/

Sellaisia löytyy tästä talosta jopa kaksin kappalein! Sopivaksi vastapainoksi järkyttävän kiireiselle juhlienjärjestäjälle… Vaikka kuinka juhlaviikolla asioita järjestelisi, niin kyllä tämä juhlia edeltävä päivä vain on hässäkkää täynnä! Hirveän monta muistettavaa asiaa, mutta kohta saa hengähtää. Vielä muutama koriste paikoilleen ja loput sitten huomenna! 

Mies meni äsken pojan kanssa autotalliin. Sanoivat ovella, että tarvitsevat mukaansa kartonkia, sakset ja pensselin. Taitavat äitienpäiväjuttuja siellä väkertää :) ♥. Niin mahtavia ilmoja saimme koko viikoksi, aivan täydellistä! Tuntuu, että siirryin lähestulkoon suoraan EMUjen käytöstä ballerinoihin… Kissatkin ovat aivan sekaisin yhtäkkisestä kesästä; sekaisin, mutta mielettömän onnellisia. 

Nyt alan valmistamaan meille pientä iltapalaa ja sitten pojan käytyä yöunille meillä käynnistyy miehen kanssa kisakatsomo (katsomme Leijonien pelin nauhalta). Älkää siis vain tulko kommenttiboxiin pelitilannetta huhuilemaan! :D

/

Mua niin liikutti yhtenä päivänä tämä näky:

003

Kisu meni pojan syliin, osittain. En ole aiemmin nähnyt hänen tekevän niin. Ja vielä tuo vanhempi kisuneitinen, joka on hirmuisen tarkka kehen luottaa ja säikkyy helposti kovia ääniä sekä äkkinäisiä liikkeitä. Silti hän käveli sylistäni pojan syliin. Meinasin tirauttaa pari kyyneltä, mutta sitten juoksinkin työhuoneeseeni kameraa hakemaan. Hihkaisin samalla pysykää siinä, äiti hakee kameran! :D

Siinä samalla talon toiseen päähän juostessani mietin, että tässä on se syy, miksi kaikki ihanat, äkkiarvaamatta syntyvät hetket jäävät nykyään ikuistamatta! Nimittäin en halua enää säilyttää tonnin kameraa sohvalla tai sohvapöydällä uteliaiden pikkusormien ulottuvissa, vaan pidän sen tallessa paikassa, jonne pikkusormet eivät pääse. Näin ollen tilanteet ovat usein tuon kameranhakureissun aikana menneet ohi… Enkä aina jaksa edes nousta kameraa hakemaan ;). Tällä kertaa kuitenkin ehdin paikalle kamera kaulassa ja sain palkkioksi ihania, sydäntälämmittäviä kuvamuistoja ♥

Aivan kuin kisu tuumaisi, että OK, olet tullut jäädäksesi. Näin on hyvä. 

rakkaat

Mielestäni kuvat lapsista ja eläimistä ovat aina jollain tapaa koskettavia, niin teeskentelemättömiä. Lapset ja eläimet kun eivät osaa teeskennellä, vaan heistä paistaa vain ja ainoastaan aitous. Tämä parivaljakko on se hieman harvemmin yhdessä nähty, pojan seurassa viihtyy yleensä enemmän nuorempi kisu, kuten Poika ja kissa – ennen ja nyt -postauksessani näkyi. 

Mietin joskus, kuinka valtavan tärkeitä kisut M:lle ovatkaan. Ja kuinkahan kauan hän ja me saamme kisujen seurasta vielä nauttia. Sydäntä vihloo ajatus kisujen menettämisestä. Kuinka sitten kestää se oma suru ja vieläpä lapsen suru siihen päälle. Arvostakaamme siis näitä päiviä, kun olemme vielä kaikki yhdessä tällä pallolla tallaamassa ♥. Näistä ajatuksista torstaipäivää jatkamaan!

/

037

Siirsin koneelle eilen ottamiani kuvia pojastamme ja nuoremmasta kisuneidistämme. Näitä hymyissä suin katsellessani muistui mieleen samantapaiset kuvat vuoden ja neljän kuukauden takaa. Ehkä tekin muistatte tuon joulukuisen Pienet kaverukset -postaukseni?

cats8-860x645

Tuolloin kaverukset olivat lähes samanmittaisia. Kaveruksista toinen oli tuolloin yhtä tyyni kuin tänäkin päivänä, mutta toinen on nykyään jo aavistuksen villimpi. Villimmällä on myös usein pientä pilkettä silmäkulmassa, jonka kissakin on jo tässä matkan varrella oppinut. Silti ystävyys on ja pysyy – toinen toiseltaan oppien ja toista kunnioittaen ♥.

kamut