/

Voihan tautinen talvi! Olen sairastellut viimeisen reilun puolen vuoden aikana niin urakalla, että tuntuu, ettei vastustuskykyäni ole enää olemassakaan. Nappaan kaikki taudit! Samaa olen kyllä kuullut muiltakin viime talven ajalta; jostain syystä tauteja tuntui olevan ennätyspaljon liikkeellä. Toki myös kiireet ja niiden aiheuttama stressi vaikuttavat sairastumisherkkyyteen… Kuukausi sitten meillä vieraili norovirus (ethän tule enää koskaan!) ja päällekkäin sen kanssa tuli flunssa sekä minulle että pojalle. Erittäin sitkeä sellainen, joka itselläni helpotti vasta pari viikkoa sitten. No viikko sitten iski uusi flunssa eikä tämä ole vieläkään ohi. HUOH mitähän seuraavaksi…

Heti kun on pari päivää toimeton, työt kasaantuvat. Nyt olen niiden kanssa suht ajan tasalla, mutta uutta projektia pukkaa! Kesäkuun kalenterikin on niin täynnä, että voikohan se poksahtaa halki? Erittäin mielenkiintoisia projekteja meneillään ja tuloillaan ja olen ikionnellinen, että saan puuhastella niiden parissa ja vieläpä elättää itseni niillä! Aina työelämäni ei ole näin hyvällä mallilla ollut, joten tätä todellakin osaa arvostaa. Tuosta Toivo-postauksestani on kulunut kuukautta vajaa kolme vuotta; kävin äsken näiden vuosien jälkeen lukemassa kommenttinne, pala kurkussa. Sain teiltä silloin hirveästi tsemppaus- ja vertaistukiviestejä ja toivoitte, että tulisin jonain päivänä olemaan päätökseeni tyytyväinen. Ja sitä olen ollut, todella! ♥

076

Tänään oli vuorossa valokuvausta erästä blogiyhteistyötä varten, mutta amatöörikuvaaja kun olen, akkuvalo alkoi vilkkumaan puolivälissä projektia :D. Niinpä tein tässä samalla itselleni pienen lekottelunurkkauksen olohuoneeseen, selailin uusimmat lehdet ja hörppäsin tuon herkkukahvini. Kameran (ja omakin…) akku latautui kätevästi sillä välin! En muuten malta odottaa, että pääsen esittelemään kuvien sisällön teille! Yritän ehtiä vielä tämän viikon puolella sen toteuttamaan, mutta miehen ylipitkät työpäivät viikonlopun yli hieman vaikuttavat ohjelmistoon…

081

089

Iltapäivällä taas laatujääkiekkoa – oletteko seuranneet MM-kisoja? Suomi-Kanada -pelin katsoimme miehen kanssa yhdessä, mikä oli tänä keväänä kyllä harvinaista herkkua, sillä hän on usein pelin aikaan ollut töissä. Koska peli tulee tänään jo iltapäivällä, sovimme, että nauhoitan sen ja katsomme pelin vasta illalla pojan käytyä yöunille. Täytyy vain vältellä radiota/telkkaria/facebookia siihen asti, jotta tulos ei paljastu :D. Nyt takaisin työntouhuun – kivat päivänjatkot sinnekin!

/

Tämä päivä olisi voinut alkaa paremminkin. Pieni nettisurffailu aamutuimaan ja neljä uutista, joihin ensimmäisinä muutaman minuutin sisällä törmäsin, olivat seuraavat: 

  • kuinka korruptoitunut Suomi nykypäivänä on
  • kuinka karmea tilanne Ruotsissa on hallitsemattoman maahanmuuttoliikenteen ja maahanmuuttajalähiöiden vuoksi – miltäköhän näyttää Suomen tulevaisuus?
  • kuinka joku pariskunta oli löytänyt syvään ojaan upotetun kissan kantokopan – kissan sen sisältä menehtyneenä. Toivon koko sydämestäni, että tekijä jää kiinni, mutta sitten taas toisaalta, mikä rangaistus häntä odottaa? Suomen rangaistusjärjestelmä on todella mitätön (paitsi veropetoksissa).

Neljäs uutinen koski Kokkolaa (Rytimäkeä/Puntusharjua); puistoja ja lapsia/nuoria varten rakennettuja vapaa-ajanalueita. Sitä, miten he siellä käyttäytyvät: tuhoavat paikkoja ja toisten omaisuutta, roskaavat, käyttävät törkeää kieltä ja kaiken lisäksi vielä kiusaavat toisiaan. Jopa 6-vuotiaat tulevat siellä kiusatuiksi! Kauhistuttaa ja ahdistaa. Toivottavasti vanhemmat puuttuvat tuohon ja heti. 

Välillä tämä nykymaailmanmeno ahdistaa herkkää luonnetta aika kovastikin ja olen väkisinkin huolissani oman lapseni tulevaisuudesta. Millaisessa maailmassa hän tulee aikuisena elämään, entä hänen lapsensa? Tuntuu, että useimmat ihmiset elävät elämäänsä kuin huonoja asioita ei olisi olemassakaan ja keskittyvät ainakin suurimman osan ajasta vain siihen omaan elämäänsä. Ikään kuin päänsä pensaaseen työntäen. Alkavat ehkä haaveilla ulkomaille muutosta. Niin minäkin.

Liika optimismi ei vain aina ole hyvästä, joskus täytyy olla realisti.

Olo on avuton ja höydytön, mitä asioille voi tehdä?

/

Iloinen, nauravainen, hyväntuulinen hauskuuttaja. Lempeä, kiltti, innostuva, musikaalinen, sosiaalinen, rohkea, mutta välillä kuitenkin arka ja etenkin kovat äänet saavat säikähtämään. Tuollaisissa tilanteissa täytyy ensimmäiseksi tarkistaa, miten äiti reagoi ja jos äiti nauraa, ei tarvitse itkeä. Myös koirat ovat välillä pelottavia, kun haukkuvat ja nuuskuttelevat niin innokkaasti ja äänekkäästi.

Meillä on poika, jolla on usein pientä pilkettä silmäkulmassa. Poika, joka on kova puhumaan ja toistaa perässä lähes kaiken kuulemansa. Puhuu välillä jo pitkiä, viiden sanan lauseita. Laulaa musiikin mukana, muistaa loistavasti sanat ulkoa. Autossa olevista lastenlevyistä löytyy tämän hetken lemppari: Minä soitan harmonikkaa… Se saa aina hymyn huulille ja sitä on mukava laulaa mukana.

Halailee paljon etenkin äitiä, mutta myös isiä ja isovanhempia. Pehmolelutkin pääsevät usein halaukseen aaaiijaaai-sanoman säestyksellä. Haluaisi kovasti nostaa kissoja syliin, mutta kissat eivät ole yhtä innostuneita asiasta. Oppinut käyttämään taitavasti tablettia, vaikka käyttääkin sitä keskimäärin vain kerran viikossa. Telkkarista katselee lastenohjelmia päivittäin: yleensä aamulla herättyään sekä illalla jonkinmoisen tuokion. Tahtoo usein, että huonommat ohjelmat kelataan ja katselee vain joitain valittuja suosikkiohjelmiaan, jotka vaihtelevat kausittain… Tällä hetkellä lemppareita tuntuvat olevan Pipsa Possu sekä Nalle, joskus sitten taas Saku & Vaakku, Taavi-tiikeri sekä Muumit. Kaikki musiikkiohjelmat toimivat aina. Olen huomannut, että hän oppii myös lastenohjelmia seuraamalla valtavasti uusia sanoja ja tapoja! 

008

Pojan kaksivuotissynttäreitä varten toteutin erään kivan jutun, joka mulla on ollut mielessäni aina hänen yksivuotissyntymäpäiviltään lähtien. Löysin nimittäin aikoinaan Pinterestistä eräänlaisen ideakortin, jota oli käytetty ristiäisissä. Siihen ristiäisvieraat olivat saaneet kirjoittaa ajatuksiaan ja ennustuksiaan vauvan tulevaisuutta varten. Niinpä tein nyt pojan synttärivieraille tuollaiset laput, joihin keksin muutaman kysymyksen ja näitä vieraat saivat sitten täydentää. Tämä oli mielestäni hyvä ajankohta, sillä nyt pojan persoona on jo hyvin näkyvissä. Tämä idea oli kovin tykätty ja itse luin näitä illalla vieraiden lähdettyä itkua tihrustaen :D. Olivat kirjoittaneet niin kauniita asioita aarteestani, mutta eihän se ole ihmekään ♥. 

Hänestä veikattiin tulevan isona elämässä hyvin pärjäävä, toiset huomioon ottava ihminen ja yhdessä lapussa veikattiin, että hänestä tulee hoitoalalla työskentelevä, jalkapalloileva hymypoika. Tuli myös muutama insinööriveikkaus ikään kuin isin ja enon (ja enon tyttöystävän) jalanjälkiä seuraten :). Näistä ajatuksista jää meille kaikille hirmuisen arvokas ja tärkeä muisto! Ajattelin, että tämän voisi toteuttaa joskus myöhemminkin ja katsoa, miten veikkaukset ovat pojan kasvaessa muuttuneet.  

016

Yritän ehtiä tekemään huomiseksi sen varsinaisen synttäripostauksen! Kuvia on vain niin valtavasti, että niiden kaikkien läpikäymiseen kuluu tovi. 

Mies on muuten nyt toista arkiaamua/-aamupäivää kotona (poikkeuksellisten työvuorojensa vuoksi) ja poika on todella levoton! Ei viihdy yksinään hetkeäkään, roikkuu lahkeessa, kitisee, hääräilee muuten vain levottomasti koko ajan… Kun olen hänen kanssaan kaksin, hän on täysin erilainen. On noilla isukeilla hassu vaikutus :D. Muistuikin heti mieleen maaliskuun päivät, jolloin mies oli isyysvapaalla… Mutta nyt lounaalle – nämä hetket onkin harvinaista arkipäivisin, että koko perhe lounastaa yhdessä!