Kesällä kirjoittelin ihanista kissanpennuista ja etenkin siitä yhdestä, Helmiinasta, jonka kaunis ja herkkä katse porautui suoraan sydämeeni. Kerroin silloin, kuinka valtavasti halusin antaa kodin tuolle pienelle, mutta päätimme miehen kanssa sitten lopulta kuitenkin toisin. Asia harmitti kovasti, mutta minua helpotti, kun tiesin Helmiinan saavan kodin tuttavani luota.
Muistatte varmaan tämän kuvan? Tämä kuva hänestä saavutti valtaisan suosion mm. blogini facebook-sivuilla:
Helmiina tosiaan päätyi tuttavani luokse, jossa hän sai nimen Hilma. En viitsinyt mennä heti ensimmäisinä päivinä häntä sinne katsomaan, ajattelin että on parempi antaa kisun kotiutua rauhassa ja totutella uuteen perheeseensä. Oli aikomuksena kuvata häntä tänne blogiinkin. Vain muutaman päivän sisällä asiat saivat kuitenkin kovin surullisen käänteen ja tuo Helmiinan kaunis katse aivan uudenlaisia syvyyksiä… Tätä nykyä pieni Helmiina lepää kotinsa pihamaalla, hänestä tuli pieni enkelikissa. Hänen perheensä yritti tehdä kaikkensa hänen eteensä, mutta edes eläinlääkäri ei saanut häntä pelastettua eikä sen koommin edes selvitettyä, mikä pientä vaivasi. Kovin kipeä hän eläinlääkärin mukaan oli ja todennäköisintä on, että tuo pieni oli jo syntyessään hyvin sairas.
Ajattelin kertoa tästä, koska sain vielä eilenkin lukijalta kysymyksen asiaa koskien. Kovin surullinen tarina, mutta onneksi pieni nukkui levollisesti pois eikä kärsinyt enää kauempaa. Tuttavani perhettä ilostuttaa nykyään uusi kissanpentu, joka on aivan niin eloisa ja leikkisä kuin terveen kissanpennun kuuluukin.
Tähän samaan postaukseen voisin muistuttaa kaikkia siitä, miten tärkeää on tukea erilaisia eläinten hyväksi toimivia järjestöjä, yhdistyksiä yms. Näin joulun alla muistaa pienellä ruoka- tai rahalahjoituksella: joka paikkakunnalta löytyy varmasti oma lahjoituskohteensa. Itse ajattelin muistaa paikallista Eläinhoitola Kotipesää, jossa vapaaehtoistyöntekijät tekevät niin kovin arvokasta työtä eläinten hyväksi. Sieltä on moni koditon kissaraasu löytänyt kodinomaista turvaa ja lämpöä, väliaikaisen kodin.
Aion järjestää aikaa, jotta pääsen käymään Kotipesässä vielä ennen joulua muutama ruokakassillinen mukanani, sillä heidän facebook-sivuillaan näkemäni viesti osui kyllä syvälle sydämeeni enkä voisi nauttia joulusta, jos en tekisi omaa osuuttani heidän hyväkseen:
Tuoksuu kohta kotona uuneissa jouluherkut, siksi haluaa kodittomat lähettää omat terkut: olisimme iloisia jos märkäruualla tahtoisitte muistaa meitä, silloin me kiittäisimme naukuen teitä. Tonttu se varastoomme kurkki, eikä siellä ollut kuin muutama hassu purkki.
Jos asut paikkakunnalla, jossa ei ole mahdollisuutta auttaa eläimiä, voi Kotipesään (kuten moniin muihinkin vastaaviin paikkoihin) tehdä lahjoituksia suoraan heidän tililleenkin; tilinumero löytyy tältä sivulta. Aina on jotain, jonka voi vaikka jättää kokonaan ostamatta tai korvata tuote jollain edullisemmalla ja lahjoittaa säästyvät eurot hyvään tarkoitukseen.
Viimeksi viime talvena kävimme tuolla paikan päällä äitini kanssa; veimme eläimille pyyhkeitä, vilttejä, peittoja… Tuollaisetkin otetaan siellä avosylin vastaan! Silloinkin tuli itku kun kuulin erään kissan tarinan ja siinä onkin syy, miksi en käy siellä hirvittävän usein; murehdin kissojen kohtaloa päiväkausia jälkeenpäin (vaikkakin Kotipesässä heillä on erittäin hyvät oltavat!). Silti jokainen kissa ansaitsee sen oman kodin, sen oman ihmisen, jonka syliin käpertyä sekä riittävästi huomiota ja rakkautta <3. En voisi ikinä mennä sinne vapaaehtoistöihin. Itkisin varmasti päivittäin enkä haluaisi luovuttaa kissoja eteenpäin kenellekään tuntemattomalle, joten ne varmasti päätyisivät meille (tai minä muuttaisin sinne :D).
Talven tullen henkeni säästä ja sisään minut päästä. Ei elä kissa lumesta ja jäästä! Kodin, pedin ja ruokaa tarvitsen – olen kaverisi karvainen, Suomen kissakansalainen.
Suureksi onneksi on niitä ihmisiä, jotka antavat kodin jonkun sydämettömän ja julman ihmisen hylkäämälle kissaparalle ♥. Aina ei tarvitse välttämättä ottaa pentukissaa, aivan yhtä ihana lahja on jo aikuisikäänkin päässyt kissa. Tämäntapainen tarina on mm. eräällä todella suloisella ja halittavan näköisellä Tassumiehellä, jolle suurisydäminen Kaisa antoi kodin.
Ai että, itkuhan tässä taas tuli. Nyt mä meen halimaan mun omat murmelit niin niin perusteellisesti että! ♥♥
Onko teillä tapana muistaa säännöllisesti kodittomia eläimiä/tukea eläinsuojeluyhdistysten toimintaa?
Haastan kaikki teidät eläinrakkaat lukijat kirjoittamaan tästä aiheesta omassa blogissaan tai jos ei ole blogia, niin omassa facebook-profiilissaan!
Voi Helmiina…….. <3
<3
Kyllä tottakai :) paikallista eläinsuojeluyhdistystä muistan lahjoituksilla vuosittain, lisäksi maksan sinne vuosimaksua. Tuen myös pro animals finlandia, mikä auttas Romaniassa olevaa koiratarhaa :) siellä on asiat vielä paljon huonommin kuin suomessa.
hienoa!
se on selvä että mm. Romaniassa asiat on huonommin; onhan se toki aivan eri elintason maa muutenkin kuin Suomi. monilla ihmisillä (en nyt tarkoita sinua :)) tuntuu olevan ajatus ”ei täällä oo eläimillä mitään hätää”, joka on täysin väärin! ei pidä päästää asioita niin huonoon jamaan kuin Etelä-Euroopassa, vaan pitää huoli ettei tilanne ainakaan tästä pahemmaksi muutu! ja kaikki nämä eläinten huonot oltavathan johtuu ihmisistä :(
Ihana ja tärkeä postaus. Voi tuota yläkuvan pienokaista. Nyt kun tietää tarinan, tulee suru, kun näkee toisen tuskan ja pelon tuosta katseesta. Facebookkiin on perustettu ryhmä Pelastetaan kissanpoikanen, jossa haetaan koteja pakkasesta löytyneille raasuille. Sivuilla on karuja tarinoita, mutta myös vastaavasti löytynyt rakastavia koteja. Varaudu S henkisesti, jos käyt lueskelemassa. Ihmiset osaa olla melkosia hirviöitä…
https://www.facebook.com/groups/302180913215537/
päätin heti etten käy katsomassa tuota ryhmää, mut oli pakko. luin sen yhden kisun tarinan ja vollotin heti täysillä, onneks hän selviytyi ja löysi rakastavan kodin <3 hyvä että tiedotit täällä tuosta ryhmästä, ite en vaan kyllä voi mennä sinne enää lukemaan. otan nää asiat niin vakavasti et itken kohta aamusta iltaan eläinraasujen kohtaloita :/
aina jos telkkarissakin on jotain pientäkään surullista juttua eläimistä ni mies vaihtaa heti vauhdilla kanavaa tai kieltää mua katsomasta :D
Oon ihan samanlainen.. :'(
<3 lohdullista kuulla etten ole ainoa! onhan tää usein aika rasittavaakin, mut minkä sitä ihminen luonteelleen/tunteilleen voi. se vaan kuuluu omaan perusluonteeseen elää täysillä ja tunteella, sekä ilot että surut :)
Juuri näin! :)
Yks surkeuden huippu osaa kyllä olla sunnuntain Eläintenpelastustiimi Neloselta, snif! Ja Avara luonto-tyyppiset dokumentit on jo lähtökohdiltaan ihan liian surullisia, vaikka eläinten elämäähän se on, ”syödä toisia”.
siis mä en voi kattoo mitään tollasia ohjelmia! joskus jos vahingossa osuu sellainen ohjelma kohdalle, niin silloin on katsottava eikä kyyneleiltä vältytä, huoh… muutama viikko sitten oli tuontapainen ohjelma ja aiheena Australian maastopalot. kengurun jalat oli palanu ja voi kamala miten mä vollotin, ne pelastajatkin itki eläinlääkärin vastaanotolla ku se kenguru jouduttiin lopettamaan :'(.
sellaiset ei oo mulle AIVAN yhtä hirveitä, joissa eläimet tuhoaa toisiaan kuin sellaiset, joissa on syypäänä ihminen. niitä on niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää :(
Se on kyllä totta.. ihmisten julmuus osaa olla jotain aivan kamalaa.
Noh, tehdään me osamme täällä ja rakastetaan meidän palleroita sydämen kyllyydestä! <3
niinpä! kunpa kaikki sisäistäisivät ajatuksen, et eläimet on täällä meidän huolehdittavina <3
meidän palleroiset on kyllä niin onnekkaita rontteja :D täälläkin kaks suursyömäriä et raitahaalareita jo kiristää! :D
niin ja ylen kakkoselta tulee aina silloin tällöin joku eläinlääkärisarja, siinä sellainen vanhempi herrasmies (valkopartainen) selostajana. tosin tätäkin sarjaa yritän aina välttää, mut joskus osuu kohdalle… sen miehen äänikin on jo niin myötätuntoinen et itkettää pelkästään se, puhumattakaan siitä sarjan tunnusmusiikista :D
Nyt sinne päivittyi hyvin hyvin iloinen uutinen. :) <3 Uskaltaa mennä katsomaan.
ihanaa!!! voi sitä pientä kissarakasta <3
Voi itku! :-( :-( :-(
Laitan aina muutaman kolikon esim. RSPCA ja Cats Protection-lippaisiin, kun sellaisen naen, elainlaakariin olen vienyt pyyhkeita yms. ja ruoka-avustuksia joskus kerayksiin, mutta tuota ihan liian harvoin. Kiitos tasta muistutuksesta, otan asiakseni tehda tuota useammin. Kaikki kissat ansaitsevat rakastavan kodin. <3 (Ja toki muutkin elaimet!)
ihana kuulla <3 voi miksi kaikki ihmiset ei voi pitää eläimiä arvokkaina ja kunnioittaa heidän elämää :'( eläimet on kuitenkin niin viattomia ja puolustuskyvyttömiä, tarvitsevat ehdottomasti ihmisten apua.
Helmiina-raasu :( Hienoa että kirjoitat asiaa eläinten puolesta! Vaikka en kuulu eläimiä tukeviin järjestöihin, päätin kommentoida silti. Vapaaehtoistyö ja yhteiskunnallinen osallistuminen on erittäin tärkeää, itse kannan oman korteni kekoon ihmisten hyväksi Omaiset mielenterveystyön tukena ry:ssä ja Suomen Punaisessa Ristissä kouluttamalla vapaaehtoisia ystäviä yksinäisille ihmisille. Ilman kolmatta sektoria meidän yhteiskunta olisi paaaljon huonommassa jamassa.
Mukavaa viikkoa!
autan toki myös apua tarvitsevia ihmisiä, en näe että nämä asiat sulkevat toisensa pois. pidän molempien asioiden tukemista erittäin tärkeänä asiana. perustimmekin Bella-kollegoideni kanssa keräyslippaan kotimaan vähävaraisille, siitäkin tulossa tietoa tällä viikolla :)
Saksassa on mahdollisuus auttaa eläimiä kun menee ruokakauppaan. Kassojen jälkeen on laatikko jonne saa jättää kaupasta ostamat eläinten ruuat, lelut yms.
Ihaninta on aina huomata että laatikko on ihan täysi lahjoituksista. <3
aivan loistava idea! kiitos että kerroit tuosta, tätähän voi jokainen ehdottaa omalle paikkakunnalleen toteutettavaksi! meillä täällä tuo Kotipesä sijaitsee aika syrjässä, joten ihmiset voi kokea sinne lähtemisen tosi työläänä eikä kaikilla ole edes autoa millä mennä, joten tuo olisi loistava keino!
Meilla on sama juttu taalla ruokakaupoissa. Siksi niissa yleensa onkin varmaan aina niin paljon ruokaa, kun se on niin helppoa!
niinpä! tosi hyvä idea kyllä tuo :)
Itku tuli tästä aiheesta ja keskellä työpäivää :/ Tosi tärkeä aihe, kiitos siitä! Hieno asia, jota varmasti tuetaan liian vähän eivätkä ihmiset arvosta asiaa tarpeeksi.
Nyt kun otit asian puheeksi, miksen siis minäkin tukisi kodittomia eläimiä <3 Pitää vain selvitellä, miten sen täällä Oulun seudulla saa hoidettua.
tällaista tiedotusta täytyy tasaisin väliajoin tehdä, eläimet kun eivät itse siihen tai avun pyytämiseen kykene :)
löysin pikaisella googlettelulla tämän, ehkä sieltä pääset eteenpäin tiedustelemaan asiaa teidän seudulla:
http://www.oulunesy.blogspot.fi/
Voi pientä Helmiinaa :'(…
Tärkeästä asiasta postasit! Itse tuen erityisesti Vaasan kissataloa (vaasankissatalo.org). Lähetän sinne kirppistavaraa, olen tehnyt tilille rahalahjoituksen, kerran kerättiin porukalla iso ruokatilaus zooplussasta, joka toimitettiin suoraan paikan päälle jne. Ja nyt on julkaistu aivan ihastuttava seinäkalenteri, jossa poseeraa kodittomia kisuja! Se sai niin suuren suosion, että ilmeisesti siitä pitää tehdä lisäpainos! Joku voi joskus harmitella, että miten voisi vähistä varoistaan tukea erilaisia kohteita, mutta yksi hyvä keino on kertoa näistä eteenpäin. Esim. kannustaa lemmikistä haaveilevaa ottamaan kissa tai koira löytöeläintalosta. Pennut yleensä saavat nopeasti kodin, mutta pennut kasvavat nopeasti ja aiheuttavat usein pikku tuhoja kotona ;). Aikuinen kissa taas, arkakin, voi omaan kotiin päästyään osoittautua mitä ihanimmaksi lemmikiksi <3.
Tärkeä asia on myös rohkeasti puuttua asiaan jos tietää jotakin eläintä kohdeltavan huonosti. Eläinsuojeluvalvojalle voi tehdä ilmoituksen myös nimettömänä. Itse ihailen ihmisiä, jotka pystyvät työskentelemään kaltoinkohdeltujen eläinten parissa. Minusta ei siihen olisi…
kunnioitettavia tekoja! ja oon samaa mieltä tuosta aikuisen kissan hankkimisesta: kun kissan luottamuksen voittaa, saa siitä elinikäisen sydänystävän <3. se on varmasti tosi palkitsevaa!
ja tuo on äärettömän tärkeää, että puuttuu heti jos näkee jotain eläintä kohdeltavan huonosti. jokaisen velvollisuus on puuttua asiaan, lemmikki on yhtä puolustuskyvytön kuin lapsi!!!
enkä voisi minäkään tehdä moista työtä, kadottaisin elämänilon ja alkaisin vihata ihmisiä. siksi kunnioitan suunnattomasti niitä, jotka työtä eläinten hyväksi tekevät.
Linkitin blogisi facebook profiiliini ja vastasin haasteeseesi :).
voi ihanaa, kiitos Pilvi!
Voi Helmiinaa. <3 Ja niitä kaikkia kodittomia, hylättyjä tai kadotettuja lemmikkejä. Itku tuli täälläkin.
niinpä <3
Itku tuli, kun katsoin tuon pienen palleron silmiin, tuossa kuvassa. <3
Mä olen niin eläinrakas, että oksat pois!
Kissat ovat varmasti lähimpänä sydäntäni, kun heidän keskellä olen syntynyt ja elänyt ensimmäiset 20-vuotta.
Nyt siis mennään karvattomalla linjalla, kun mies on allerginen, eli maakilpikonnalla.
Äidilläni on aina ollut kissoja ja nyt olemme hänelle hankkimassa taas kahta "uutta" kisua, kun viimeisin kuoli vanhuuteen viime talvena. Hesystä on meidän kaikki ihanat karvakisut otettu, 4 kappaletta aikoinaan ja jokainen eli yli 18-vuotiaaksi mutsin hempeässä hoidossa.
Joka joulu annamme lahjoituksen Hesylle, joko tuotteina tai rahana, kumpaa on enemmän tarvis heillä. :)
Mä rakastan näitä eläin postauksia, teidän kaksikko, Tassu ja Rintsikan Tikru, siinä on eläimet jotka on juurtuneet mun sydämeen, täällä blogimaailmassa. ;) Ja mulla on iso sydän, sinne mahtuu vielä monta ihanaa eläintä. <3
voi miten ihanaa että annatte kodin kodittomille, meinas itku päästä, niin sydäntä lämmittää <3
teen näitä tällaisia postauksia aina silloin tällöin, mutta en liian usein: nytkin joudun niistää vähän väliä :D
pakko päästä kohta siellä eläinhoitolassa käymään, aivan ihana tunne aina olla siellä noin kymmenen kissan ympäröimänä :D kotona kun niitä on vain kaksi :D
Voi Helmiina… <3 Itkuhan tätä lukiessa tuli, mutta kiitos S kun toteutit kyselystäni postauksen. Ymmärrän miksi et heti toteuttanut postausta, mutta ihanaa että surullisesta asiasta huolimatta kerroit Hilman kohtalosta. Ja todella tuo katse saa aivan uuden tarkoituksen! Onneksi kisu sai olla rakastavassa kodissa ja kivusta ei tarvinnut kärsiä.<3 Ajatus siitä että perhe teki kaikkensa Hilman eteen sai sellaisenkin vollotuksen aikaan että… voin vain kuvitella heidän tunteensa, sillä itselläni on pian 2v täyttävä kissaneiti ja puoli vuotta sitten kisu sai suolistobakteerin, joka oli viedä sen hengen. Muistan sen kamalan tilanteen kun päivä kausia odotettiin, eri toimenpiteitä tehtiin ja sairastelun syytä ei tiedetty, kisun kohtalo oli tunneista kiinni ja lääkäri kysyi, että viedäänkö kissa leikkaukseen ja etsitään syytä jota ei välttämättä saada selville, vai annetaanko olla. Opiskelijan kukkarossa 300€ leikkaus tuntui kauan, mutta en missään vaiheessa pystynyt ajatella, että minä olisin se joka joutuu päättämään rakkaan kisun kohtalosta ja vielä niin päin että kaikkia mahdollisia keinoja ei käytettäisi. Joka päivä olen onnellinen siitä että saan ottaa syliini tuon kultaakin kalliimmaan murmelin kehräämään. <3
Ja aivan mahtavaa, että yhdistit eläinten auttamisen tähän kirjoitukseen! Olen myös luonteeltani äärettömän tunteellinen, ilot ja surut saa kyyneliä aikaan. Ja kodittomat eläimet ovat varsin herkkä asia… joudun myös välttämään kissataloja (vaikka haluaisinkin mennä sinne!), sillä voisin jäädä sinne asumaan tai tuoda kaikki eläimet kotiini! :D Kauheaa kun koko maailmaa ei yksin pysty pelastaa, mutta ihanaa että voi olla mukana auttamassa!
Itse ainakin aion tänä vuonna laittaa vähän veronpalautuksista kodittomien eläinten hyväksi! :)
joo aluksi tuntui etten halua täällä ihmisiä itkettää, mutta hyvä näin.
ai kamala ku sai taas itkeä, tämä sun kommentti on niin koskettava. aivan ihana mami olet kisullesi, maailman paras! muistan kyllä itsekin tuon miten ne eläinlääkärireissut kirpaisi opiskeluvuosina aika pahasti, mutta sen päätöksen kulujen maksamisesta tekee toki jo kissan hankkiessaan. en osaa sanoa mitään rahasummaa, mitä en olisi valmis maksamaan pelastaakseni näiden rakkaiden hengen.
meillä miehen kanssa aina ulkomaanlomiinkin kuuluu olennaisena osana kissojen ruokkiminen: kaupasta ostamme joka kerta kissanruokaa :D. pari vuotta sitten Sardiniassa löysimme vuokra-autolla sellaisen paikan, hienostohotellin ympäristön, missä majaili valtavasti kulkukissoja: niitä oli kymmeniä, siis ihan hirmuisesti! nimesimme paikan kissahotelliksi :D. sellainen kissaorkesteri käynnistyi kun avasin ruokapurkin kannen että! siellä mä olin kymmenien kissojen keskellä jakamassa ruokaläjiä maahan, mies katteli vierestä ja otti kuvia, kysyi et oonko nyt onnellinen :D muistan sen hetken ja tunteen aina! monta kertaa viikon aikana ajoimme vuokra-autolla ne kymmenet kilometrit niitä kissoja ruokkimaan ja miten haikeaa olikaan se viimeinen kerta viimeisenä lomailtana :'(. iloksemme kuitenkin huomasimme, että heitä ruokki muutkin :)
Löytöeläinkodit ja muut ottavat mielellään vastaan rahan lisäksi myös tavaraa, itse olen joskus lahjoittanut kunnan löytökissojen pitäjälle ruokaa kun sattui olemaan sellaista mikä ei omille kissoille maistunut. Samoin lelut ja kissanhiekat on varmasti tervetulleita juttuja! :)
Meillä on toinen kissa itseasiassa otettukin tästä samaisesta paikasta, meidän Paju ei tosin onneksi ole joutunut olemaan itse maailmalla, vaan on saanut syntyä löytöeläinkotiin kun emo on loukutettu kantavana.
ilman muuta! täällä meillä tuo eläinhoitola on kuitenkin suht pieni, että mielellään kysyy mitä tarvitsevat kulloinkin ettei vie turhaa tavaraa sinne eteen tai sitten antaa ihan rahana, jotta voivat itse hoitaa ostokset :)
voi ihana Paju <3
Kissakalenteri 2013 http://srkkrykauppa.mycashflow.fi/ lähti tilaukseen! <3 ..mistä tuon ajatuksen sain, olin lukevinani kissakalenterista täällä kommenttiboxissa, mutten löytänytkään sitä..
Noh, ajatus kuitenkin johti tekoihin, pieneen sellaiseen, mutta kuitenkin. :)
Minä kerroin kommentissani tuosta Vaasan kissatalon kalenterista, mutta kivan kalenterin löysit sinäkin :).
Ah, niinpä kerroitkin. :)
Tämän linkin takaa löytyy yllä olevan kalenterin kuvat: https://picasaweb.google.com/srkkgalleria/Kissakalenteri2013
voi ihania matikaisia, erityisesti heinäkuun höpönassu ilmeineen ihastutti! toki muutkin :))
ja ne pienet teot juuri ratkaisevat: jos kaikki niitä tekee niin saa valtavasti hyvää aikaan! <3
Meille on löytänyt tiensä kaksi kesäkissanpentua (nyt jo iältään neljä ja kolme) ja kolmas löytyi eläinsuojeluyhdistyksestä vuoden ikäisenä, nyt on jo neljä hänkin :) En voisi enempää rakastaa ja on jo niin iso osa perhettä, että täällä oli kovin hiljaista ja yksinäistä ilman noita villipetoja <3 Itse kuulun suomeneläinsuojeluyhditykseen ja lahjoitan rahaa vuosittain. Olen myös antanut Porin suojeluyhdistykseen kaikenlaista tavaraa ja ruokaakin, on mitä ihanin tunne auttaa! Eikä se vaadi paljoa, kumpa muutkin seuraisivat esimerkkiä!
kuulostaa ihanalta <3 jos multa kysytään, kaikilla sais olla ainakin se kolme kissaa :D
totta, auttamisesta tulee niin hyvä mieli että! toivotaan että kaikki tekisivät niitä pieniä tekoja eläinpolojen hyväksi <3
Meidän molemmat corgirouvat on ostettu sellaisista kodeista, joissa niiden huomion määrä, kohtelu, koulutus ja helliminen on ollut vähän eri luokkaa suuren eläinmäärän vuoksi. Sen kyllä huomasi nuoremmasta, joka tuli meille noin vuosi sitten.On reipastunut valtavasti ja rohkaistunut myös, hellyyttä on saanut runsain mitoin ja se näkyy! Uudempi tulokas on vasta muutamia päiviä meillä majaillut, ja huomaamme sen viettäneen paljon aikaa ulkohäkissä, kuten nuorempikin aiemmassa kodissaan. Meidän mielestämme corgi ei ole häkkikoira, joten nyt saavat molemmat loikoilla (niiden meidän mooonieeen :D ) torkkupeittojen päällä tai sohvalla ja pakkasella ei tarvi todellakaan kököttää tuolla ulkona. Olen tosi tyytyväinen, ettei lähdetty pentua hankkimaan, sillä paljon vaikeampi on löytää koti aikuiselle koiralle. Meiltä sellainen kuitenkin on jo kahdelle löytynyt <3 Vähän siis pelastajafiilis on :D
eikä ollenkaan suotta! voi että, niin kultaisesti tehty! koirarouvat on varmasti niin kiitollisia, että saivat paremman elämän ja rakastavan kodin <3. mun sydäntä vihloo nähdä koiria häkissä talvipakkasilla, oli rotu mikä tahansa :'(. aivan karmaisevaa.
Ystävälläni on hirmuinen tarve auttaa kaikkia kodittomiakoiria ja onkin hankkinut perheeseensä katukoiran..
Ikävä kyllä on niin hulttio tapaus että en ymmärrä ainakaa kodittomien koirien hankkimista perheeseen missä on pieniä lapsia. :S vaikka siis varmasti sieltäkin kunnollisia yksilöitä löytyy..
Ps. susta saisi monikin blogisti ottaa mallia kun olet niin ihana ja jaksat paneutua monenkin kommenttii pidemmin! :) Ja postailet useasti niin täällä on mukava käydä! :)
voi voi, tuo on kyllä sellainen hieman erilainen asia, oon samaa mieltä sun kanssa. toki erittäin kaunis ajatus, mutta koiran koulutus on tosi tarkkaa puuhaa… toki riippuu aina hieman rodusta, mutta pohjimmiltaan kaikki koirat ovat laumaeläimiä ja ne täytyy kouluttaa, kissat on asia erikseen. koiralla täytyy olla se johtaja tai sitten hän ryhtyy itse siihen hommaan ja siitä on leikki kaukana. aikuisikään ehtineen koiran, erityisesti kulkukoiran, kouluttaminen on varmasti erittäin haasteellista! oon eläny 13 vuotta kultaisennoutajan kanssa, joten tiedän vähän millaista on elämä koiran kanssa. meidän koira tuli meille vuoden ikäisenä, vailla mitään tapoja! suoraan sanottuna aivan pilalle lellitty oli tuo koiraherra meille saapuessaan :D. murisi mulle ja äidilleni, näytti hampaita yms. vanhempani sai nähdä tosi paljon vaivaa, että hänestä saatiin hyvin käyttäytyvä koira ja sellainen, josta ei tarvinnut pelätä pureeko se yhtäkkiä jotain ihmistä tms. ja aivan maailman paras koira sieltä esiin kuoriutuikin, niin niin rakas jota koko perheeni vielä tänäkin päivänä suurella rakkaudella ja kaipauksella muistelee <3. mun mielestä koira täytyy kouluttaa siten, että siihen voi luottaa täysin eikä ole mitään pelkoa, että se näykkäisee tai jopa puree ihmisiä. kulkukoira on elänyt täysin erilaista elämää ku nämä meidän "tavalliset" koiruudet, joten se kieltämättä tuo omat haasteensa elämään ja sellaisen kouluttamiseen… huh tulipahan juttua, mut oli kovin mielenkiintoinen aihe!
ja tuhannet kiitokset ihanasta palautteestasi Donna, arvostan sitä suuresti! te lukijat kommentteinenne ootte mulle tärkeitä, toivottavasti sen huomaa :). te inspiroitte mua kirjoittamaan tätä blogia.
Samoilla linjoilla olen kanssasi ja toki hienoa että on joku joka niitä raasuja ottaa huomaansa. :) Kultainennoutajakin on jo sen verran isompi koira että se saa kyllä paljon aikaseksi jos se ei osaa käyttäytyä. Se on ikävä kylääkin tulla jos koira ei jätä vieraita rauhaa (hyppii päin) kielloista huolimatta. :) Hienoa että siitä sai upean perheenjäsenen.
Ehdottomasti sen huomaa! :) Voisin väittää että lähes jokainen lukija yrittää muodostaa jonkilaisen mielikuvan bloggaajasta vaikka blogisti itse ei tuokaan kuin murto-osan itsestään julki. Mukavaa joulunodotusta!:) Odotan seuraavaa postaustasi innolla.. varmasti saan jotakin inspiraatioita omiin kattauksiin. :)
totta! kyllä koiralla tulee olla isäntä/emäntä ja koiran tulee totella normaaliääntä, ei sille tarvitse joutua karjumaan. meidän koirasta tuli lopulta niin tottelevainen et uskoi joskus jopa isäni pelkkää katsetta :D. vaikka teki hänkin joskus erilaisia temppuja: mm. hotki pellillisen raakaa pullataikinaa, katsoi vierestä silmä tarkkana ku äiti kaivoi tulppaaninsipulit maahan ja kaivoi ne sieltä seuraavana päivänä ylös jne. :D koirat on niin hassuja, mut täysin eri tavalla kuin kissat :)
voi kiitos, ihanaa joulunodotusta sullekin! nyt alankin paneutua siihen kattauspostaukseen :))
Tärkeitä asioita ovat.. minä olen vienyt aina kaikki koirakursseilta saamani kuivamuonat Turun eläisuojeluyhdistyksen ylläpitämään eläinhoitolaan. (On muuten Suomen vanhin eläinsuojeluyhdistys ja samalla ensimmäinen joka eläinten asioita alkanut ajaa) Näitä säkkejä on 1,5v aikana lahjoitettu aika monet niitä enemmän tarvitseville ja vien jatkossakin. Jotain muutakin tekisi mieli viedä, vanhat pyyhkeet lähtevät varmasti eläinten iloksi. Aina ei tarvitse olla suuria nämäkään lahjoitukset, 5-10kg säkki ruokaa ei paljoa maksa jos sellaisen kaupasta kiikuttaa, mutta sillä ruokkii aika pitkään pienempää koiraa tai kissoja.
Ja miten hyvä mieli tuleekaan kun pienen lastin kiikuttaa sinne ;)
vanhat pyyhkeet, lakanat, tyynyt, peitot yms. otetaan kaikki kyllä avosylin vastaan! ja sepä se: jos jokainen uhrais muutamankaan euron, olis sillä suuri vaikutus! ei sen aina tarvi mitään kovin ihmeellistä olla, pienetkin teot on todella merkityksellisiä.
mä suunnittelen ostavani eläinhoitolaan niitä Latzin märkäruokapurkkeja, joita myydään 6-packeissa. (sähän varmaan koiranomistajana tiedät ;D) muutama 6-pack kainaloon ja menoks! oispa huippua jos saisin ite ruokkiakin ne matikaiset ;D
Voi pientä Helmiinaa. :( Mistä näitä suru-uutisia oikein tulee? Kerroin siis vasta menettäneeni kissani. Myös opiskelupaikkani pari opettajaa ovat menettäneet lemmikkinsä ihan tässä vasta, joten tuntuu hassulta, että joka paikasta tulee näitä huonoja uutisia.
No, meillä on jo nyt uusi kissa kotona ja se on ”pelastettu” eräältä yksityistallilta, jossa tämä kissa oli tallikissana. Ruokinta siellä oli vähän huonolla tolalla ja ruuasta oli kilpailua muiden kissojen kanssa, joten pikkusiskoni oli kaapannut tämän seurallisen toverin kainaloon ja kiikuttanut kissan kotiin sen kummempia keneltäkään kyselemättä. :D Kissa oli jo ennestään asunut noin viikon verran erään hevosenomistajan luona ja se oli leikkautettu, sillä kissa teki pentuja jo melko nuorena. (Kissa on nyt siis reilun vuoden ikäinen. Muuten se siis asui tallilla.) Kissa oli myös sisäsiisti jo tallilla ja osasi asioida jonkun hevosen karsinassa. ;D
Tuntuu kivalta, että tuollainen seurallinen kissa sai meiltä kodin, jossa sitä leikitetään ja se saa säännöllisesti ruokaa, ja jossa sitä ehditään silitellä ja rapsutella. :) Neiti ei vain vielä oikein ole täysin sopeutunut tilanteeseen, mutta sopeutuminen voi varmasti viedä vähän kauemman aikaa, kun kissa on jo tuon ikäinenkin, mutta kokoajan se lkuulemma rohkastuu. :) Itsekin pääsen sitä torstaina katsomaan.
hih, ihana pikkusisko :D. tosin toivottavasti kisun entiset omistajat eivät huolestu ku häntä ei näy… tai ehkä siellä on niin paljon kissoja etteivät huomaakaan :)
sillä kisulla alkoi sitten kunnolla kissanpäivät! silityksiä hänelle täältäkin, sitten kun pääset katsomaan :))
Meidän onneksi kissalla ei ole omistajaa, sillä talli on vain ratsastusseuran omistama yksityistalli. :D Sinne vain on aikojen saatossa muutamia kulkukissoja kertynyt ja ne ovat sitten pentuja tehneet. En tiedä, montako kissaa siellä tällä hetkellä on. Ei tokikaan sisko olisi kenenkään omaa kissaa varastanut. :D Mutta sieltä tallilta on yksi jos toinenkin kotikissansa noukkinut mukaan. :)
aah, mä käsitin et jollain tallinomistajalla on niin paljon kissoja etteivät enää oikein niistä huolehdi ja siskosi nappasi sitten yhden kisun mukaansa :D :D
Niin no, tolla ”kyselemättä keneltäkään” meinasin, että vanhemmille ei sanonu mitään tai kysyny, oli vaa tuonu sen kissan kotiin. :D
mitäs sitä turhia kyselemään :D
Helmiinan on nyt hvä olla, ei ole kipuja enään. Olen niin mahdoton itkupilli, en pysty enään katsomaan mitään eläinpelastus ohjelmia,koska sydämeeni sattuu liikaa katsella ihmisten julmaa käytöstä eläimiä kohtaan. Niin mielellään kun haluaisin auttaa eläinsuojelu taloissa, mutta tiedän että murehtisin niin hirveästi eläinten kohtaloja :( ja haluaisin varmasti pelastaa kaikki….Olen ostanut eläinsuojelua tukevia tuotteita ja aina tipautan roposen jos näen käräyksen :) New Yorkissa käydessä pakotin ;D ystävieni antamaan vanhalle rouvalle rahaa , hän kertoi että oli auttanut paikallisia eläimiä koko ikänsä ja etsii eläimille uusia koteja (hän oli eläinkaupan edessä valistamassa ihmisiä ja oli mukana muuta eläinkin) Sitten kun voitan lotossa PAAAAAAAALJON perustan kissahoitolan joissa kaikkia kohdellaan kuin prinssiä tai prinsessaa :)
Isäni ja äitini ovat kahden oman kissansa lisäksi tuki ja turva naapurin kisulle, koska kisua ei pääse (pakkasellakaan) aina omaan kotiinsa syömään tai nukkumaan ja raukka tulee vanhemmilleni vaikka toinen kisu ei hänestä niin kauheasti tykkääkkään. Ja naapuri otti just koiran pennunkin….huoh…jotkut on vaan niin julmia :S Mä menen henk.koht. sanomaan naapuriin ,jos mussuttavat jotain heidän kisunsa tulosta vanhemmilleni, montakohan kertaa kisu jätetty talvella ulos ja ite lähteneet reissuun :(
oot siis ihan samanlainen ku minä! samoja juttuja kerroin itsestänikin tuolla keskusteluketjun yläosassa :)). voin tulla sun kissahoitolaan sitten töihin!
kuule, teidän kannattaa nyt tosi tarkkaan vahtia niitä naapureita ja heti välittömästi ilmoituksia eläinsuojeluun!!! mitään lemmikkiä ei saa jättää ulos pakkaseen, voi että mua pistää vihaksi tommoset ”ihmiset”, arrggggghhhhhh!!!!!!!!!!!!!!! nyt siis suurennuslasin alle se jengi eikö!
Itku tuli, niin Helmiinan puolesta kuin noiden tarinoiden mitä kommenteista luin. Itse olen lahjoittanut ruokaa kissataloille, mielestäni se on vähintä mitä voi tehdä. Vaikka opiskelija olen ja tulot on pienet, niin ei ihan oikeasti pari euroa hyvään tarkoitukseen ole minulta pois, päinvastoin! Olenkin aiemmin jo kommentoinut, että olemme toista kissaa harkinneet ja aiomme sen hankkia nimenomaan tuommoisesta kissatalosta. Ei olla vielä käyty katsomassa, kun tiedän että siinä käy niin että haluan pelastaa kaikki ne kisuraukat :D
juuri noin! sen parin euron voi helposti nipistää pois jostain muusta: vaikka ruokatarvikkeista ostamalla esim. Pirkka-tuotteita enemmän :D
ihanaa että teidän kisu tulee saamaan kaverin, kenenkään ei pitäisi olla yksin <3
Voi itku, Helmiina-pieni. Me tässä kisun kanssa luettiin yhdessä tämäkin postaus ja kun kyynel valui poskeani pitkin, pyyhkäisi tuo karvaturriainen sen pois. Minä olen henkeen ja vereen eläinrakas, etenkin kissarakas ja vaikka meidän perheessä on astmaa ja allergiaa, se ei estä meitä pitämästä eläimiä. Siedättäminen kunniaan! Lahjoitan epäsäännöllisen säännöllisesti Oulun esylle (keräyksiin) kissan, koiran ja jyrsijöiden ruokaa.
voi ihana kisu <3 ja sinä :) eläinrakkaus on rikkaus!
Erittäin hyvä postaus! Itsellä kummikoira Romaniassa, jota avustan tietyn summan verran kuussa ja välillä laitan myös muihin maihin avustuksia. Minusta on tärkeää, että autetaan niitä heikompia ja vähä osaisempia, oli kyse sitten ihmisistä tai eläimistä. Itsellä myös yksi adoptoitu koditon koira kotona ja parempaa koiraa en olisi ikinä voinut löytää <3
kyllä vain, auttaminen on elintärkeää! rapsuja koirallesi :))
Meillä on 3 kissaa, joista yksi on löytynyt kerrostalon parkkipaikalta roskakatoksen vierestä mönkimässä, 3 muuta löytyi roskakatoksesta pahvilaatikosta kuolleina. Eräs ystäväni työkaveri tämän kissapojan oli löytänyt sieltä töihin lähtiessään, melkein astui päälle hämärässä. Ikää oli arviolta 6viikkoa silloin ja tästä aikaa 2½vuotta…
voih :'( millainen hirviö hylkää elävän eläimen, voi hyvänen aika sentään! miten ihminen voi kasvaa noin sairaaksi ettei välitä eläimistä! kissa tulee leikkauttaa jos ei voi huolehtia sen saamista pennuista, myös kollit tulee leikkauttaa. se on vastuullista lemminkinomistajan käyttäytymistä. ei ole hääviä kissamamillekaan saada koko ajan pentuja ja aina ne sitten viedään pois, vielä liian aikaisin kun nisät on täynnä maitoa. kipuahan siitä seuraa! voi niisk!
Oi voi, itku tuli täälläkin, niin tekstistäsi kuin tuosta ylisuloisesta enkelikisun kuvasta <3 Olen kanssa niin eläin- ja erityisesti kissarakas, että ottaisin kotiini niitä vaikka 10, jos voisin. Lahjoitan säännöllisesti ruokaa paikalliselle kissojensuojeluyhdistykselle ja annoin aikoinaan omilta kissoiltani käyttämättä jääneitä lelujakin pois.
Nuorimmaiseni syntyi lattarintaisena ja jännitin ihan hulluna eläinlääkärintarkistusta. Onneksi lopulta todettiin, että kaveri on täysin kunnossa ja niin tuo cooni-poika muutti sitten meille 12,5 viikkoisena <3
Vanhin kissoistani oli itse asiassa menossa jo toiseen perheeseen ja meille piti tulla hänen siskonsa. Tämä toinen perhe ei sitten tykännytkään sinisestä colourpointista, joka oli minun ykköstoive värityksen suhteen. Näin tämä ihana neiti tulikin meille <3 Jälkikäteen kuulin, että sisko, jonka piti meille muuttaa, oli sairastunut puolivuotiaana niin kovin, ettei mitään ollut tehtävissä :( Silläkin oli ilmeisesti jotain synnynnäistä vikaa eli samoin olisi varmasti käynyt kodissa kuin kodissa.
Taas lähetän rapsut sinne ja otan omat karvakorvat kainaloon <3
– Jenni
sama!
ihania kissatarinoita <3 minäkin voisin helposti pitää 4 kissaa, mut mies jarruttelee ja tässä kahdessa pysytään (kuten sulle silloin kirjoitinkin), tylsää. ja olisihan ne vähän hankala viedä hoitoonkin matkojemme ajaksi; äitini sanoi kun tuota Helmiinaa meille halusin, et he ottaa hoitoon vain nämä kaksi. Helmiina ois sit menny toiseen "mummolaan" :D
terkkuja sinnekin <3
Toi hoitopaikkahomma on tosiaan hieman haastava. Meillä tosin mun vanhemmat ottavat kaikki 3 ihan mielellään, mutta koko köörin kuskaaminen on se haasteellinen osuus. Meillä kun on toi ihmislapsikin, niin samaan autoon 3 kissaa ja muut romppeet tekee hieman tiukkaa :P Onneksi sopu sijaa antaa :D
kyllä mäki oisin saanu äitini ylipuhuttua (terkkuja vaan jos luet tätä :D)… mutta en voi väkisin hakea jotain kisua, jos mies ei anna suostumusta. haluan et hänkin haluaa sen kolmannen kisun :) ehkä jonain päivänä ;)
Joo, ehdottomasti kaikkien osapuolten pitää haluta, jos tulee lisää lemmikkejä taloon. Itse olen nyt sitä mieltä, että 2 olisi riitänyt: kolmannesta on ollut eniten vaivaa ja se taitaa syödäkin meidät kohta vararikkoon :P
:D meillä taas tuo nuorempi kattimus on sellainen ”aavistuksen” työläämpi tapaus, joten senkin vuoksi miehellä on niin ehdoton raja tässä kahdessa kissassa :D. tää misukka nimittäin kyllä vastaa ainakin kahden kissan pitoa… eli oikeastaan meilläkin on kolme :D
:D Ihana laskentamalli. Kissamaista itsenäisyyspäivää sinne!
P.S. Makeat kattaukset :)
voi kiitos samoin! ja kiva että pidät kattauksista :)
Surullista :(
Tuli mieleen tähän, yks koskettava runo jonka kesällä luin. Ei nyt varsinaisesti liity tälläiseen mutta laitan silti. Jokaisen pitäisi miettiä näitä … <3
Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Älä hylkää minua!
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.
ihana että laitoit tuon runon, se on mullekin tuttu enkä voi sitä ikinä itkemättä lukea :'(. kirjoitin tuon runon blogiinkin alkukesästä, kun kirjoittelin postausta ”kissa otetaan koko elämäksi” <3
tässä vielä linkki postaukseeni:
http://allyouneediswhite.bellablogit.fi/2012/06/19/kissa-otetaan-koko-elamaksi/
Tärkeämpääkin tärkeämpi tää sun aiheesi. Lahjoitin itse kaikki joululahjoihin tarkoitetut rahat kodittomia eläimiä hoitaville suomalaislle yhdistyksille.Näin rahoista on suurempi hyöty kuin se, että esimerkiksi äitini kaapissa olisi tarpeetonta tavaraa, jonka olen ostanut vain ostamisen ilosta mutta jota ilmankin hän voi elää.
voi miten kultaisesti tehty!!! <3 kaikki sais ottaa susta mallia! itsekin lahjoitan, veronpalautukset tuli sopivasti tähän saumaan :)
Mä olisin tehnyt vanhempieni naapureista aikaa sitten eläinsuojelu ilmoituksen, mutta isä varsinkin on että ei nyt suututeta heitä ja tässä on sitten hankala asua….aaarrrrgggg .Mä kiehun raivosta, en halua loukata vanhempiani mutta jos kuulen jotain laiminlyöntejä lisää niin teen ilmoituksen ja en kerro vanhemmilleni….Mun sydän ei kestä kun eläimiä kohdellaan huonosti!!!!!!!
harmillista. mutta on siellä varmaan muitakin naapureita, jotka ilmoituksen olisivat voineet tehdä? tee ihmeessä se ilmoitus, ei sun tarvi kertoa vanhemmillesi. eläimen hyvä kohtelu menee naapurisuhteiden edelle :D
Sainpa viimeinkin vastattua sun haasteeseen. Eli blogista löytyy kirjoitus aiheesta. :)
oi mahtavaa, tuun heti kyläilemään :))
Maksan itse kahdelle eläinsuojeluyhdistykselle jäsenmaksua. Kannatan yhdistyksiä myös ostamalla heidän tuotteitaan ja lahjoittamalla vielä jouluisin pienen summan rahaa.
Tekevät mielestäni äärimmäisen hienoa työtä, jota yhteiskunnan pitäisi ehdottomasti tukea paljon suuremilla avustuksilla!
kuulostaa kivalta! yhdyn täydellisesti viimeiseen lauseeseesi.