Opin viime yönä sen, kuinka uskomaton asia äidinvaisto onkaan. Pojalle maistui eilen ruoka hieman huonommin, mutta hän oli muuten ihan oma itsensä eikä vaikuttanut kipeältä. Silti tuntui, ettei kaikki ole kunnossa ja sanoinkin miehelleni pojan nukahdettua yöunille, että käydään vuorotellen katsomassa, että kaikki on OK. No minun ensimmäisellä käyntivuorollani huomasin heti, että kaikki ei tosiaan ole kunnossa. Jo vaatehuoneessa vastaan tuli pistävä oksennuksen haju ja sitä oli sängyssä ihan valtavasti. Kaikki petivaatteet tyynyä, peittoa, patjaa, pyjamaa ja unikamua myöten sotkussa. Poika niin uninen, ettei päästänyt ääntäkään.

Opin myös sen, kuinka kovasti voikaan toivoa jotain huonoa itselleen toisen sijasta: toivoa, että minä olisin ollut kipeänä lapseni sijaan. Kun hän siinä unenpöpperössä posket punaisina hoki pyjamaansa osoittaen likaista, likaista, äiti pesee, ei haittaa, meinasin pillahtaa itkuun. 

Opin myös sen, kuinka nopeasti sitä ihminen toimiikaan, kun on pakko. Sen parin-kolmen minuutin aikana, minkä mies ja poika olivat suihkussa, ehdin tyhjentää sängyn, ottaa pesukoneesta märät pyykit pois, laittaa ne kuivausrumpuun ja osan narulle, täyttää koneen oksupyykillä, käynnistää koneen, etsiä pojalle uuden peiton ja tyynyn ja vaihtaa hänen sänkyynsä myös puhtaat lakanat. Sen jälkeen olin heitä vastassa kodinhoitohuoneessa lämpimän, puhtaan pyjaman kera. Poika ymmärsi, että rakas Väpä-unikaverikin joutui koneeseen ja Väpän hokemisen sijaan hoki unikaveria. Eli siinä hätätilanteessa kelpasi joku muukin. Hädissäni käänsin koko talon ympäri ja sain tulokseksi pehmeän tonttulakin :D ja Pentikin pehmeän pupusen. Ne kelpasivat hypisteltäviksi vallan mainiosti ja niin uni tuli nopeasti uudestaan ♥.

Eilen meillä näytti vielä jotakuinkin samalta kuin sunnuntaina – samalta kuin Kotinäkymiä viikonlopulta -postauksessani. Näistä tänään ottamistani kuvista olen enimmät sotkut rajannut pois :D. Kodinhoitohuoneessa on räjähtänyt pyykkipommi, mutta ei sen väliä! Pääasia on se, että poika näyttää parantuneen: hän ei oksentanut kuin sen yhden kerran ja tänään näyttää jo ruokakin maistuvan ♥. Täältä meidän arjestamme toivottelen teillekin aurinkoista päivää!

Olipas otsikko, mutta tuo nyt vain sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen, heh! Olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa muiden ihmisten ihan ne arkisimmatkin asiat, ehkäpä eniten juuri ne. Yksi näistä asioista on raha ja siitä ajattelin tänään hieman kirjoitella! (Musta tuntui, että tähän on kysyttävä miehen ”lupa”, mutta sain vain hämmästynyttä silmien pyöritystä, että miksi muka tästä ei voisi kirjoittaa, joten täältä pesee!)

Minä olen aina ollut sitä tyyppiä, joka mieluummin säästää rahaa kuin tuhlaa sitä. Ihmisiä taitaa olla kolmea tyyppiä rahan suhteen, jos karkeasti jaetaan. On niitä, jotka palkkapäivän koittaessa tuhlaavat sen kummemmin asiaa ajattelematta, kunnes sitten viikon kuluttua pysähtyvät miettimään, mistä rahaa seuraavaksi kolmeksi viikoksi… Sitten on niitä, jotka käyttävät rahaa säästeliäästi lähes seuraavaan palkkapäivään asti. Hieman ennen seuraavaa palkkapäivää huomaavat, että rahaahan onkin noin kivasti, tässähän voisi tehdä/ostaa jotain erityisen kivaa! Sitten on kolmas ryhmä, jotka elävät tasaiseen tahtiin kuukauden kaikki viikot – oli palkkapäivä sitten vasta ollut tai vasta tulossa. Elävät siten, että eivät tuhlaile, mutta eivät myöskään pihistele. Itse taidan lokeroitua tuohon kolmanteen ryhmään, tosin opiskeluvuosinani olin vahvasti tuon toisen ryhmän jäsen! Koskaan en ole toiminut tuon ensimmäisen ryhmän tapaisesti enkä sitä kenellekään suosittelisikaan. En ole koskaan osannut ostaa mitään velaksi (asuntolainaa ei lasketa), vaan jos minulla ei heti ole rahaa ostaa jotain, en osta. Joskus on täytynyt käyttää luottokortin credit-puolta (esim. ulkomailta tilattaessa) ja silloinkin pidän aina huolen siitä, että maksan laskun yhdessä erässä heti kerralla kokonaan pois. Ahdistaa ajatus siitä, että luottokorttivelan päälle tulisi vielä korkoja ja loppusumma vain kasvaisi ja kasvaisi ja siitä tulisi jatkuvasti pieniä osamaksuja muistuttamaan itsestään… Ei, ei sopisi minulle.

Mieheni on tässä tismalleen samanlainen ja käytämme muutenkin rahaa hyvin samalla tyylillä – säästeliäästi, mutta ei missään nimessä pihisti. Noiden välissä on mielestäni selvä ero ja pihiyttä en taas voi itse sietää :D. Säästeliäästi toimimme myöskin asuntolainaa ottaessamme ja teimme vertailuja useiden pankkien välillä – nyt tähän laina-asiaan voi saada vinkkiä myöskin Sortter-nimiseltä yritykseltä*. Yritys vertailee lainoja puolestasi ja tarjoaa edullisinta vaihtoehtoa!

Arkipäivän merkittäviin säästöihin kuuluu toki muitakin tapoja säästää kuin lainojen vertailu ja kilpailuttaminen. Kaikki kotiin ja omaan arkeen liittyvät liittymät ja sopimukset voi ja kannattaa kilpailuttaa! Esimerkkinä sähkösopimukset, joissa saattaa olla eri yritysten välillä aika merkittäviäkin hintaeroja. Oikeastaan halvin sähkösopimus löytyy vain ja ainoastaan kilpailuttamalla*.

En tiedä onko tämä kuinka yleistä, jos on yhteinen koti/lapsi/asuntolaina, mutta minulla ja miehelläni on aina ollut erilliset rahat, omat rahat. Omat pankkitilit ja omat pankkikortit emmekä edes näe toistemme tilejä :D. Yksi yhteinen tilikin kyllä löytyy, nimeltään lainanhoitotili. Tuolta tililtä katoaa kuukausittain asuntolainan lyhennys ja sinne molemmat siirrämme kuukausittain tietyn/tarvittavan summan rahaa. Tuolta tililtämme maksamme myös kaikki kotimme ja elämämme yhteiset laskut. Esim. sähkö-, vesi-, jätehuolto- sekä autoihin liittyvät huoltokustannukset (tosin harrasteauto ja moottoripyörät ovat ainoastaan miehen menoeriä). Tuo tili on myös pojallemme tehtäviä hankintoja varten. Ruuat ja bensat jaamme aika lailla fifty-fifty, omiin menoihin liittyvät jutut maksamme omilta tileiltämme.

Tämä systeemi meillä oli käytössämme jo edellisessä vuokrakodissamme ja kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme asuntolainan kera, tuntui jotenkin tosi tyhmältä pitää raha-asiat erillään. No äkkiä siihenkin taas tottui; olemmehan toimineet näin lähes vuosikymmenen ajan :D. Olen huomannut itsestäni, että en osaisi elää toisen tilin kautta. Minulla täytyy olla oma tili, josta voin käyttää rahaa silloin kun tarvitsen/haluan ilman, että minun täytyisi selitellä hankintojani kenellekään. Tai pitää jollekin kirjaa, paljonko olen tuhlannut rahaa/kuukausi, mihin rahat käytin jne…

Miksi oikeastaan halusin tästä kirjoittaa? Siksi, että naiset saattavat helpommin jäädä rahan säästämisessä miesten jalkoihin. Nimittäin varmaan suurimmaksi osaksi se on nainen, joka jää työelämästä kotiin lapsia hoitamaan. Tällöin hän saattaa olla vuosikausia kotona, ilman säännöllistä palkkatuloa, sillä tästä maailman arvokkaimmasta työstä palkaksi saa jotain muuta kuin rahaa. Jotain hyvin arvokasta, mutta sillä ei elä. Täten naistenkin kannattaisi aktivoitua tällä rintamalla ja tutustua erilaisiin säästömahdollisuuksiin. Tässä asiassa kysyisinkin erittäin mielelläni teidän vinkkejänne! Säästätkö sinä rahaa? Miten ja kuinka aktiivisesti? Oletko sijoittanut tai oletko ajatellut sijoittavasi? Itse olen tässä vasta tutustumassa Nordnetiin, joten siitä ja vastaavista kuulisin mielelläni muiden kokemuksia!

Meillä on miehen kanssa ajatuksissa aloittaa aktiivinen säästäminen myös pojallemme, ihan sijoitusmielessä siis. Hänellä on ollut oma pankkitili siitä saakka, kun hän sai nimen ja sen jälkeen pankkitilin avaamiseen tarvittavan Kela-kortin. Lapsilisä kilahtaa automaattisesti pojan tilille kuukausittain, joten siinä on jo yksi hyvä pesämuna kertymässä. Muistan, miten hirvittävän suuri apu lapsilisistä oli itselleni siinä vaiheessa, kun lukion jälkeen muutin pois kotoa. Vanhempieni säästämien lapsilisien ansiosta en joutunut koskaan ottamaan opintolainaa, vaan pärjäsin kesälomatienestien turvin kaikki opiskeluvuoteni. Tuon saman mahdollisuuden haluamme tarjota myös omalle lapsellemme.

Jos ajatellaan säästämistä, niin sehän ei ole koskaan turhaa! Jos ajattelee esimerkiksi kuukausittaista säästämistä, niin eihän niiden summien tarvitse mitään valtavia olla. Muutamalla kympilläkin pääsee jo pitkälle! Esim. jos kuukaudessa laittaa sivuun 50 euroa, on se vuodessa jo 600 euroa ja viidessätoista vuodessa 9000 euroa!

Toivottavasti tämä aihe on jollekin muullekin ajankohtainen ja toivottavasti joku osaisi jakaa hyviä vinkkejä/käyttökokemuksia asian tiimoilta. Jään innolla odottelemaan! :)

*mainoslinkkejä.