe kissoista mallia – se on päiväuniaika!