Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että arki on tosiaan koittanut, sillä tänään täällä on meneillään ensimmäinen arkipäivä, joka sisältää kunnolla työntekoa. Ei vain tuntia tai paria, vaan kuusi-seitsemän tuntia töitä. Poika meni muutaman viikon tauon jälkeen hoitoon mummolaan – ihanaa vaihtelua kaikille osapuolille! Äidilleni, pojalle sekä minulle. Tuossa sähköposteja kirjoitellessani mietin, että kuinka nautinkaan tehdä töitä ja olla vain minä ilman mitään muuta roolia. Työnteko tuntuu ihan virkistykseltä! Ainakin näin vuoden alkuun ja loman jälkeen ;).

Täällä on soinut jazz kymmenestä lähtien ja välillä kuuluu, kun nuorempi kissa leikkii jollain pojan lelulla. Lähinnä vierittää lelua lattiaa pitkin ja juoksee perässä. Pakkaspäivän puuhastelut! Paukkupakkaset tulivatkin tähän vuoden alkuun aivan yhtäkkiä. Saa taas illan lämmitellä takkaa. Takkatulesta olemme oikeastaan nauttineet nyt joka ilta. Mies kysäisi toissailtana punaposkiselta pojalta, että onko M:lla lämmin? Poika siihen Ei mutta kuuma. :D Täällähän alkaa nykyään jokaikinen lause sanaparilla ei mutta. Ja ihan joka asiassa on vain periaatteesta oltava eri mieltä kuin äiti ja isi. Se on selvä. Uudenvuodenpäivänä isomummolasta lähdettyämme poika kysyi heti alkumatkasta, ollaanko jo perillä. Kun vastasin, että ei me ihan vielä olla perillä, kun vasta lähdettiin, niin takapenkiltä kuului Eipäs! Ja kolmen sekunnin mietinnän jälkeen Joopas! Kuulostaa usein jo niin koomiselta, että ei voi kuin (salaa) nauraa!

053

Huomaatteko, kävi aika klassinen… Kun vihdoin on se oman (työ)ajan päivä, minä mietiskelen täällä lastani :D.
Minulla on vielä kahvitauko pitämättä, joten sen pariin seuraavaksi. Tänään on ollut mietinnässä myöskin loppiainen, sillä meillä on miehen kanssa aina silloin merkkipäivä. Tämän vuoden loppiaisena juhlistamme 11 yhteistä vuottamme. Joku saattaa ehkä ajatella, että pitääkö moisia nyt sen erikoisemmin juhlistaa, mutta minun mielestäni ehdottomasti. Elämään kuuluu tuollaiset kivat arjenkatkaisukeinot ja niistä on pidettävä kiinni! Yleensä olemme käyneet kaksin syömässä, mutta nyt huvittaisi tehdä jotain muutakin. Mielessäni pyörii elokuviin meneminen, keilaus jne. Millä tavoin te juhlistatte tällaisia vuosipäiviä vai juhlistatteko mitenkään?

Tällainen arkipäivä täällä siis tänään! Nyt cappuccinon kimppuun ja sitten vielä viimeinen rutistus, ennen kuin mies ja poika kotiutuvat. Kivaa keskiviikkoa!

 

Perjantai-illan moikat! Täällä on viikonloppu startannut hyvin vauhdikkaissa merkeissä. Joulusesonki on kuumimmillaan, jonka ansiosta vietän tällä hetkellä hyvin työntäyteisiä päiviä ensi keskiviikkoon tai ehkä jopa torstaihin saakka. Sen jälkeen voin sanoa, että joululomani on alkanut ♥.

Olohuoneen uusi huonekalukin saapui eilen, mutta emme ole ehtineet uhrata sille ajatustakaan! Tuossa se aulan lattialla pahvilaatikoissa majailee… Uusi kameranikin saapui viikolla, sen olen sentään ehtinyt ladata, mutta muistikortti siitä puuttuu edelleen, joten en ole ehtinyt sitäkään vielä testaamaan. Tämä ehkä kertoo omaa kieltään siitä, miten tukka putkella täällä mennään aamukuudesta iltayhteentoista… Kaikki vähänkään ylimääräinen jää, ihan kaikki. Niille on oma aikansa sitten myöhemmin!

Tänä viikonloppuna on aikomus tavata pitkästä aikaa ystäviä ja heidän lapsiaan sekä käydä erilaisissa joulutapahtumissa ja -markkinoilla. Jukkolanmäen Navetanvintillä olen tuotteideni kanssa tulevana sunnuntaina klo 12-16. Sunnuntai huipentuukin sitten kirkossa käyntiin: vuorossa on kauan odottamani Kauneimmat Joululaulut ♥. Tänään värikylvyssä lauleskeltiin jo lasten joululauluja, lähinnä Soihdut sammuu. Mua niin naurattaa, sillä poika on hoilotellut tuota itsekseen jo kolmisen viikkoa. Tosin hieman omaa versiotaan, joka kuuluu näin:

Soihdut sammuu, väkisinkin nukkuu, vä-ki-sin-kin…

Näihin sanoihin onkin hyvä lopettaa tämä hieman väsähtäneen äipän postaus, sillä kyllähän siinä väkisinkin nukkuu, kun soihdut sammuu – joskus hieman aiemminkin! :D

med512519e643ca4f05aa9763f688c2dd88

med20e71194aae74a3e9662538130ae685b

Tuota illan hetkeä odotellessa, kun saa pujahtaa omaan sänkyyn tyynymeren keskelle ♥. Ei muuta kuin tunnelmallisen työviikonlopun viettoon – rentouttavaa viikonloppua!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

 

Jotenkin pala kurkussa, kun ajattelee, että pieni poikani on jo kaksivuotias. Tarkalleen kaksi ja puoli, juuri tänään. Mihin ihmeeseen tämä aika on kadonnut! Aivan kuin kaksi kuukautta sitten pehmeäposkinen poikavauva olisi nostettu rinnalleni! Siitä se silloin lähti, meidän yhteinen elämämme ♥. Ihmettelin pumpulinpehmeää ihoa, vauvan pituutta, mustia hiuksia ja maailman rakkainta tuoksua. Miten se rakkaus olikin heti niin vahvaa ja voimakasta, etten ollut ikinä elämässäni vastaavaa kokenut. Kunpa aina muistaisin, miltä hän silloin näytti, muutenkin kuin kuvista. Kunpa se olisi aina tuoreena mielessäni.

Miten joku voi pelkällä olemassaolollaan olla niin tärkeä, valloittava, korvaamaton, elämän keskipiste, koko maailma. Sellainen, jota kuvaamaan ei vain löydy sanoja. Olla sitä sekä minulle että isälleen.

152-860x573

Kerronpa teille vähän tästä elämämme aarteesta. Aarteesta, joka on ylläolevassa kuvassa viisi kuukautta vanha eikä voisi olla suloisempi. Tällä aarteella on lähes epänormaalin hyvä muisti. Jos ei joka päivä, niin joka toinen päivä pyörittelen silmiäni: ei voi muistaa tuollaista, ei vaan voi! Autolla ajaessamme muistaa ulkoa kaikki reitit, sama olimmeko koti- vai naapurikaupungissa. Jos ajan poikkeavaa reittiä, kuuluu takapenkiltä heti Mihin nyt mennään? Kun taas lähdemme johonkin, haluaa aina tietää, minne menemme. Muistaa kaikkien ystäviensä kodit ja ohi ajaessamme tokaisee Tuolla asuu Linnea! Tuolla asuu Moona!
Muistaa kuulemiensa laulujen sanat lähes ensimmäisestä kerrasta ja laulelee aina mukana. Muistaa kyläpaikoissa, mikä tavara kuuluu mihinkin ja palauttelee niitä oikeille paikoilleen, jos joku on hänen mielestään väärässä huoneessa. Olen toivonut, että tämä siirtyisi kotiinkin, mutta ei; kotona ja erityisesti omassa huoneessa saa olla vaikka minkämoinen pommi. Oikeastaan mitä pommimpi, sitä parempi! Muistaa hyvin ihmisten ja eläinten nimet, on hyvin eläinrakas luonne. Antaa usein kissojen haukata omasta leivästään tai muusta suupalastaan ja syö sitten itse loppuun – nam! Itse en noissa tilanteissa ehdi kuin kirkaista ja sen jälkeen hokea okei, vastustuskykyä, vastustuskykyä

M puhuu aina niin nätisti. Mitä nyt, äiti? tai Älä huoli, äiti. Joskus liikutun tuosta jälkimmäisestä niin, että poikakin sen huomaa. Hän yrittää sitten aina tekonaurulla saada kyyneleeni muuttumaan nauruksi :D. Hän ei tykkää itkemisestä eikä hän tykkää, kun hiuksia leikataan. Niinpä täällä ehtii letti aina hieman kasvaa ennen kuin keksin jonkin tarpeeksi houkuttavan tarinan ja saan luvan tarttua saksiin! Hän ei edelleenkään tykkää olla suihkussa siten, että koko pää kastuu. Toisinaan hän nukkuu päiväunia ja toisinaan ei. Yöuni maistui viime yönä 11,5 tunnin verran, sillä päiväunet jäivät eilen nukkumatta. On alkanut puhumaan unissaan jonkin verran. Toissa-aamuna hihkaisi kuuden maissa iloisella äänellä Minä olen väsynyt, minä olen kirkas! ja nukahti samalla sekunnilla uudestaan. Telkkaria katselee päivittäin pari-kolme pätkää. Ryhmä Hau on nyt jo jonkin aikaa ollut ihan ykkönen.

Parin viime viikon ajan on puhunut paljon pikkusiskosta, mutta en tiedä kenen. Ystävälleen syntyy pikkusisko ihan pian, joten ehkä jäänyt siitä mieleen tai sitten naapurin lapsista tai Kaapo-ohjelmasta. Oli niin tai näin, tämä saattaa joskus aiheuttaa aika hauskoja tilanteita! ;D

Minä vielä hieman niiskuttelen tässä ja jään odottamaan perhettäni kotiin. Nauttikaahan te, joilla lapsi on vielä pieni. Sellainen kaikki yöt valvottava tissiposki. Sillä aika menee hurjaa vauhtia, kohta nuokin hetket ovat muisto vain! Kohta sen tissiposkivauvan tilalla on karkuun juokseva pikkupoika, toiselta nimeltään minäitse, joka nähtyään äitinsä saunassa osoittaa sormella ja nauraa hihkaisee silmät loistaen: Tissimammaa! Meidän imetystaipaleemme kesti lopulta kaksi vuotta ja yhden kuukauden, josta olen tavattoman ylpeä. Siinä meillä riittääkin muisteltavaa, myös pojalla, joka muistaa asian vielä tänäkin päivänä. Vaikka noita vauva-aikoja muistelee kaiholla, en silti vaihtaisi tätä tänään kaksi ja puoli vuotta täyttänyttä mussukkaani mihinkään! ♥