Satavuotias kotimaamme Suomi ♥
Eilinen itsenäisyyspäivä sujui mukavissa merkeissä. Aamulla kävimme todistamassa kunniavartiota sankarihaudoilla. Vaikka kolmevuotias poikamme ei asiasta vielä juurikaan ymmärrä, pidämme tärkeänä ottaa häntä mukaan näiden asioiden äärelle pienestä pitäen. ”Kato äiti, kato isi, tuolla sotilaalla on iso pyssy!” taisi olla pienen tärkein huomio tapahtumasta. Itse todistin erästä liikuttavaa tapahtumaa, jota en voinut kuivin silmin katsoa ja se jäi minulle päällimmäiseksi mieleen tuosta käynnistämme. Kuinka eräs iäkäs naisihminen laski kynttilän eräälle sankarihaudalle ja kuinka siinä kohdalla seisova henkilö otti hanskan pois kädestä ja kätteli naista. Koskettava ventovieraiden kohtaaminen ja niin täynnä tunteita.
Sankarihaudoilta huristelimme mummuni luo. Kävimme hänelle kaupassa, joimme yhdessä joulutorttukahvit ja katselimme sivusilmällä tv:tä. Sytytimme ulkotulen portaille palamaan. Mummulta suunnistimme vielä vanhempieni luo ja iltapäivällä pikkuhiljaa kotiin ruokaa laittamaan. Katoin pöydän juhlavammin kuin arkena ja sanoin pojallekin etukäteen, että nyt pöytään ei tuoda leluja, kirjoja eikä tabletteja. Nyt on juhlapäivä ja syömme kaikessa rauhassa. Kun hän oli melkein syönyt, täytyi alkaa tuolia korjaamaan. Hänen juniortuolistaan puuttui kuulemma tulppa tai parikin. Välillä otti lautaseltaan lusikallisen ja katosi jälleen tuolinsa alle selälleen niin, että hänestä näkyi vain jalat. Pöydässä hoilotteli tuolinkorjauksen väliajoilla ”Olen vanha nainen… Olen vanha nainen…” todennäköisesti radiosta kuulemaansa Eriniä mukaillen. Voiko tuossa muuta kuin nauraa! :D Tällaisia ovat juhlapäivämme ruokailuineen nykyään. Mutta vielä tulee aika, jolloin pöydän ympärillä on aivan liian hiljaista ja liian vähän touhotusta ja tohinaa. Mm. tämän vuoksi rakastan näitä nykyhetkiä ja -ruokailuja kaikesta sydämestäni ♥.
Ruuan jälkeen pieni lekottelutuokio sohvalla, kunnes sain ikkunasta ulos katsottuani idean, että käydäänpäs vielä ennen saunaa pienellä happihyppelyllä! Niin kivasti näkyi naapureiden ulkotulet ikkunoista, että halusin lähteä niitä enemmänkin katselemaan. Niinpä puimme itsemme lämpimiksi ja lähdimme kiertelemään ja katselemaan korttelimme muita taloja. Hyvin monessa pihassa oli meidän pihamme tapaan ulkotulia tätä suurta päivää juhlistamassa. Loppuilta sujuikin sitten saunoen ja Linnan juhlia katsoen.
Mukavaa loppuviikkoa!