[mittaustagi]

… mieli kaipaa rentoutusta! Olen viimeiset kolme tuntia tehnyt paperihommia. Tulostellut tiliotteita, lajitellut ja kopioinut kuitteja, haalinut paperilappusia ajopäiväkirjaa varten jne. Suuri osa sellaisia juttuja, jotka olisin voinut hoitaa ajallaan viime vuoden puolella, mutta minkäs teet, kun aina löytyi jotain mielekkäämpää tekemistä ;). Nyt sain siis jälleen kerran huomata, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää… Vuosi ja parikin sitten olin täysin samassa tilanteessa; voi siis olla, etten koskaan opi… Mutta oi miten näinä päivinä olen aina niin onnellinen siitä, että päätin vuosia sitten kääntyä tilitoimiston palveluiden puoleen! Tuo ammattikunta taitaa olla hieman sama kuin siivoojat – heille ei aina tajua antaa heidän ansaitsemaansa kiitosta! Paitsi sitten näinä päivinä ja etenkin huomenna, kun käyn viemässä kansioni tilitoimistoon ja he hoitavat hommat puolestani. Hirmuisesti en vuositasolla köyhdy siitä, että saan itselleni mielenrauhan ja lisäaikaa johonkin muuhun!

Nyt kun tuo uuvuttava urakka on taas takanapäin, ehdin vielä hieman rentoutuakin ennen kuin poika tulee isänsä matkassa kotiin. Olen koukuttunut tuohon Marie Kondon KonMari-kirjaan, yllättävän mielenkiintoinen ja ahaa-elämyksiä synnyttävä! Vaikka kaikki kohdat eivät omaan elämääni pädekään eikä kotonamme mielestäni niin kovin sekaista ole (vaikka karsittavaa jonkin verran vielä onkin), niin joissain kohdissa olen ihan suu auki: aivan kuin omia ajatuksiani! Olen lukenut kirjaa vasta viitisenkymmentä sivua, mutta tykkään lukemastani jo nyt.

Jos tämä kirja ei ole jollekin tuttu, niin tässä siitä tiivistetysti:

Oletko koskaan siivonnut paikkoja vimmatusti ja huomannut, että kotisi tai työtilasi on pian taas aivan sekaisin? Raivaa nyt uskomattoman tehokkalla KonMari-menetelmällä turhat tavarat pois ja luo kotiisi kestävä järjestys.
Japanilainen Marie Kondo auttaa järjestämään paikat kerralla kuntoon. Turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen. Samalla kun siivoat, tulet järjestäneeksi asiasi ja menneisyytesi. Saat lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei synny enää koskaan.

Hirmuisen houkuttava ajatus! Saapa nähdä, miten se tulee omassa elämässäni toteutumaan. Minulla on nimittäin juuri sellainen liian verkkainen tahti käydä tavaroita läpi ja teen sen juurikin väärin eli yhden kaapin/lipaston kerrallaan… Tosin olen huomannut, että kotonamme vallitseva tavaroiden järjestys on jo erittäin hyvä eli uusia säilytyspaikkoja ei tarvitse miettiä. Saman lajin tavarat löytyvät siis jo samasta paikasta, mutta karsintaa olisi vielä tehtävä. Olen vain liian huono luopumaan sellaisista ihan kiva -vaihtoehdoista. Esim. maljakoita multa löytyy paljon, en uskalla edes laskea (enkä varsinkaan kertoa lukumäärää täällä). Tiedän, että niitä täytyisi karsia, mutta en varmastikaan saa karsittua kuin noin kolme kappaletta… Erityisesti pienempien maljakoiden kohdalla tykkään niin monesta, että haluan pitää kaikki, vaikka tiedostan, että harvemmin niille kaikille käyttöä ilmaantuu. Tämä sitten välillä ahdistaa, sillä kaappihan on täynnä. Tuttuja tuntemuksia?

Tein yhtenä iltana tuollaisen kuusikulmion harmaasta huovasta. Ajattelin käyttää sitä sekä pannunalusena että kattauselementtinä. Tosi kaunis tuo harmaan sävy; ihastus lähti oikeastaan liikkeelle takkapuiden kantokassistamme, heh!

Mutta nyt iso kuppi cappuccinoa ahkeran päivän päätteeksi! Pitikin kysyä, onko täällä muita Dolce Guston cappuccinofaneja? Oletteko huomanneet, että tuon kyseisen kahvin maku on viime aikoina muuttunut? Olen ihan ihmeissäni, johtuuko tämä minusta vai onko oikeasti tapahtunut jokin muutos? Viimeisen viikon aikana olen laittanut tuon merkille ja aina uuden kupin ottaessani toivonut, että maku olisi palautunut ennalleen. Siis eihän noin voi tehdä! Just kun luulet, että elämässä edes jokin asia on pysyvää niin… Entinen oli parempi, murrr!

[mittaustagi]

Tekstiilivärjäyksellä uudelleen käyttöön? -postauksessani tätä vaihtoehtoa mietin ja viime viikolla sen sitten toteutin. Eli värjäsin vanhat, kissan pysyvästi tahrimat pussilakanat pesukoneessa. Käytin kahta Nitorin väriä: mustaa ja petroolinsinistä. Tumma sävy oli valittava, jotta mustat tahrat peittyisivät. Suoritin värjäyksen 60 asteessa, jolloin väristä tulee yleensä tummempi kuin esim. 40 asteessa. Pussilakanat olivat Hemtexin puuvillalakanat, valko-vaaleanharmaaraitaiset. Tällaiset niistä sitten tuli (värjäsin samalla kaksi ei niin mieluisan sävyistä tyynyliinaa):

047

Raidat jäivät näkymään; ihan kiva yksityiskohta, jota en tullut etukäteen edes ajatelleeksi! Petroolinsävyä en kuitenkaan saanut, sävy on enemmänkin tumma farkunsininen. Ihan kohtalainen lopputulos, vaikka en nyt tämänsävyisiä lakanoita kaupasta ostaisikaan. Nyt sain ne kuitenkin vähän alle 20 euron hintaan ja mikä tärkeintä: sain laadukkaat pussilakanat taas käyttöön! Saapa nähdä, miten näille käy ajan kanssa. Tulevatko haalistumaan seuraavissa pesuissa ja kuinka paljon jne. Olen jo suunnitellut, että voisin muutaman pesukerran jälkeen kokeilla värjätä nämä vielä uudestaan ja yksistään sillä petroolinsinisellä. Tällä kertaa vaikka 40 asteessa. Jos sävy ei tuosta enää muutu, niin hyvä näin. Onhan tässä näidenkin kanssa ihan kivaa vaihtelua. Pussilakanat on nyt olleet käytössä muutaman päivän ja aina makuuhuoneeseen mennessäni säikähdän, sillä en ole ollenkaan tottunut noin tummaan petaukseen, heh!

Ompelulangat eivät tosiaan värjääntyneet, vaan ne ovat edelleen valkoiset. Ne eivät kuitenkaan pussilakanan helmoista mitenkään häiritsevästi näy, helmassa on muutenkin valkoiset napit ja valkoinen peitto vilkkuu raoista aina enemmän tai vähemmän.

petaus

Huomaa sähäkkä tiikeri kaltereiden takana!

Kuvista tuli hieman nuhjuisia, sillä tummaa tekstiilipintaa suht hämärässä huoneessa oli aivan valtavan vaikea kuvata (vaikka jalusta apuna olikin)! Huomaa, että olen tottunut kuvaamaan vaaleita pintoja, sillä en muista aiemmin moiseen ongelmaan törmänneeni. Valotuksen vuoksi pussilakanat näyttävät hieman hailakammilta kuvissa kuin mitä todellisuudessa ovat.

Kunhan huoneessa on muuten tarpeeksi valkoista, niin ei mielestäni tule liian tunkkainen vaikutelma tällä tummansinisellä sävyllä. Vaalea puu sopii näiden sävyjen yhteyteen myös kivasti!

013

Eiliseen Pakkaspäiviä-postaukseen tuli tosi kivoja pakkaspäivien puuhasteluvinkkejä – kiitos niistä! Ajattelin poimia sieltä iltapäiväämme pari kivaa ideaa :).

Takana aivan ihana jouluaatto ♥

Saimme sekä minun että miehen vanhemmat, mummuni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä jouluaatoksi meille. Poika oli aluksi aivan ihmeissään, kun he kaikki olivat kotonamme samaan aikaan! Joulupukkikin kävi eikä pieni pelännytkään yhtään. (Ehkä kaupoissa pukit sitten vain tuntuvat pelottavammilta…) Alkuun istui sylissäni, mutta aika pian lämpeni ja kävi sanomassa pukille käsipäivää sekä kokeilemassa pitkää partaa. Pukin apulaisena jakoi lahjojakin reippaasti, tosin periaatteella kaikki äitille :D.

Illalla olin päivän touhuista niin puhki, että nukahdin viedessäni poikaa nukkumaan – taisin nukahtaa jopa ennen häntä yhdeksältä… Kaiken lisäksi olin sanonut miehelle, että tulla herättämään, jos mua ei ala kuulumaan. Joten niin mut herätettiin siitä ihanan makean sikeästä joulu-unestani :D. Siirryin sitten olohuoneen sohvalle pariksi tunniksi torkkumaan… Mutta jouluaaton tunnelmiin palaan vielä myöhemmin muutaman kuvan kera, nyt sukellan takaisin joulupäivän laiskotteluihin ennen kuin lähdemme moikkaamaan fammua ja faffaa. Täällä rapisee karkkipaperit, hengaillaan pyjamissa, kuuluu uusien lelujen ääniä ja olohuoneen lattialla on suloinen sekamelska. Juuri sellainen kuin lapsiperheessä kuuluukin. Millaisissa tunnelmissa teillä?

092

Rauhallista Joulupäivää!