/

Tein tätä ruokaa tänään vasta toista kertaa elämässäni enkä ymmärrä miksi! Tosin kolmevuotiaamme ei tästä kovin täyteen mahaansa saanut, mutta ainakin jonkin verran eri aineksia maisteli. Tukevampi iltapala hänelle sitten!

Ensimmäistä kertaa tein tätä viime marraskuussa, kun olin löytänyt ohjeen Soilen blogista. Kirjaan ohjeen tänne nyt itsellenikin muistiin. Niin ja kolme ihmistä sen perään ehti tänään Instagramissakin kyselemään, kun siellä kokkailunurkkaukseni vilahti!

Alkuun kuorin ja lohkoin bataatit (käytin tänään kolme bataattia). Hieman öljyä & suolaa pintaan ja uuniin 200 asteeseen 45 minuutiksi paistumaan. Kun bataatit olivat paistumassa, lohkoin sipulit ja paprikat, jonka jälkeen paistoin ne pannulla (viimeksi lisäsin joukkoon myös porkkanaa, sopii hyvin sekin!). Itse haluan paprikoista pehmeitä, jolloin ne ovat herkullisimmillaan, joten niiden paistamiseen kuluu aikaa. Paprikaa ja sipulia oli sen verran reilusti, että ruskistin broilerifileet toisella pannulla samalla, kun paprikat ja sipulit muhivat.

Kun broilerit alkoivat ruskistua, lisäsin niiden pinnalle reilusti pinaattia. Käytin koko pussillisen, sillä pinaatit pienenevät lämmetessään huomattavasti. Broilerissa voi olla joko jokin valmis marinadi tai sen voi maustaa oman maun mukaan suolalla, pippurilla, paprikajauheella, currylla, chilillä…

Kun kaikkia oli paistettu tarpeeksi, yhdistin pannut ja lopuksi laitoin ne uunivuokaan paistettujen bataattilohkojen päälle. Lopuksi murustelin pinnalle fetajuustoa ja sen jälkeen vielä kaikki uuniin noin viideksi tai kymmeneksi minuutiksi.

Ja ei kun herkuttelemaan! Mies tuumasi, että aivan täysin menisi jostain Rosson annoksesta (että kiitos vain ohjeesta, Soile!) :)

Jes, huomisen työpäivän lounas on valmiina, sillä tein tätä sen verran reilusti! Kun mies on päivät töissä, esikoinen koulussa ja kuopus päiväkodissa, on vain itselleni lounaan tekeminen usein yllättävän työlään tuntuista. Puhumattakaan siitä, että siihen olisi aina välttämättä edes aikaa! Pyrin aina siihen, että edellisen päivän päivälliseltä jäisi minulle jämiä seuraavan päivän lounaalle, mutta aina näin ei käy. Usein syönkin sitten jotain puuroa, tonnikalapastaa, munakasta tai muuta nopeasti valmistuvaa.

Ihanaa keskiviikkoiltaa!

/

Mukavan syksyistä torstaiaamupäivää!

Täällä on työpäivä aluillaan. Päivä alkoi mukavasti lasten kanssa aamutoimia touhuten – kuten joka aamu. Aamutoimien jälkeen esikoinen pyöräili kouluun ja hetken päästä lähdimme myös kuopuksen kanssa kohti päiväkotia. Toinen oli niin innoissaan, sillä tänään oli luvassa retkipäivä! Osa päiväkotikavereista oli jo ulkona odottelemassa, suurin osa vasta pukemassa. Kavereilla taisi olla niinkin hätkähdyttävä vaikutus, että äitiä ei kuulemma tarvinnut halata ollenkaan! Apua! Esikoisen kanssa tämä tuli eteen 5-vuotiaana, nyt kuopuksen kanssa jo 3-vuotiaana! Nyt en tiedä miten sujuu työpäivä, koska sillä halauksen voimallahan sitä yleensä pärjätään :D.

Pariin sähköpostiin ehdin tuossa vastata, kunnes tuli mieleeni vinkata täälläkin DESIGN POP UP:sta, joka pidetään huomenna perjantaina klo 16-21 Chydeniassa! Tarkemmin ottaen paikkana on entisen Pukumiehen liiketila, joten sinne mahtuu kivan väljästi kaikki kahdeksan omaa POP UP -pistettään pitävää yritystä. Myös MioSa. design löytyy paikan päältä – kahden vuoden tauon jälkeen jotain muutakin kuin vain verkkokauppaa! Ajattelin ottaa mukaani ainakin erilaisia avainnauhoja, avaimenperiä, kaulakoruja, rannekoruja, magneetteja, postikortteja sekä uutuutena jälleenmyymiäni hiusasusteita (hiusdonitseja ja rusettipinnejä) sekä polymeerimassakorviksia!

Mutta koska tekemistä on yhdelle käsiparille yllin kyllin, ryhdynkin tästä nyt taas tuumasta toimeen! Toivottavasti ainakin te tällä seudulla asustelevat pääsette huomenna paikan päälle – lämpimästi tervetuloa! :)

/

Kesä oli niin lämmin ja aurinkoinen! Heinäkuun lopussa kävimme vielä päivittäin uimassa – takaraivossa ajatus, että ehkä tämä kerta on kesän viimeinen uintikerta. Esikoisen kanssa kahlasimme syvälle. Hän sukelteli uusilla snorklauslaitteillaan ja minä kelluin ilta-auringossa. Näkökentässä vain omat pinkit varpaankynnet, tyyni meri ja laskeva aurinko. Sanoin M:lle, että nyt nautitaan täysillä, jotta muistetaan nämä hetket sitten talvellakin! Olisin viihtynyt uimassa vaikka kuinka pitkään. Nämä ilta-auringon aikaansaamat sävyt oli jotain niin kaunista ettei sanat riitä:

Päiväsaikaankin tuo ranta on niin ihana, mutta kesäillan sävyissä on jotain ihan ainutlaatuista taikaa. Kuopus nautti rannalla myös ihan täydestä sydämestään! Vajosi siellä heti johonkin omaan rantaleikkikuplaansa ja itsekseen höpötellen olisi viihtynyt leikkiensä parissa ties kuinka pitkään! Hän on hieman viluisempi eikä niinkään välitä uimisesta, mutta toki kahlailee ja rakentelee hiekkalinnoja sitten uimisenkin edestä.

Vierailimme kesälomallamme myös Keuruulla, josta nämä seuraavat kuvat ovat. Hotelliltamme aukeni aivan upeat näkymät, joihin me emme ole täällä Pohjanmaan rannikolla tottuneet. Kaunis, monipuolinen ja niin ainutlaatuinen Suomi! ♥

Keuruullakin vierähti ilta uiden tai siellä lähinnä lapset uivat. Kuinka lämmintä olikaan vielä iltakahdeksalta! Ei sitä enää näin syyskuun sateilla meinaa muistaakaan.

Koska kesä oli suht pitkä ja lämmin, on tuntunut ihan mukavalta tämä siirtyminen syyskauteenkin. Toki lapsia harmittaa, kun täytyy ulos lähtiessä pukea enemmän päälle, sillä lippis ja crocsit -kombo on vain niin nopea ja helppo! Lämminverinen esikoinen vetelee usein vieläkin ulkona sisävaatteilla, jos vain silmä välttää, eli vähän väliä saa olla ovella tarkistelemassa, missä kamppeissa sitä ulos lähdetäänkään… Ja se pipo, oi elämä miten vaikeaa se onkaan pukea! Muutos lippiksestä pipoon on radikaali, siitä ei pääse mihinkään. Siirtymävaihe on myös pitkä…

Edessä häämöttävän joulun ansiosta nämä loppuvuoden kuukaudet eivät tunnu ankeilta, vaan päinvastoin! Joulu pelastaa tämän pimeimmän ajan, siitä ei ole epäilystäkään. Aina täytyy olla jotain, jota odottaa ja tässä vaiheessa se on aina joulu ♥.

Jokos siellä ollaan valmiita syksyyn?