Sain tässä yhtenä päivänä kivan yhteydenoton Kokkola-lehden toimittajalta. Hän kysyi, suostuisinko sisustusaiheiseen haastatteluun heidän Kotona-juttusarjaansa. Toki suostuin, tästä jää ihana muisto meille kaikille – lapsista puhumattakaan! Edellisen kerran kotimme on ollut esillä samaisessa lehdessä vuonna 2013 esikoista odottaessani ♥.
Haastattelu ilmestyy huomisessa Kokkola-lehdessä, mutta haastattelun nettiversio on jo luettavissa täällä. Näin korona-aikana haastattelu toteutettiin puhelimitse eikä kuvaajakaan vieraillut kotonamme, vaan jutussa käytettiin minun ottamiani kuvia. Niitä on haastattelussa enemmänkin kuin tässä postauksessani.
Onpa mukavaa tämä nykyaika tässäkin suhteessa: myös kaukana asuvat ystäväni ja tuttavani pääsevät lukemaan jutun, koska se on vain yhden klikkauksen päässä!
Comments
Katja
13.5.2020 / 09:37
Olipa kiva juttu :) Piti heti käydä lukemassa nettiversio!
En tiedä, oletko koskaan kertonut asuvanne nimenomaan Kälviällä, Kokkolan seudun kyllä tiesin, mutta heti, kun Kälviän luin, tuli mieleen lapsuuden kesälomaretket isomummun luo <3 Joitain muistoja on ajasta hänenkin kanssaan siellä, mutta sittemmin siitä tuli mummon mökki, johon mummoni, varaukkini, setäni, tätini ja serkkuni menivät aina melkein koko kesäksi ja meidän perhe sitten viikoksi pariksi kesälomareissumme yhteydessä :) Muutakin sukua löytyy pohjanmaalta ja karavaanari-lapsen mieleen on jäänyt erityisesti Peräseinäjoen eräs leirintäalue, jossa myös sukulaisilla oli kausipaikka asuntovaunulleen ja jossa oli isotädillä aina jemmassa pieni ananaksenmakuisia suklaarusinoita sisältävä rasia. Heh, tulipa muistojen tulva! Nyt ei ole enää isomummua, isotätiä tai mummon mökkiä (uudet omistajat ovat tainneet purkaa sen uuden talon tieltä), mutta onneksi on muistot <3
Täällä Espoossa sataa vettä ja tuulee niin, että kattopellit paukkuvat, mutta aurinkoista keskiviikkoa sinne teille!
Muistan sen hetken vuodelta 2009, kun tonttia etsiskelimme. Meillä oli jo kanta-Kokkolassa tonttivaraus, mutta tämän tontin ohi kun ilta-auringossa ajoimme, tuli sellainen tietynlainen fiilis… Vaikea kuvailla. Itse olen syntynyt Kokkolassa ja mun lapsuudenkoti on Kokkolan Halkokarilla ja siellä samalla alueella mieheni kanssa asuimme, kun tätä kotia rakensimme. Sinne Halkokarille kaipaan kyllä aina, toista samanveroista asuinaluetta ei ole missään ♥.
Jossain vaiheessa oli aikomus rakentaa toinen talo Halkokarille, mutta se sitten jotenkin jäi näiden lasten myötä. Arvostamme kovasti sitä, että täällä on lapsilla terve päiväkoti ja terveet koulut; siellä ei joka paikassa ole samoin, joten se painaa vaakakupissa melkoisesti.
Onpas tosi mukavan näköinen lukutuoli viimeisessä kuvassa mukavasti metsä läsnä kotona. Eksyin mattoasioissa tänne ja huomasin, että olen ennenkin lukenut blogiasi. Lasten myötä ja edellisen laiterikon vuoksi jäi moni sisustusblogi hukkaan.
Onko olkkarin matto toiminit? En nyt kuvista näe, että onjo kyseessä vm carpetin tyylinen luistamattomalla pohjalla vai Formen tyylinen puuvillanarumatto. Haluaisin olkkariin pehmeää, mutta paikallaan pysyvää. Toisaalta ei ihan kauhean hintaiata, kun lapset sotkee
Hei Pauliina!
Kiitos kommentistasi ja mukavaa, että löysit tänne taas! Pitääkin tässä pikkuhiljaa taas palailla blogin ääreen, syksyllä viimeistään :)
Olkkarissa on ollut VM Carpetin Valokki-villamatto jo monta vuotta, tykkään edelleen valtavasti! Tosi helppohoitoinen eikä siinä kyllä ikä juuri näy. Kovalla kulutuksella kuitenkin on tässä lapsi- ja lemmikkiperheessä. Olohuoneessa vietämme paljon aikaa.
Tämä matto on pehmeä ja pysyy hyvin paikoillaankin. Meillä tosin sen päällä sohvapöydät, että ne auttavat paljon asiaa. Toki maton alle voisi laittaa liukuesteetkin, mutta meillä ei ole ollut tarvetta.
Olipa kiva juttu :) Piti heti käydä lukemassa nettiversio!
En tiedä, oletko koskaan kertonut asuvanne nimenomaan Kälviällä, Kokkolan seudun kyllä tiesin, mutta heti, kun Kälviän luin, tuli mieleen lapsuuden kesälomaretket isomummun luo <3 Joitain muistoja on ajasta hänenkin kanssaan siellä, mutta sittemmin siitä tuli mummon mökki, johon mummoni, varaukkini, setäni, tätini ja serkkuni menivät aina melkein koko kesäksi ja meidän perhe sitten viikoksi pariksi kesälomareissumme yhteydessä :) Muutakin sukua löytyy pohjanmaalta ja karavaanari-lapsen mieleen on jäänyt erityisesti Peräseinäjoen eräs leirintäalue, jossa myös sukulaisilla oli kausipaikka asuntovaunulleen ja jossa oli isotädillä aina jemmassa pieni ananaksenmakuisia suklaarusinoita sisältävä rasia. Heh, tulipa muistojen tulva! Nyt ei ole enää isomummua, isotätiä tai mummon mökkiä (uudet omistajat ovat tainneet purkaa sen uuden talon tieltä), mutta onneksi on muistot <3
Täällä Espoossa sataa vettä ja tuulee niin, että kattopellit paukkuvat, mutta aurinkoista keskiviikkoa sinne teille!
Hei Katja ja kiitos ihanasta viestistäsi! :) ♥
Muistan sen hetken vuodelta 2009, kun tonttia etsiskelimme. Meillä oli jo kanta-Kokkolassa tonttivaraus, mutta tämän tontin ohi kun ilta-auringossa ajoimme, tuli sellainen tietynlainen fiilis… Vaikea kuvailla. Itse olen syntynyt Kokkolassa ja mun lapsuudenkoti on Kokkolan Halkokarilla ja siellä samalla alueella mieheni kanssa asuimme, kun tätä kotia rakensimme. Sinne Halkokarille kaipaan kyllä aina, toista samanveroista asuinaluetta ei ole missään ♥.
Jossain vaiheessa oli aikomus rakentaa toinen talo Halkokarille, mutta se sitten jotenkin jäi näiden lasten myötä. Arvostamme kovasti sitä, että täällä on lapsilla terve päiväkoti ja terveet koulut; siellä ei joka paikassa ole samoin, joten se painaa vaakakupissa melkoisesti.
Ihania muistoja sinulla! Muistot onneksi tosiaan säilyvät ikuisesti ♥
Täällä paistaa aurinko, toivottavasti teilläkin pian! :)
Niin onnekkaita olemme kun olette lähellä ❤
:)
Onpas tosi mukavan näköinen lukutuoli viimeisessä kuvassa mukavasti metsä läsnä kotona. Eksyin mattoasioissa tänne ja huomasin, että olen ennenkin lukenut blogiasi. Lasten myötä ja edellisen laiterikon vuoksi jäi moni sisustusblogi hukkaan.
Onko olkkarin matto toiminit? En nyt kuvista näe, että onjo kyseessä vm carpetin tyylinen luistamattomalla pohjalla vai Formen tyylinen puuvillanarumatto. Haluaisin olkkariin pehmeää, mutta paikallaan pysyvää. Toisaalta ei ihan kauhean hintaiata, kun lapset sotkee
Hei Pauliina!
Kiitos kommentistasi ja mukavaa, että löysit tänne taas! Pitääkin tässä pikkuhiljaa taas palailla blogin ääreen, syksyllä viimeistään :)
Olkkarissa on ollut VM Carpetin Valokki-villamatto jo monta vuotta, tykkään edelleen valtavasti! Tosi helppohoitoinen eikä siinä kyllä ikä juuri näy. Kovalla kulutuksella kuitenkin on tässä lapsi- ja lemmikkiperheessä. Olohuoneessa vietämme paljon aikaa.
Tämä matto on pehmeä ja pysyy hyvin paikoillaankin. Meillä tosin sen päällä sohvapöydät, että ne auttavat paljon asiaa. Toki maton alle voisi laittaa liukuesteetkin, mutta meillä ei ole ollut tarvetta.